Rooman historiallisia hautakäytäviä uhkaa tuho. Korkea suhteellinen kosteus ja tasainen lämpötila hellivät mikrobeja, jotka rehottavat suurina kasvustoina maanalaisten käytävien pinnoilla. Ne haurastuttavat rakenteita ja kuluttavat seiniä koristavia ka...

Rooman historiallisia hautakäytäviä uhkaa tuho. Korkea suhteellinen kosteus ja tasainen lämpötila hellivät mikrobeja, jotka rehottavat suurina kasvustoina maanalaisten käytävien pinnoilla. Ne haurastuttavat rakenteita ja kuluttavat seiniä koristavia kalkkimaalauksia, freskoja.

Mikrobisolut ja itiöit ovat kulkeutuneet maan alle turistien, eläinten ja sateen mukana. Käytäviin asennetuista lampuista hohtaa valoa, jonka aallonpituus suosii tiettyjä sinibakteereja. Niihin on puolestaan kiinnittynyt muita bakteereja ja homeita, jotka käyttävät ravintonaan sinibakteerien tuottamia orgaanisia aineita. Myös kalkkipitoinen maaperä ja freskojen väriaineet ruokkivat mikrobeja.

Kansainvälinen tutkijaryhmä on aloittanut katakombien mikrobilajiston kartoituksen. Vaurioiden torjunta voidaan aloittaa heti kun luolissa lymyävät eliöt tunnetaan. VTT:n tutkijat ovat mukana EU:n tukemassa hankkeessa. Suomalaiset osallistuvat mikrobien tunnistamiseen ja kehittävät mm. sinibakteerien kasvua estäviä valonlähteitä. Hankkeesta kertoi VTT:n tiedotuslehti Bioskooppi.

Useimmat Rooman katakombeista ovat peräisin 200-300-luvuilta. Niiden yhteenlaskettu pituus on peräti 900 kilometriä. Katakombeihin on haudattu noin kuusi miljoona kristittyä ja juutalaista. Hautakäytävien lisäksi ne toimivat myös jumalanpalvelus- ja pyhiinvaelluspaikkoina. Pohjoiset barbaarit tuhosivat verkoston 800-900-lukujen vaihteessa. Sen perusteellinen tutkimus käynnistyi vasta 1800-luvulla. Viimeisimmät hautalöydöt on tehty tänä vuonna.