Elimistön fysiologinen sopeutuminen kuumuuteen vie aikaa noin kaksi viikkoa.

Helteiden perään haikaillaan, mutta usein kuumalla kelillä on kuitenkin tukala olo. Mistä tukaluus tulee, Työterveyslaitoksen tiimipäällikkö, professori Hannu Rintamäki?

"Elimistön fysiologinen sopeutuminen kuumuuteen vie aikaa kaikkiaan noin kaksi viikkoa. Ja jos välillä on pari viikkoa kylmää, sopeutuminen kuumaan alkaa alusta."

Mitä sopeutumisessa tapahtuu?

"Prosessissa on useita vaiheita. Sydämen syke rauhoittuu 3-5 vuorokaudessa, elimistön sisälämpötila tasapainottuu 5-8 vuorokaudessa, hien suolapitoisuus laimenee 6-10 vuorokaudessa ja hikoiluteho parantuu 10-12 vuorokaudessa. Sopeutunut ihminen hikoilee nopeammin ja suurempia määriä eli sietää kuumuutta paremmin. Hikoilu on elimistön tehokkain keino poistaa lämpöä kehosta. Kannattaa myös levätä riittävästi yöaikana, ja nimenomaan viileässä. Joskus ihmiset luulevat, että jos yönkin viettää kuumassa, elimistö tottuu kuumaan nopeammin. Asia on kuitenkin päinvastoin."

Miksi toiset kestävät kuumuutta paremmin kuin toiset?

"Kuumuuden kestäminen on helpompaa, jos on tottunut fyysisiin ponnisteluihin, kuten hikoilua aiheuttaviin kestävyyslajeihin. Hyvä kunto auttaa muutenkin, koska silloin sydän jaksaa toimia tehokkaammin ja pintaverenkierto on runsasta. Huono kuumansietokyky voi olla myös perinnöllistä, mikä näkyy huonona hikoilukykynä. Syitä ei tunneta tarkemmin. Lisäksi esimerkiksi pitkäaikainen valvominen heikentää lämmönsietokykyä."

Kroppa väsähtää kuumasta, mutta miksi ajatuskin tuntuu tahmaavan?

"Se on ihan totta. Kuten kylmänkin kohdalla, pieni ärsytys voi jopa parantaa ajatuksenjuoksua, mutta voimakas kuumastressi aiheuttaa distraktiota eli vie keskittymiskyvyn. Ajatukset askaroivat tukaluudessa eivätkä jaksa kiinnittää huomiota muihin asioihin."

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2011.

Tiede-lehden päivittäiset nettiuutiset palaavat kesätauolta 30. heinäkuuta.

 

Tutkijat esittävät, että nykyihminen vaelsi ulos Afrikasta useaan otteeseen. Ensimmäisen seurueen lähdöstä on noin 120 000 vuotta.

Nykyihminen Homo sapiens kehittyi Afrikassa, mistä noin 60 000 vuotta sitten levittäytyi Aasian ja Euroopan puolelle joukko, josta kaikki nykyiset ei-afrikkalaiset polveutuivat.

Näin ihmislajin tarinaa on kerrottu koulukirjoissa ja tiedeuutisissa vuosien ajan. Nyt siihen on aika tehdä päivitys, toteavat alan asiantuntijat Science-lehdessä .

Arvostetun Max Planck -instituutin ja Hawaijin yliopiston tutkijat kokosivat analyysissaan yhteen joukon löytöjä, jotka on tehty Aasiassa aivan viime vuosina. Niistä saadut tutkimustulokset eivät sovi yhteen vanhan kertomuksen kanssa.

Esimerkiksi Keski- ja Etelä-Kiinasta on löydetty nykyihmisen jäänteitä, jotka on ajoitettu 70 000–120 000 vuotta vanhoiksi.

Löydöt Kaakkois-Aasiasta ja Australiasta viittaavat siihen, että nykyihminen ehti häärätä sielläkin jo ennen kuin lajimme vanhan teorian mukaan oli edes astunut jalallaan Afrikan ulkopuolelle.

Tutkijat esittävät, että nykyihminen vaelsi ulos Afrikasta useaan otteeseen. Ensimmäisen seurueen lähdöstä on noin 120 000 vuotta, siis kaksi kertaa pidempi aika kuin mitä ennen otaksuttiin.

Heidän jälkeensä muuttajia on ollut useita, kunnes suurin Afrikasta muutto nähtiin 60 000 vuotta sitten.

Jokin vanhassa tarinassa sentään pitää kutinsa: kaikki kansat Afrikan ulkopuolella polveutuvat tuosta viimeksi mainitusta joukkiosta. Syystä tai toisesta aiemmin lähteneiden ihmisten suvut ovat sammuneet.

”Varhemmin kuin 60 000 vuotta sitten Afrikasta levittäytyneet ihmiset olivat todennäköisesti pieniä metsästäjä-kerääjien ryhmiä. Ainakin jotkin näistä varhaisista levittäytyjistä jättivät vähäisiä geneettisiä jälkiä nykyisiin ihmispopulaatioihin”, selittää tutkimustiedotteessa professori Michael Petraglia Ihmisen historian Max Planck -instituutista.

Analyysissaan tutkijat liittävät tarinaan myös viimeaikaisissa geenitutkimuksissa saadut tiedot siitä, että nykyihminen pariutui sukulaislajiensa kanssa Afrikasta lähdettyään.

Nykyihmisiltä on tunnistettu niin neandertalien kuin denisovanihmisten geenejä sekä näiden lisäksi vielä tunnistamattoman ihmislajin perimää.

Tutkijoiden mukaan risteytyminen tapahtui Aasiassa, missä lajeillamme oli mahdollisuus kohdata oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa.

Alaisiaan kuunteleva ja vaatimattomasti käyttäytyvä pomo parantaa alaisten luovuutta, osoitti kiinalaisyrityksissä tehty tutkimus.

Esimiehen kannattaa rohkeasti myöntää omat virheensä ja olla vaatimaton suhteessa alaisiinsa, osoittaa uusi yhdysvaltalais-kiinalainen tutkimus.

Ohion osavaltionyliopiston liiketalouden apulaisprofessori Jasmine Hun johtamassa tutkimuksessa tarkasteltiin johtajan käytöksen vaikutusta alaisten luovuuteen kiinalaisissa it-alan yrityksissä ja nii.

Esimiehen kuunteleva ja vaatimaton käytös lisäsi tiimin luovuutta tilanteissa, joissa valtaetäisyys on pieni eli johtaja osallistuu läheisesti alaisten työhön ilman, että välissä on suurta hierarkiakuilua.

”Tällaiset johtajat helpottivat tiedon jakamista tiimin jäsenten välillä, mikä taas johti uudenlaisten ratkaisujen rohkeampaan etsimiseen”, tutkija Hu sanoo Ohion yliopiston tiedotteessa.

Kun valtaetäisyys on suuri eli johtajat ovat hyvin erillään työntekijöistä, esimiesten nöyrä käytös saatetaan nähdä jopa heikkouden merkkinä. Tässä tapauksessa nöyrä käytös alaisia kohtaan saattoi horjuttaa tiimin vakauden tunnetta. Tiimi on kenties tottunut siihen, että esimies on hallitseva ja linjaa asiat jämäkästi.

Tutkimuksessa työntekijät saivat itse arvioida johtajansa nöyryyttä tai vaatimattomuutta kuusiportaisella asteikolla. Heiltä kysyttiin muun muassa, kuinka avoin pomo heidän mielestään on palautteelle.

Valtaetäisyyttä taas mitattiin muun muassa kysymällä työntekijöiltä, uskaltavatko he ottaa esimiehen kanssa puheeksi sen, että esimerkiksi tiimin suoritus ei vastaa tavoitteissa määriteltyä. Jos tällainen vuorovaikutus on vaikeaa, tutkijat määrittelivät valtaetäisyyden suuremmaksi.

Tutkimuksen julkaisi Journal of Applied Psychology.

Kysely

Onko sinulla hyvä esimies?