Vuosina 180-244 Roomaa hallitsi 14 keisaria, joista 13 kuoli epäselvissä oloissa. Kun ajan historioitsijat kertoivat keisarien murhaista, he muotoilivat tekstinsä eettisiksi eli palvelemaan historian ideologiaa. Näin kertoo FL Asko Timosen väitöskirjat...

Vuosina 180-244 Roomaa hallitsi 14 keisaria, joista 13 kuoli epäselvissä oloissa. Kun ajan historioitsijat kertoivat keisarien murhaista, he muotoilivat tekstinsä eettisiksi eli palvelemaan historian ideologiaa. Näin kertoo FL Asko Timosen väitöskirjatiedote. Hän väitteli tohtoriksi antiikin poliiittisesta väkivallasta Turun yliopistossa tänään (2.11.).



Miksi keisari murhattiin? Elämäkerrat hakevat syitä keisareista itsestään: heidän menneisyydestään, suvustaan ja etnisestä taustastaan. Poliittista väkivaltaa selitetään siis hallitsijan henkilökohtaisilla ominaisuuksilla.



Toiset keisareista kuvattiin julmiksi despooteiksi. He viettivät paheellista elämää, olivat rahanhimoisia, pelkääviä ja alemmuuskompleksisia. He olivat itse väkivaltaisia, ja poliittinen murha tuli heille pelottavana eettisenä rangaistuksena paheista.



Toisten keisarien väkivaltaisuuttakin puolestaan ymmärretään hyvän hallitsijan välttämättömänä ankaruutena. Murhattaessa he uhmasivat kuolemaa, ja heidän murhaajiensa kerrotaan pelänneen ja hävenneen.