Tekeekö hoitamaton ahdistus nuorista tappajia? Näin moni luulee, mutta tutkimusten mukaan riskit ovat muualla.

Artikkeli on julkaistu Tiede-lehdessä 9/2008, joka ilmestyi noin kaksi viikkoa ennen Kauhajoen koulusurmia. Matti Juhani Saari ampui kuoliaaksi 10 ihmistä Kauhajoella 23. syyskuuta 2008.


"Kuinka monta järjetöntä veritekoa tarvitaan, ennen kuin sosiaali- ja terveysministeriö saa rahat mielenterveysjonojen lyhentämiseksi", kyseli Helsingin Sanomat Tällä Viikolla -palstallaan.

Lehtiä lukemalla saa vaikutelman, että nuoriso voi pahemmin kuin koskaan ja oireilee yhä uusilla järjettömillä väkivallanteoilla. Pekka-Eric Auvinen tappoi yhdeksän ihmistä Jokelassa marraskuussa 2007. Saman vuoden heinäkuussa 18-vuotias mies surmasi harkiten 14-vuotiaan tytön. Myyrmannissa kuoli vuonna 2002 seitsemän henkeä, kun Petri Gerdtin kotikutoinen pommi räjähti kauppakeskuksessa.

Julkisuudessa on syntynyt kuva, että ujot ja ahdistuneet nuoret miehet ovat jonkinlainen aikapommi, joka räjähtää käsiin, ellei näitä nörttejä seulota jo päiväkodista terapiaan.

Mutta selittävätkö mielenterveysongelmat henkirikollisuutta? Jos selittävät, niin mitkä mielenterveyden häiriöt lisäävät rikosriskiä eniten?

Ahdistusta turha syyttää

Mielenterveyden ja henkirikollisuuden yhteydet alkoivat avautua 1990-luvulla erityisesti suomalaisten, ruotsalaisten ja tanskalaisten aineistojen turvin. Pohjoismaissa kun melkein kaikki henkirikokset saadaan selvitettyä. Suomessa on myös maailman kattavin mielentilatutkimusten käytäntö.

Tutkimusten valossa ainakaan masentuneita ja ahdistuneita ei kannata leimata ympäristölle vaarallisiksi aikapommeiksi. Jos näihin lieviin mielenterveyden häiriöihin sairastuneet eivät pääse hoitoon, siitä kärsivät yleensä vain he itse.

Masentuneiden riski tehdä henkirikoksia ei tutkimusten mukaan ole muita suurempi, ja ahdistuneiden riski on jopa muuta väestöä alempi. Masennus kylläkin moninkertaistaa itsemurhariskin.

Viina vie, ja siihen voisi vaikuttaa

Skitsofrenia sen sijaan moninkertaistaa henkirikoksen riskin. Pahinta on, jos skitsofrenia yhdistyy päihderiippuvuuteen, kuten usein käy. Silloin henkirikoksen riski koko väestöön verrattuna nousee jopa yli kymmenkertaiseksi.

Skitsofrenian hoito on kuitenkin Suomessa onneksi melko hyvällä tasolla. Skitsofreniaa sairastavat eivät jonota psykoterapiaan, koska vaikuttavin hoito perustuu lääkkeisiin.

Henkirikollisuuden riskin yli kymmenkertaistaa myös epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö, kuten psykopatia. Persoonallisuushäiriöitä on ikävä kyllä vaikeaa ellei mahdotonta ehkäistä tai hoitaa.

Kolmas elämänkohtalo, joka johtaa yli kymmenkertaiseen riskiin, on alkoholismi. Henkirikoksista neljä viidestä tehdään humalassa. Muiden päihteiden rooli on paljon pienempi. Erilaisista henkirikollisuuden ehkäisemiskeinoista tutkimustieto tukeekin ehkä eniten juuri alkoholipolitiikan tiukentamista.

Rähinänuoret laistavat hoitoa

Nuorten henkirikollisuus ei suuresti poikkea aikuisten rikollisuudesta. Pääosa nuorista tappajista on päihteiden väärinkäyttäjiä. Mielentilatutkimuksissa yleisin diagnoosi oli persoonallisuushäiriö, kirjoittaa Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkija Martti Lehti raportissaan Nuoret ja henkirikollisuus 1980-2004.

Väkivaltarikoksiin syyllistyneiden nuorten ongelmat ilmenevät käytöshäiriöinä jo lapsena, ja henkirikoksen tehneistä nuorista puolet oli jossain vaiheessa ollut yhteydessä mielenterveyspalveluihin.

Kouluterveydenhoito näyttää siis havaitsevan potentiaalisesti väkivaltaiset nuoret jo varhain, ja hoitoonohjaus toimii. "Itse hoito oli kuitenkin usein katkennut alkuunsa joko hoidettavan tai hänen huoltajiensa vastustukseen", Lehti kirjoittaa. Ei siis mielenterveysjonojen pituuteen.

Paljon syytelty väkivaltavideoiden ja -pelien harrastaminen ei noussut Lehden aineistossa esiin. Nuoria henkirikoksen tekijöitä luonnehtii Lehden mukaan pikemminkin "kaikenlaisen harrastustoiminnan puuttuminen ja passiivinen päihteiden käyttöön keskittynyt ajanvietto kuin mitkään erityisharrastukset".

Nuoriso entistä vaarattomampaa

Varsinaisten mielenterveysongelmien lisäksi tietyt temperamenttipiirteet altistavat rikollisuudelle enemmän kuin toiset.

Median luomat yleistykset Petri Gerdtin tai Pekka-Eric Auvisen kaltaisista syrjäänvetäytyvistä lukutoukista tikittävinä aikapommeina johtavat harhaan.

Tyypillinen henkirikoksentekijä on ennemminkin ulospäin suuntautunut kuin introvertti, useammin impulsiivinen ja peloton kuin harkitseva ja neuroottinen. Tappajien älykkyysosamäärä on muuta väestöä alempi, ja he ovat aloittaneet seksielämänsä muita varhemmin.

Vuosituhannen vaihteessa tosin näytti siltä, että "tavallisten" nuorten tekemät henkirikokset olisivat kasvussa. Ajanjaksoon osui esimerkiksi kolmen hyvätaustaisen espoolaisnuoren tekemä Heinon perheen ryöstömurha.

Nyt nuorison henkirikollisuus on kuitenkin palannut vuosikymmeniä vakaana pysyneelle tasolle. Nuoret tekevät nykyään paljon vähemmän murhia ja tappoja kuin esimerkiksi 1920- ja 1930-luvuilla.

Nuorison enemmistö on yhä sopeutuvampaa, ja henkirikollisuus kasaantuukin pienelle vähemmistölle. Siihen kuuluvat ovat tyypillisesti väkivaltaisesta, rikkoutuneesta ja päihdeongelmaisesta perheestä. He ovat varhain alkoholisoituneita ja epäsosiaaliselle persoonallisuushäiriölle geneettisesti alttiita.

Teksti: Marko Hamilo

Artikkelia varten haastateltiin Psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri Hannu Lauermaa, Kuopion yliopiston oikeuspsykiatrian professori Jari Tiihosta ja Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimusjohtaja Janne Kivivuorta.

Aiheesta lisää: Janne Kivivuori, Rikollisuuden syyt (Nemo 2008)

Martti Lehti, Nuoret ja henkirikollisuus 1980-2004 (Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 78, 2007)

Jari Tiihonen, Oikeuspsykiatria, teoksessa Psykiatria (Duodecim 1999)
Rikollisuustilanne 2006. Rikollisuus ja seuraamisjärjestelmä tilastojen valossa (Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos 2007) 

Tiede.fi-sivuston päivittäiset tiedeuutiset palaavat kesätauolta 1. elokuuta.