Tekeekö hoitamaton ahdistus nuorista tappajia? Näin moni luulee, mutta tutkimusten mukaan riskit ovat muualla.

Artikkeli on julkaistu Tiede-lehdessä 9/2008, joka ilmestyi noin kaksi viikkoa ennen Kauhajoen koulusurmia. Matti Juhani Saari ampui kuoliaaksi 10 ihmistä Kauhajoella 23. syyskuuta 2008.


"Kuinka monta järjetöntä veritekoa tarvitaan, ennen kuin sosiaali- ja terveysministeriö saa rahat mielenterveysjonojen lyhentämiseksi", kyseli Helsingin Sanomat Tällä Viikolla -palstallaan.

Lehtiä lukemalla saa vaikutelman, että nuoriso voi pahemmin kuin koskaan ja oireilee yhä uusilla järjettömillä väkivallanteoilla. Pekka-Eric Auvinen tappoi yhdeksän ihmistä Jokelassa marraskuussa 2007. Saman vuoden heinäkuussa 18-vuotias mies surmasi harkiten 14-vuotiaan tytön. Myyrmannissa kuoli vuonna 2002 seitsemän henkeä, kun Petri Gerdtin kotikutoinen pommi räjähti kauppakeskuksessa.

Julkisuudessa on syntynyt kuva, että ujot ja ahdistuneet nuoret miehet ovat jonkinlainen aikapommi, joka räjähtää käsiin, ellei näitä nörttejä seulota jo päiväkodista terapiaan.

Mutta selittävätkö mielenterveysongelmat henkirikollisuutta? Jos selittävät, niin mitkä mielenterveyden häiriöt lisäävät rikosriskiä eniten?

Ahdistusta turha syyttää

Mielenterveyden ja henkirikollisuuden yhteydet alkoivat avautua 1990-luvulla erityisesti suomalaisten, ruotsalaisten ja tanskalaisten aineistojen turvin. Pohjoismaissa kun melkein kaikki henkirikokset saadaan selvitettyä. Suomessa on myös maailman kattavin mielentilatutkimusten käytäntö.

Tutkimusten valossa ainakaan masentuneita ja ahdistuneita ei kannata leimata ympäristölle vaarallisiksi aikapommeiksi. Jos näihin lieviin mielenterveyden häiriöihin sairastuneet eivät pääse hoitoon, siitä kärsivät yleensä vain he itse.

Masentuneiden riski tehdä henkirikoksia ei tutkimusten mukaan ole muita suurempi, ja ahdistuneiden riski on jopa muuta väestöä alempi. Masennus kylläkin moninkertaistaa itsemurhariskin.

Viina vie, ja siihen voisi vaikuttaa

Skitsofrenia sen sijaan moninkertaistaa henkirikoksen riskin. Pahinta on, jos skitsofrenia yhdistyy päihderiippuvuuteen, kuten usein käy. Silloin henkirikoksen riski koko väestöön verrattuna nousee jopa yli kymmenkertaiseksi.

Skitsofrenian hoito on kuitenkin Suomessa onneksi melko hyvällä tasolla. Skitsofreniaa sairastavat eivät jonota psykoterapiaan, koska vaikuttavin hoito perustuu lääkkeisiin.

Henkirikollisuuden riskin yli kymmenkertaistaa myös epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö, kuten psykopatia. Persoonallisuushäiriöitä on ikävä kyllä vaikeaa ellei mahdotonta ehkäistä tai hoitaa.

Kolmas elämänkohtalo, joka johtaa yli kymmenkertaiseen riskiin, on alkoholismi. Henkirikoksista neljä viidestä tehdään humalassa. Muiden päihteiden rooli on paljon pienempi. Erilaisista henkirikollisuuden ehkäisemiskeinoista tutkimustieto tukeekin ehkä eniten juuri alkoholipolitiikan tiukentamista.

Rähinänuoret laistavat hoitoa

Nuorten henkirikollisuus ei suuresti poikkea aikuisten rikollisuudesta. Pääosa nuorista tappajista on päihteiden väärinkäyttäjiä. Mielentilatutkimuksissa yleisin diagnoosi oli persoonallisuushäiriö, kirjoittaa Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkija Martti Lehti raportissaan Nuoret ja henkirikollisuus 1980-2004.

Väkivaltarikoksiin syyllistyneiden nuorten ongelmat ilmenevät käytöshäiriöinä jo lapsena, ja henkirikoksen tehneistä nuorista puolet oli jossain vaiheessa ollut yhteydessä mielenterveyspalveluihin.

Kouluterveydenhoito näyttää siis havaitsevan potentiaalisesti väkivaltaiset nuoret jo varhain, ja hoitoonohjaus toimii. "Itse hoito oli kuitenkin usein katkennut alkuunsa joko hoidettavan tai hänen huoltajiensa vastustukseen", Lehti kirjoittaa. Ei siis mielenterveysjonojen pituuteen.

Paljon syytelty väkivaltavideoiden ja -pelien harrastaminen ei noussut Lehden aineistossa esiin. Nuoria henkirikoksen tekijöitä luonnehtii Lehden mukaan pikemminkin "kaikenlaisen harrastustoiminnan puuttuminen ja passiivinen päihteiden käyttöön keskittynyt ajanvietto kuin mitkään erityisharrastukset".

Nuoriso entistä vaarattomampaa

Varsinaisten mielenterveysongelmien lisäksi tietyt temperamenttipiirteet altistavat rikollisuudelle enemmän kuin toiset.

Median luomat yleistykset Petri Gerdtin tai Pekka-Eric Auvisen kaltaisista syrjäänvetäytyvistä lukutoukista tikittävinä aikapommeina johtavat harhaan.

Tyypillinen henkirikoksentekijä on ennemminkin ulospäin suuntautunut kuin introvertti, useammin impulsiivinen ja peloton kuin harkitseva ja neuroottinen. Tappajien älykkyysosamäärä on muuta väestöä alempi, ja he ovat aloittaneet seksielämänsä muita varhemmin.

Vuosituhannen vaihteessa tosin näytti siltä, että "tavallisten" nuorten tekemät henkirikokset olisivat kasvussa. Ajanjaksoon osui esimerkiksi kolmen hyvätaustaisen espoolaisnuoren tekemä Heinon perheen ryöstömurha.

Nyt nuorison henkirikollisuus on kuitenkin palannut vuosikymmeniä vakaana pysyneelle tasolle. Nuoret tekevät nykyään paljon vähemmän murhia ja tappoja kuin esimerkiksi 1920- ja 1930-luvuilla.

Nuorison enemmistö on yhä sopeutuvampaa, ja henkirikollisuus kasaantuukin pienelle vähemmistölle. Siihen kuuluvat ovat tyypillisesti väkivaltaisesta, rikkoutuneesta ja päihdeongelmaisesta perheestä. He ovat varhain alkoholisoituneita ja epäsosiaaliselle persoonallisuushäiriölle geneettisesti alttiita.

Teksti: Marko Hamilo

Artikkelia varten haastateltiin Psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri Hannu Lauermaa, Kuopion yliopiston oikeuspsykiatrian professori Jari Tiihosta ja Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimusjohtaja Janne Kivivuorta.

Aiheesta lisää: Janne Kivivuori, Rikollisuuden syyt (Nemo 2008)

Martti Lehti, Nuoret ja henkirikollisuus 1980-2004 (Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 78, 2007)

Jari Tiihonen, Oikeuspsykiatria, teoksessa Psykiatria (Duodecim 1999)
Rikollisuustilanne 2006. Rikollisuus ja seuraamisjärjestelmä tilastojen valossa (Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos 2007) 

Tiede.fi-sivuston päivittäiset tiedeuutiset palaavat kesätauolta 1. elokuuta. 

Kasvontunnistusohjelma erottaa eri-ikäisenä otetuista kuvista saman lapsen.

Lasten katoamiset ja kaappaukset ovat maailmalla yleisempi ongelma kuin Suomessa. Moni vanhempi kantaa mukanaan kadonneen valokuvaa.

Sitä voi käyttää todisteena. Mutta kun katoamisesta on aikaa, valokuvan arvo kadonneen etsinnässä hiipuu. Ihminen kun voi näyttää hyvin erilaiselta muutaman vuoden kuluttua.

Nyt kuvien vertailuun esimerkiksi poliisin avuksi on otettu avuksi tekoäly. Se voisi löytää kadonneen henkilön valokuvan avulla nopeammin kuin ihminen.

Poliisilla on jo käytössä eri ohjelmia, joilla he vertailevat valokuvia. Ne ovat kuitenkin parhaimmillaan, kun kadonnut on yli 20-vuotias.

Tietojenkäsittelytieteen tutkija Debayan Deb Michiganin osavaltion yliopistosta kehitti ryhmineen kasvoja tunnistavan laskentaohjelman. Algoritmi tunnistaa eri-ikäisistä kasvoista samoja piirteitä.

Deb kehitti ohjelmaa antamalla sille tuhat kuvaa 2–18-vuotiaista lapsista. Jokainen lapsi oli kuvattu ainakin neljä eri kertaa kuuden vuoden aikana.

Tekoäly löysi oikean lapsen kuvia vertailemalla 80 prosentissa tapauksista, kertoo arxivessa julkaistu tutkimus.

Jos kuvat oli otettu alle vuoden välein, tekoäly löysi saman henkilön kasvonpiirteet yli yhdeksässä tapauksessa kymmenestä. Tunnistus laski 73 prosenttiin, jos kuvien välillä oli kulunut yli kolme vuotta.

Ryhmä yrittää nyt kouluttaa tekoälyä löytämään lapsi kuvista, joiden välissä on kulunut usea vuosi, kertoo New Scientist.

Sähköinen stimulointi aktivoi aivot alttiiksi harjoitukselle.

Netistä saa korvakuulokkeita, jotka lupaavat lisää taitoa, voimaa ja kestävyyttä, kertoo Helsingin Sanomien juttu.

Kalifornialaisen yrityksen Halon kuulokkeiden sanka antaa aivokuorelle sähköistä stimulaatiota. Kun urheilusuoritusta tai musiikkikappaletta treenaa stimuloiduin aivoin, harjoituksen vaikutus tehostuu, yritys vakuuttaa.

Newsweek-lehden mukaan yhdysvaltalaiset urheilijat ovat toimineet koekäyttäjinä. Halon omassa tutkimuksessa stimulaatiota saaneiden urheilijoiden ponnistusvoima lisääntyi kuukauden harjoittelun aikana selvästi enemmän kuin lumekuulokkeita käyttäneellä ryhmällä.

Periaatteessa tällainen neurodoping voi toimia.

”Sille on neurofysiologista perustaa”, sanoo Turun yliopistollisen keskussairaalan ylilääkäri ja kliinisen neurofysiologian professori Satu Jääskeläinen.

Niin sanotulla transkraniaalisella tasavirtastimulaatiolla eli tDCS:llä voidaan nostaa aivokuoren aktiivisuustasoa eli valmiutta hermoimpulsseihin. Olemassa olevat hermoyhteydet tehostuvat. Samalla lisääntyy aivoalueen muovautuvuus eli kyky muodostaa uusia yhteyksiä.

Sähköistä stimulointia on kehitetty ennen kaikkea sairauksien hoitoon, mutta myös sen vaikutusta suorituskykyyn on tutkittu.

Tieteellisissä kokeissa se on parantanut terveiden koehenkilöiden reaktioaikoja, tehostanut motorista oppimista ja parantanut kognitiivista suorituskykyä.

Sillä on pystytty jopa parantamaan kestävyyttä. Uupumukseen asti ajetuissa pyöräilytesteissä stimulaatiota saaneet koehenkilöt pystyvät jatkamaan pidempään kuin verrokkiryhmä.

Se on lyhentänyt reaktioaikoja ja lisännyt reiden ojennusvoimaa. Sillä on pystytty hillitsemään käsien vapinaa, josta ampujat haluavat päästä eroon.

Stimuloidut koehenkilöt ovat omaksuneet taitoja nopeammin ja pystyneet toistamaan oppimaansa täsmällisemmin.

Kuitenkin Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen Kihun johtaja Sami Kalaja kertoo HS:n jutussa, että nykynäytön perusteella huippu-urheilussa vaikutukset olisivat heikot tai jopa olemattomat.

Suurimpia vaikutuksia aivostimulaatiolla on saatu koehenkilöillä, joilla on aivojen toiminnassa jokin vajaus tai häiriö. Terveillä havaitut muutokset ovat pienempiä.

Kysely

Kokeilisitko neurodopingia?

o_turunen
Seuraa 
Viestejä10655
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Kokeilisitko neurodopingia?

MooM kirjoitti: Tasavirtastimulaatiolla (TDCS) on tutkitusti vaikutusta, tuosta laitteesta en tiedä. Vaikutus riippuu siitä, minkä aivoalueiden välille virta laitetaan ja miten päin. Duodecimissä: http://www.duodecimlehti.fi/lehti///duo12996 "TMS:n avulla tuotettujen motoristen herätevasteiden mittaamisen hyödyllisyyttä osana heikkoon sähkövirtaan perustuvien stimulaatiomenetelmien perustutkimusta rajoittaa se, että menetelmä kuvaa ainoastaan liikeaivokuoren vasteita, eivätkä tulokset...
Lue kommentti

Korant: Oikea fysiikka on oikeampaa kuin sinun klassinen mekaniikkasi.
Korant: Jos olet eri mieltä kanssani olet ilman muuta väärässä.