Olympiakisoissa kotijää tekee Venäjästä entistäkin pelottavamman vastustajan. Kuva: Alexey Chernyadyev, Wikimedia Commons
Olympiakisoissa kotijää tekee Venäjästä entistäkin pelottavamman vastustajan. Kuva: Alexey Chernyadyev, Wikimedia Commons

Urheilija saa kotipaikasta monta etua – ja hieman haittaakin.

Ei ihme, jos urheilijat ja urheilujoukkueet pärjäävät kotikentällään paremmin kuin muualla. Niin monta etua listaa tähänastisten tutkimusten yhteenveto, jonka laativat brittiläiset tutkijat ja jonka julkaisi Current Directions in Psychological Science.

Tutkimusten mukaan etua on omasta kannattajajoukosta, joka kotikentällä usein on suurempi kuin muualla.

On havaittu myös, että kotikannattajien äänekkyys voi vaikuttaa tuomarienkin ratkaisuihin, niin että he herkemmin suosivat kotijoukkuetta esimerkiksi peliajan jatkamista ratkaistaessa ja rangaistuksia jaettaessa.

Lisäksi kotikenttäetu säilyy ilman hurraavia kannattajiakin, ja sen tulkitaan johtuvan muualta tulevien matkaväsymyksestä. Etenkin aikavyöhykkeeltä toiselle siirtyminen huonontaa vierailijoiden tuloksia.

Urheilijan voitontahto voi olla kotikentällä isoimmillaan myös hormonaalisista syistä. Ainakin jalkapalloilijoiden testosteronitason on mitattu olevan selvästi korkeampi kotipeleissä kuin vierasotteluissa. Tämän voi tulkita esimerkiksi luontaiseksi taipumukseksi kotikamaran puolustamiseen.

Kotikentällä on kuitenkin myös nurja puolensa. Tutkimusten mukaan stressihormoni kortisolin taso on kotikentällä korkeampi kuin muualla. Tämä kertoo ylimääräisistä paineista, jotka voivat saada yrittämään liikaa. Sen sijaan, että luottaisi tehokkaaseen alitajuiseen liikesäätelyyn, urheilija alkaa tehdä väkisin, ja se heikentää suoritusta.

Aiheesta aiemmin: Kotijäällä pitäisi voittaa.