Mandrilli Singapren eläintarhassa. Kuva: Wikimedia Commons
Mandrilli Singapren eläintarhassa. Kuva: Wikimedia Commons

Uroksella voi olla joko komeat koristeet tai isot kivekset, mutta ei molempia, osoittaa uusi tutkimus.

Evoluutiossa uros näyttää joutuvan maksamaan kovan hinnan koristeellisesta karvoituksesta ja värikkäistä röyhelöistä.

Apinalajeilla, joiden uroksilla on komeat koristeet naaraiden viehättämiseksi, on tyypillisesti myös pienemmät kivekset.

Vaatimattomamman näköisillä apinoilla on puolestaan suuremmat sukurauhaset, osoittaa Proceedings of the Royal Society B -lehdessä julkaistu tutkimus.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Evoluutiobiologi Stefan Lüpold Zürichin yliopistosta tarkasteli australialaisten kollegoidensa Leigh Simmonsin ja Cyril Grueterin kanssa, miten urosten koristeellisuus ja parittelu­strategiat liittyvät kivesten kokoon eri apinalajeilla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Havainto oli, että koristeet hankitaan killuttimien kustannuksella.

Monien apinalajien uroksilla on hyvin näyttäviä harjoja, partoja, poskitupsuja ja värikkäitä raitoja kasvoissa.

Pääosin on niin, että näiden lajien uroksilla kivekset ovat pienemmät suhteessa ruumiin kokoon kuin vähemmän koristeellisilla lajeilla.

Toisesta ääripäästä löytyy esimerkiksi arkisen harmaa ja hillityn näköinen jaavanmakaki, jolla on tennispallon kokoiset kivekset.

”Pähkinänkuoressa ilmaistuna, prameimmilla uroksilla on pienemmät kivekset”, Lüpold sanoo tiedotteessa.

Tutkijat vertailivat sataa eri apinalajia, myös ihmisiä. Nyt ei siis tarkasteltu lajien sisäisiä vaan lajien välisiä eroja.

Kivesten koko näyttää olevan yhteydessä siihen, hallitseeko yksi uros kaikkia naaraita vai pääsevätkö muutkin urokset lisääntymään.

Komeammin koreileva uros pääsee parittelemaan useampien naaraiden kanssa. Siksi pienemmistä kiveksistä ja näin ollen heikommasta siittiötuotannosta ei ole haittaa, tutkijat arvelevat.

Kun taas kaikki urokset parittelevat tasapuolisesti naaraiden kanssa, kilpailua käydään kiveksillä, ei koristeilla.

Isommilla kiveksillä varustettu uros tuottaa enemmän siittiöitä, jolloin hedelmöittymisen mahdollisuudet kasvavat.

”Näyttävämpien koristeiden eli eräänlaisten statuskylttien kantajat voivat pelotella muita uroksia ja hallita omaa pääsyään naaraisiin. Jos urokset eivät pysty häätämään kilpailijoita naaraiden luota, ne voivat kilpailla tuottamalla enemmän siittiöitä kuin muut”, Grueter sanoo.

Toisaalta tutkimuksessa huomattiin, että kulmahampaillakin on yhteys kivesten kokoon, tässä tapauksessa positiivinen. Isommat kulmahampaat ennustavat isompia kiveksiä.

Tutkijat eivät tiedä, miksi. Voi olla, että samat geenit ohjaavat molempien muodostumista. Toisaalta kulmahampaiden kasvattaminen ei evoluution kannalta ole yhtä kallista kuin koristelu, joten hampaisiin käytetty energia ei ole kiveksiltä pois.

Kahdessa lajien urosten sisäisiä eroja tarkastelleessa tutkimuksessa on toisaalta huomattu nenäapinoden erikoisuus. Nenäapinoilla on niin, että mitä pidempi nenä, sitä kookkaammat kivekset.

Alfauroksena kukkoilevan mandrillin kivekset puolestaan paisuvat. Ne vastaavasti taas kutistuvat, jos se menettää paikkansa kukkulan kuninkaana.

Myös kapybaroilla eli vesi­sioilla on havaittu, että hallitsevalla kapybarauroksella on keskimäärin isommat kivekset.

Tosin vesisian kivesten paisunta johtuu välikudoksesta, mikä ei lisää siittiöiden tuotantoa mitenkään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla