Puhelimeen puhujaa tulee kuunnelluksi tahtomattaankin. (Kuva: bongo vongo, Wikimedia Commons, Creative Commons -lisensoitu)
Puhelimeen puhujaa tulee kuunnelluksi tahtomattaankin. (Kuva: bongo vongo, Wikimedia Commons, Creative Commons -lisensoitu)

Asiaa tutkittiin nyt perusteellisesti.

Aiemmistakin tutkimuksista tiedetään, että sivulliset pitävät puhelimeen puhumista häiritsevämpänä kuin keskustelun kummankin osapuolen kuulemista. Keskustelun puolikas kiinnittää huomiota, koska seuraavaksi kuultavat repliikit ovat vähemmän ennakoitavissa kuin kaksipuolista keskustelua kuullessa. Nyt vaikutuksia kuitenkin mitattiin ensi kertaa kunnolla.

Yksipuolisesta keskustelusta kuulijat muistivat enemmän kuin kaksipuolisesta vaikka samaan aikaan keskittyivät toiseen tehtävään. Näin raportoivat yhdysvaltalaiset tutkijat Plos Onessa.

San Diegon yliopiston Veronica Galván työtovereineen halusi luoda mahdollisimman luonnollisen kuuntelutilanteen mutta samaan aikaan hyödyntää tutkimushuoneen vakioituja ympäristöoloja. Siksi koehenkilöiksi lupautuneille runsaalle 160 opiskelijalle kerrottiin hämäykseksi, että kokeen tarkoituksena on selvittää, miten tehokkaasti ihmiset tulkitsevat sanoja, joiden kirjaimet on sekoitettu.

Koehenkilöt jaettiin kolmeen ryhmään. Yksi ryhmistä kuuli sanatestin aikana kahden huoneessa olevan tutkijan keskustelevan. Muut kaksi ryhmää kuulivat toisen tutkijoista puhuvan matkapuhelimeensa joko niin, että toinen tutkijoista oli poissa huoneesta tai oli hiljaisena läsnä.

Vasta sanatestiajan loputtua osallistujille kerrottiin, että tutkitaankin puhehälyn vaikutusta. He vastasivat itsearviointikysymyksiin keskustelun häiritsevyydestä. Lisäksi tutkijat testasivat, paljonko keskustelussa esiintyneitä sanoja osallistujat muistivat tai tunnistivat.

Häiritsevyys ilmeni niin, että osallistujat pitivät yksipuolista keskustelua yllättävämpänä, enemmän huomiota kiinnittävänä, kovaäänisempänä ja mieleenpainuvampana kuin kaksipuolista.

Yksipuolisen keskustelun kuulijat muistivat enemmän puheessa esiintyneitä sanoja kuin kaksipuolisen keskustelun kuulijat.

Hiljaisen tutkijan läsnäolo ei vaikuttanut tuloksiin. Kokeen suunnittelijat arvelivat etukäteen, että hiljainen esimerkkikuuntelija saattaisi muuttaa osallistujien suhtautumista puheluun, esimerkiksi helpottaa puheen sulkemista pois mielestä, mutta niin ei käynyt.

Tutkijoiden yllätykseksi häiriintyminen ei vaikuttanut sanatestisuoritukseen. Sekä yksipuolista että kaksipuolista keskustelua kuulleet järjestivät sanojen sekoitettuja kirjaimia yhtä hyvin.

Selitykseksi tutkijat keksivät sen, että sanatesti oli melko vaikea. Ennestään tiedettiin, että ympäristöhäly häiritsee vaikeiden tehtävien suorittamista vähemmän kuin helppojen. Ilmeisesti ihmiset keskittyvät tiiviimmin, kun kokevat tehtävän vaativaksi. 

Kasvontunnistusohjelma erottaa eri-ikäisenä otetuista kuvista saman lapsen.

Lasten katoamiset ja kaappaukset ovat maailmalla yleisempi ongelma kuin Suomessa. Moni vanhempi kantaa mukanaan kadonneen valokuvaa.

Sitä voi käyttää todisteena. Mutta kun katoamisesta on aikaa, valokuvan arvo kadonneen etsinnässä hiipuu. Ihminen kun voi näyttää hyvin erilaiselta muutaman vuoden kuluttua.

Nyt kuvien vertailuun esimerkiksi poliisin avuksi on otettu avuksi tekoäly. Se voisi löytää kadonneen henkilön valokuvan avulla nopeammin kuin ihminen.

Poliisilla on jo käytössä eri ohjelmia, joilla he vertailevat valokuvia. Ne ovat kuitenkin parhaimmillaan, kun kadonnut on yli 20-vuotias.

Tietojenkäsittelytieteen tutkija Debayan Deb Michiganin osavaltion yliopistosta kehitti ryhmineen kasvoja tunnistavan laskentaohjelman. Algoritmi tunnistaa eri-ikäisistä kasvoista samoja piirteitä.

Deb kehitti ohjelmaa antamalla sille tuhat kuvaa 2–18-vuotiaista lapsista. Jokainen lapsi oli kuvattu ainakin neljä eri kertaa kuuden vuoden aikana.

Tekoäly löysi oikean lapsen kuvia vertailemalla 80 prosentissa tapauksista, kertoo arxivessa julkaistu tutkimus.

Jos kuvat oli otettu alle vuoden välein, tekoäly löysi saman henkilön kasvonpiirteet yli yhdeksässä tapauksessa kymmenestä. Tunnistus laski 73 prosenttiin, jos kuvien välillä oli kulunut yli kolme vuotta.

Ryhmä yrittää nyt kouluttaa tekoälyä löytämään lapsi kuvista, joiden välissä on kulunut usea vuosi, kertoo New Scientist.

Sähköinen stimulointi aktivoi aivot alttiiksi harjoitukselle.

Netistä saa korvakuulokkeita, jotka lupaavat lisää taitoa, voimaa ja kestävyyttä, kertoo Helsingin Sanomien juttu.

Kalifornialaisen yrityksen Halon kuulokkeiden sanka antaa aivokuorelle sähköistä stimulaatiota. Kun urheilusuoritusta tai musiikkikappaletta treenaa stimuloiduin aivoin, harjoituksen vaikutus tehostuu, yritys vakuuttaa.

Newsweek-lehden mukaan yhdysvaltalaiset urheilijat ovat toimineet koekäyttäjinä. Halon omassa tutkimuksessa stimulaatiota saaneiden urheilijoiden ponnistusvoima lisääntyi kuukauden harjoittelun aikana selvästi enemmän kuin lumekuulokkeita käyttäneellä ryhmällä.

Periaatteessa tällainen neurodoping voi toimia.

”Sille on neurofysiologista perustaa”, sanoo Turun yliopistollisen keskussairaalan ylilääkäri ja kliinisen neurofysiologian professori Satu Jääskeläinen.

Niin sanotulla transkraniaalisella tasavirtastimulaatiolla eli tDCS:llä voidaan nostaa aivokuoren aktiivisuustasoa eli valmiutta hermoimpulsseihin. Olemassa olevat hermoyhteydet tehostuvat. Samalla lisääntyy aivoalueen muovautuvuus eli kyky muodostaa uusia yhteyksiä.

Sähköistä stimulointia on kehitetty ennen kaikkea sairauksien hoitoon, mutta myös sen vaikutusta suorituskykyyn on tutkittu.

Tieteellisissä kokeissa se on parantanut terveiden koehenkilöiden reaktioaikoja, tehostanut motorista oppimista ja parantanut kognitiivista suorituskykyä.

Sillä on pystytty jopa parantamaan kestävyyttä. Uupumukseen asti ajetuissa pyöräilytesteissä stimulaatiota saaneet koehenkilöt pystyvät jatkamaan pidempään kuin verrokkiryhmä.

Se on lyhentänyt reaktioaikoja ja lisännyt reiden ojennusvoimaa. Sillä on pystytty hillitsemään käsien vapinaa, josta ampujat haluavat päästä eroon.

Stimuloidut koehenkilöt ovat omaksuneet taitoja nopeammin ja pystyneet toistamaan oppimaansa täsmällisemmin.

Kuitenkin Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen Kihun johtaja Sami Kalaja kertoo HS:n jutussa, että nykynäytön perusteella huippu-urheilussa vaikutukset olisivat heikot tai jopa olemattomat.

Suurimpia vaikutuksia aivostimulaatiolla on saatu koehenkilöillä, joilla on aivojen toiminnassa jokin vajaus tai häiriö. Terveillä havaitut muutokset ovat pienempiä.

Kysely

Kokeilisitko neurodopingia?

o_turunen
Seuraa 
Viestejä10657
Liittynyt16.3.2005

Viikon gallup: Kokeilisitko neurodopingia?

MooM kirjoitti: Tasavirtastimulaatiolla (TDCS) on tutkitusti vaikutusta, tuosta laitteesta en tiedä. Vaikutus riippuu siitä, minkä aivoalueiden välille virta laitetaan ja miten päin. Duodecimissä: http://www.duodecimlehti.fi/lehti///duo12996 "TMS:n avulla tuotettujen motoristen herätevasteiden mittaamisen hyödyllisyyttä osana heikkoon sähkövirtaan perustuvien stimulaatiomenetelmien perustutkimusta rajoittaa se, että menetelmä kuvaa ainoastaan liikeaivokuoren vasteita, eivätkä tulokset...
Lue kommentti

Korant: Oikea fysiikka on oikeampaa kuin sinun klassinen mekaniikkasi.
Korant: Jos olet eri mieltä kanssani olet ilman muuta väärässä.