Mitä enemmän niskaa taivuttaa, sitä enemmän kaularanka kuormittuu. Kuva: Jukka Fordell
Mitä enemmän niskaa taivuttaa, sitä enemmän kaularanka kuormittuu. Kuva: Jukka Fordell

Kumara asento lisää pään painoa jopa 22 kiloa.

Selkärankamme on vahva ja joustava, mutta mitä tahansa se ei kestä.

Meitä on neuvottu välttämään vääriä liikkeitä, kun nostamme jotain raskasta, ja huonosta ryhdistä varoitetaan tämän tästä, mutta muistammeko me ohjeet, kun näpräämme puhelintamme tai tabelettiamme tai jumitumme läppärin ääreen tuntikausiksi milloin minkinlaisessa asennossa.

Vaivoista päätellen ilmiselvästi emme. Me emme tule ajatelleeksi, miten paljon asento vaikuttaa yksin pään painoon.

Normaalissa asennossaan suoraan vartalon jatkeena päästä kohdistuu kaularankaan viiden kilon kuormitus. 15 asteen kumarassa paino on jo 12 kiloa, ja kun taivutamme päätämme 60 asteen kulmaan, kuorma nousee peräti 27 kiloon.

Edes nuorten ranka ei enää kestä. Niskakipuisten suomalaisnuorten määrä on lisääntynyt jatkuvasti vuodesta 1991 lähtien, paljastaa fysiatrian erikoislääkärin Minna Ståhlin keväällä valmistunut väitöstutkimus.

Niskakipu on yleistä jo 9–12-vuotiailla, ja iän vähän karttuessa kärsivien määrä lisääntyy: lähes puolet 16–18-vuotiaista tytöistä ja viidesosa pojista ilmoitti poteneensa niskakipua vähintään kerran viikossa viimeksi kuluneen puolen vuoden aikana.

Kaiken kaikkiaan suomalaisia vaivaa kuitenkin eniten alaselkä. Sen kipuilu johtaa toimintakykyä rajoittavien sairauksien tilastoa vuodelta 2015. Niskakivut ovat ”vasta” kolmantena.

Selkäongelmat näkyvät myös työkyvyttömyystilastoissa. Vuonna 2015 työkyvyttömyyseläkkeen saajista joka viides oli eläkkeellä tuki- ja liikuntaelinsairauksien takia.

Harmillista on, että moni kärsii turhaan huonoista asennoista johtuvista niska- ja selkäkivuista. Niihin olisi usein olemassa hoito, mutta Suomessa se tunnetaan vielä huonosti. Maailmalla ja myös naapurissa Ruotsissa tätä mdt-terapiana tunnettua menetelmää käytetään jo yleisesti.

 

Lue lisää

Elokuun 2016 Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa lääketieteeseen erikoistunut tiedetoimittaja Mari Heikkilä selvittää, miten huonot asennot selkärankaamme vaikuttavat ja miten voisimme päästä eroon niiden tuottamista turhista tuskista.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa painettu lehti tai iPad-digilehti.

Jos olet tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi alla olevasta linkistä. Ellet ole vielä aktivoinut tunnuksiasi, löydät ohjeet täältä.

Raspu
Seuraa 
Viestejä13878
Liittynyt12.7.2010

Mobiiliaika koettelee rankaa

Huonojen asentojen vaikutuksia voi korjata reenaamalla. Taas yksi syy lisää lähteä salille. Etukyykky, takakakyykky, maastaveto, dippi ja leuanveto. Muuta se ei tarvii. Ei edes vatsalihasten tai alaselän reenausta erikseen jos ei halua, koska vatsa tulee reenattua etukyykyssä ja selkä maastavedossa. Noilla jo pärjää. Ja puutarhahommia vaan kaikille selkävaivasille.
Lue kommentti

You have to die few times before you really can live.
- Charles Bukowski

käyttäjä-3779
Seuraa 
Viestejä1633
Liittynyt12.5.2014

Mobiiliaika koettelee rankaa

Selkävaivoista kirjoitettaessa mainitaan harvoin etunostoja . Tässä artikkelissa sivuttiin etunostoja, kun mainittiin selälle hyvää tehnyt pään nostelu makuulta. Tätä tehdessä voi todeta vatsalihasten jännittyvän. Vatsalihasten voimistaminen etunostojen avulla onkin monessa tapauksessa ainoa liike, mitä täytyy tehdä alaselän ja niskan kipujen poistumiseksi. Huomasin etunostojen auttava vaikutuksen jo 70-luvulla, mutta en tiennyt selkeästi syytä siihen. Eräänä päivänä selatessani fysiologian...
Lue kommentti

Vesistöissä kasvavat toukat imevät muovia itseensä.

Mikromuovi eli alle viiden millin kokoinen ja vielä huomattavasti pienempi muovisilppu on tiedostettu valtavaksi ongelmaksi merissä ja vesistöissä.

Vaatteista, kosmetiikasta ja muista tuotteista irtoava mikromuovi päätyy luontoon eikä poistu sieltä. Ravinnon mukana sitä päätyy eläimiin, ja muovi kiertää ravintoketjussa.

Nyt Belfastin ja Readingin yliopistojen tutkijat ovat tehneet huolestuttavan havainnon. Hyttyset ja muut hyönteiset levittävät mikromuovia myös maanpäällisiin ravintoketjuihin, he raportoivat Biology Letters -lehdessä.

Hyönteisten toukat kasvavat vedessä, jossa ne siivilöivät mikroskooppisia muovinpalasia sisäänsä ruoan mukana. Muovi säilyy toukassa, kun se muodonmuutosten myötä kasvaa aikuiseksi hyönteiseksi.

Tutkijat syöttivät lintuhyttysen toukille mikroskooppisia muovinpalasia, kooltaan 2–15 mikrometriä. Mikrometri on millimetrin tuhannesosa. Mitä pienempää muovi oli, sitä enemmän sitä päätyi toukkiin.

Ällistyttävä havainto oli, että muovi ei hävinnyt toukista mihinkään, kun ne kokivat muodonmuutoksen ja kasvoivat aikuisiksi. Täysikasvuisessa lintuhyttysessä muovia oli huomattavia määriä.

”Toukat suodattavat ravintoa suuhunsa eivätkä ne erota, mikä on muovia ja mikä ruokaa. Ne syövät levää, joka on suunnilleen saman kokoista kuin mikromuovi”, kertoo eläintieteen professori Amanda Callaghan Belfastin yliopistosta The Guardian -lehdessä.

Callaghan pitää erittäin todennäköisenä, että myös muiden hyönteislajien vedessä elävät toukat syövät mikromuovia ja kuljettavat sitä aikuisina ympäriinsä. Hyönteiset päätyvät ruoaksi muun muassa linnuille, lepakoille ja hämähäkeille, ja sitä kautta muovia kulkeutuu maanpäällisiin ravintoketjuihin.

”Hyönteisparvien mukana muovia voi nousta ilmoille suuria määriä. Se on todella masentavaa. Tämä muovi ei katoa ikinä mihinkään”, tutkimusta johtanut Callaghan valittelee.

Englannissa mikromuovia on löydetty jo esimerkiksi päivänkorennoista ja vesiperhosista. Walesin joissa jopa puolella tutkituista hyönteisentoukista on mikromuovia sisuksissaan.

Merilinnuistakin on jo löydetty mikromuoveja, mutta aiemmin ei ole tutkittu, voisivatko ne levitä ravinnosta hyönteisten välityksellä.

”Tämä on aiemmin tuntematon reitti. Se altistaa sellaisetkin eläimet, jotka tavallisesti eivät muoville altistu. Emme vielä tiedä vaikutuksia”, Callaghan sanoo.

Valveilla makaaminen tekee vuoteesta vihollisen, joka estää nukkumisen.

Hyvä yöuni on terveytemme elintärkeitä peruspilareita. Se elvyttää kehon, uudistaa soluja, hoitaa mieltä, huoltaa muistia ja suojaa sairauksilta.

Univaje toimii päinvastoin ja on elimistölle myrkkyä.

Se heikentää muistia, häiritsee tunne-elämää, koettelee aineenvaihduntaa ja immuunipuolustusta ja altistaa sairauksille, kuten diabetekselle, sydän- ja verisuonitaudeille, mielenterveyden häiriöille ja aivorappeumille, esimerkiksi Alzheimerin taudille.

Jokainen nukkuu joskus huonosti, mutta toisilla univaikeudet kroonistuvat. Paradoksaalisesti ihminen alkaa silloin pelätä, ettei saa unta, niin paljon, ettei saa unta. Sänky ei ole enää ystävä vaan vihollinen.

Perinteisesti pitkäaikaista unettomuutta on hoidettu lääkkeillä, mutta nykyisin niitä ei enää suositella. Tilalle on tullut lääkkeettömiä vaihtoehtoja, kuten kognitiivis-behavioraalinen cbt-terapia.

Sänky on vain nukkumista varten

Cbt-terapian ytimessä on nukkumista haittaavien pelkojen ja muiden kielteisten ajatusmallien horjuttaminen ja purkaminen.

Tässä yksi tärkeä keino on rajoittaa vuoteessa oloa, sillä pahimmillaan oma sänky on uniongelmaiselle ärsyke, joka estää nukkumisen. Hän on ehdollistunut siihen, että sängyssä odottaa kurja yö.

”Tarkoituksena ei ole rajoittaa nukkumista vaan vuoteessa oloa. Jokainen vuoteessa valveilla oltu hetki vahvistaa negatiivista yhteyttä valveen ja vuoteen välillä”, sanoo Helsingin uniklinikan toiminnanjohtaja Anne Huutoniemi, joka hoitaa uniongelmaisia cbt:llä.

Käytännössä ensin arvioidaan, miten kauan uneton todellisuudessa nukkuu silloin, kun kokee, ettei nuku silmän täyttä. Jos keskiarvoksi saadaan vaikkapa 5,5 tuntia yössä, siitä tehdään vuoteessaoloaika, ja ihminen alkaa mennä nukkumaan vuoteessaoloaikansa verran ennen tavanomaista ylösnousuaikaansa.

Aluksi aikataulua noudatetaan kaksi viikkoa. Jos uneton ei saa unta puolen tunnin kuluessa sänkyyn menosta tai herää yöllä ja virkistyy, hänen on noustava sängystä ja pysyttävä sieltä poissa, kunnes vireys taas vaihtuu väsymykseen.

Jos kahden viikon jälkeen suurin osa sovitusta vuodeajasta kuluu unessa, nukkumaanmenoa voidaan alkaa aikaistaa 15 minuuttia viikossa. Tätä jatketaan, kunnes saavutetaan ideaaliaika, joka kerryttää unta sopivasti.

 

Lue lisää

Tiede-lehdessä 11/2018 on pitkä artikkeli, jossa lääketieteeseen erikoistunut tiedetoimittaja Mari Heikkilä kertoo, miten aivot ehdollistuvat pelkäämään nukkumaan menoa, miten hyviä tuloksia cbt-hoito on tuottanut ja miten itse kukin voi auttaa itseään nukahtamaan helpommin.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.