Linnunradan keskustan hurjuudessa syntyy antihiukkasia ja hiukkasia, jotka hävittävät toisensa välittömästi annihiloitumalla (kuva: NASA/CXC/UCLA).
Linnunradan keskustan hurjuudessa syntyy antihiukkasia ja hiukkasia, jotka hävittävät toisensa välittömästi annihiloitumalla (kuva: NASA/CXC/UCLA).

Fyysikot arvelevat muodostaneensa ensimmäistä kertaa molekyylejä atomeista, joissa on sekä ainetta että antiainetta.

Fyysikot arvelevat muodostaneensa ensimmäistä kertaa molekyylejä atomeista, joissa on sekä ainetta että antiainetta.

Kalifornian yliopiston tutkija Allen Mills kertoo Nature –lehdessä, että hänen tutkimusryhmänsä on mitannut merkkejä positronium-molekyyleistä, jotka koostuvat positronium-atomeista. Ne puolestaan rakentuvat elektronista ja sen antihiukkasesta positronista, jonka sähkövaraus on positiivinen. Positroniumissa negatiivisesti varautunut elektroni siis kiertää positiivisen protonin sijaan positiivista elektronia. Muutoin tilanne on sama kuin vetyatomissa: sähkömagneettinen voima pitää atomin koossa.

Periaatteessa positronium-atomit voivat liittyä molekyyleiksi yhtä helposti kuin kaksi vetyatomia. Käytännössä näin ei tapahdu, sillä luonnossa antiaine ja aine tuhoavat toisensa välittömästi annihiloitumalla. Keinotekoisesti aina vuodesta 1951 asti tehdyt positronium-atomitkin ovat lyhytikäisiä. Siksi niistä muodostunutta kaasua on vaikea saada niin tiheäksi, että ne yhtyisivät molekyyleiksi.

Mills ja hänen kumppaninsa suuntasivat reiälliseen lasilevyyn positronisuihkun. Törmäyksessä osa positroneista haali itselleen elektronin ja joihinkin reikiin kasaantui positronium-atomeita niin runsaasti, että niistä muodostui molekyylejä. Millss ryhmineen päätteli molekyylien muodostumisen elektronien ja positronien annihilaatiossa syntyneen gammasäteilyn voimakkuudesta. Vuonna 1992 tanskalaiset fyysikot onnistuivat yhyttämään positroniumin tavalliseen vetyatomiin, mutta kahden positriumin liittäminen toisiinsa ei ole onnistunut tätä ennen. Jos positronium-molekyylejä todella syntyi, tutkijat ovat päässeet käsiksi aivan uudenlaiseen kemiaan.

Adolf Hitler vuonna 1930. Kuva: Bundesarchiv, Bild 102-10541 / Georg Pahl
Adolf Hitler vuonna 1930. Kuva: Bundesarchiv, Bild 102-10541 / Georg Pahl

Uusi ranskalainen tutkimus pyrkii jälleen hautaamaan salaliittoteoriat, joiden mukaan Hitler ei olisi surmannut itseään bunkkerissa vuonna 1945, vaan paennut Argentiinaan.

Adolf Hitler surmasi itsensä bunkkerissaan huhtikuun 30. päivänä 1945 ottamalla syanidikapselin ja ampumalla itseään päähän.

Historiantutkijat ovat tästä laajasti yksimielisiä. Hitlerin kuoleman jälkeiset sekavat olosuhteet ja neuvostojohtaja Josif Stalinin hämäävä vihjailu, että Hitler olisi sittenkin yhä elossa, ovat kuitenkin pitäneet hengissä toinen toistaan oudompia salaliittoteorioita.

Hitlerin on esimerkiksi väitetty paenneen sukellusveneellä Argentiinaan, missä Josef Mengele ja Adolf Eichmann piileskelivät sodan jälkeen.

Nyt Hitlerin hampaita analysoineet ranskalaiset tutkijat toivovat viimein voivansa laittaa huhuille stopin.

”Hampaat ovat aidot, siitä ei ole mitään epäilystä. Tutkimuksemme todistaa, että Hitler kuoli vuonna 1945”, sanoo ranskalaisen Versailles’n yliopiston professori, patologi Philippe Charlier uutistoimisto AFP:lle.

Usean hautaamisen ja polttamisen jäljiltä natsi-Saksan führeristä ei enää ole jäljellä kuin muutama luunkappale: joitakin hampaita ja pala kalloa.

Berliiniin marssineet neuvostojoukot löysivät Hitlerin jäänteet toukokuun alussa 1945 ja tunnistivat palaneen ruumiin hammaskarttojen avulla. Alaleuka ja pala kalloa lähetettiin Moskovaan arkistoitavaksi, ja ne ovat yhä venäläisten hallussa.

Viisi ranskalaista patologia ja tutkijaa sai nyt Venäjän valtionarkistolta ja turvallisuuspalvelu FSB:ltä luvan analyisoida hampaita. Kyseessä on ensimmäinen kerta vuoden 1946 jälkeen, kun hampaita on päästy tutkimaan, Charlier sanoo. Tutkimuksen julkaisi nyt European Journal of Internal Medicine.

Siinä selvisi seuraavaa. Diktaattori kärsi erittäin huonoista hampaista ja joutui käyttämään proteesia. Kuollessaan Hitlerillä oli suussaan enää muutama oma hammas, ja tutkijat löysivät purukalustosta hammaskiveä.

Hitlerin käyttämästä hammasproteesista löytyi sinisiä jäämiä, jotka tutkijoiden mukaan johtuivat todennäköisesti syanidin ja proteesin sisältämän metallin kemiallisesta reaktiosta.

Mitään jäämiä lihasta ei hampaissa ollut, mikä sopii yksiin sen tiedon kanssa, että Hitler oli kasvissyöjä.

Syanidikapselin otettuaan Hitler varmisti kuoleman ampumalla itsensä, mutta tutkijoiden mukaan hän tuskin painoi aseen piippua suuhunsa. Hampaissa ei ollut jäämiä ruudista. Kenties Hitler ampui itseään otsaan.

Diktaattorin pääkallo ei ole säilynyt, mutta venäläisillä on hallussaan kallonpala, jonka esitetään kuuluneen Hitlerille. Siinä on selvä luodinreikä vasemmalla puolella.

Tutkijat vertasivat kallonpalasen muotoja Hitleristä vuosi ennen tämän kuolemaa otettuihin röntgenkuviin ja totesivat, että palanen täsmää Hitlerin kalloon. Varsinaisia näytteitä tutkijat eivät saaneet kallonpalasta ottaa.

Kallonpalasta on kiistelty pitkään, sillä sen ei voida aukottomasti todistaa kuuluneen Hitlerille. Vuonna 2009 tehty amerikkalaistutkimus esitti dna-näytteiden perusteella, että kallonpala olikin todennäköisesti peräisin 20–40-vuotiaalta naiselta.

Alaleuka ja hampaat ovat kuitenkin kiistattomasti Hitlerin, tutkijat sanovat. Alun pitäenkin Hitlerin jäänteet tunnistettiin juuri hampaiden perusteella.

”Hitlerin hampaat olivat niin huonot – erityisen huonot – että pelkästään niiden avulla voitiin tunnistaa hänen jäänteensä”, Hitlerin jäänteitä aiemmin tutkinut patologi Mark Benecke kirjoitti.

Eri yhteiskuntaluokan ihmiset eroavat käytökseltään monin tavoin toisistaan.

Luokkatausta vaikuttaa siihen, miten toimimme ja koemme maailman. Pienituloinen esimerkiksi tuntee enemmän myötätuntoa muita ihmisiä kohtaan kuin varakkaampi, osoittavat Cardiffin yliopiston sosiaalipsykologian professori Antony Mansteadin katsausartikkelissaan esittelemät tutkimukset.

Katsauksessaan British Journal of Social Psychology -lehdessä Manstead kokoaa yhteen tutkimustietoa eri tulo- ja koulutustason ihmisten suhtautumisesta maailmaan ja mahdollisuuksiinsa. Artikkeli on ilmaiseksi saatavilla, ja tiivistelmä sen päähavainnoista löytyy Britannian psykologiyhdistyksen verkkosivulta.

Manstead kirjoittaa, että vaurastuvassa nykymaailmassa on vaikeampi hahmottaa yhteiskuntaluokkia, kun köyhälläkin väestöllä on varaa mukavuuksiin, jotka vielä sata vuotta sitten olivat silkkaa luksusta. Tulo- ja koulutustason kautta syntyvä identiteetti vaikuttaa silti vahvasti ihmisen maailmankuvaan.

Kasvuvuosien taloudellinen ympäristö muovaa myöhempää elämää. Mansteadin näkemyksen mukaan se on yhtä vahva osa ihmisen persoonaa kuin sukupuoli tai etninen tausta.

Se näkyy käytöksessäkin: työväenluokkaisten ihmisten on koetilanteissa havaittu olevan välittömämpiä, ottavan enemmän katsekontaktia ja nauravan enemmän, kun keski- ja yläluokkaiset tapaavat olla etäisempiä.

Kokeissa on havaittu, että ihmisen yhteiskuntaluokan voi ennustaa melko luotettavasti pelkistä Facebook-kuvista tai seitsemästä sanasta puhetta.

Hyvätuloisille status näyttäytyy tärkeämpänä, kun taas alemmissa tuloluokissa itseä määritellään harvemmin sosioekonomisen tilanteen mukaan.

Työväenluokan perinteinen yhteishenki on kuitenkin rapautunut.

Ei yllätä, että vähemmän tienaaville maailma näyttäytyy helpommin riskeinä ja uhkina. Asiat eivät tunnu olevan vahvasti omassa hallinnassa.

Niinpä maailmankatsomus voi olla fatalistisempi kuin hyvätuloisilla. Esimerkiksi vakavat sairaudet näyttäytyvät suurempina uhkina. Alemman tuloluokan ihmiset ovat tutkimuksissa osoittautuneet valppaammiksi havaitsemaan mahdollisia uhkia.

Epävarmuudessa eläminen voi rajoittaa ihmisen ajattelua ja käsityksiä omista mahdollisuuksistaan. Ahdistus voi myös sairastuttaa. On jopa havaittu, että ihminen sairastuu helpommin flunssaan, jos hän kokee olevansa alempaa kastia.

Sekään ei ehkä yllätä, että keski- ja yläluokkaiset ihmiset ovat tutkimuksissa itsevarmempia ja näkevät maailman enemmän omien tavoitteidensa ja unelmiensa kautta. He pystyvät ajattelemaan, miten he itse muokkaisivat maailmaa, kun köyhemmille ihmisille maailma on pysyvä ja heitä itseään muokkaava ja uhkaava asia.

Paremman tulotason mahdollistama minäkeskeisyys johtaa myös silkkaan itsekkyyteen. Paremmin tienaavat osoittautuvat tutkimuksissa usein epäempaattisemmiksi kuin köyhemmät, suhtautuvat myönteisemmin ahneuteen ja valehtelevat todennäköisemmin neuvottelutilanteissa.

Köyhemmät tuijottavat vähemmän omaan napaansa. Heidän vaikeampi elämäntilanteensa näkyy suurempana empatiakykynä muita kohtaan.

Useissa tutkimuksissa on havaittu, että köyhät ja pienituloiset ihmiset ovat yhteisöllisempiä ja auttavat muita ihmisiä auliimmin, kun hyvin toimeentulevat voivat nojautua omiin saavutuksiinsa ja elää minäkeskeisempää elämää.

Toisaalta ennakkoluulot maahanmuuttajia kohtaan ovat tutkimusten mukaan yleisempiä alemmissa tuloluokissa. Mansteadin mukaan yksi vahva selittäjä on se, että pienipalkkaiset ja työelämässä epävarmemmassa asemassa olevat kokevat maahanmuuttajat taloudellisena uhkana.

Koulutetut ja hyvätuloiset suhtautuvat maahanmuuttoon suopeammin, mutta taloudelliset tekijät vaikuttavat tässäkin: kun tutkimuksissa on mitattu ihmisten asenteita maahanmuuttoon, hyvätuloiset suhtautuvat puolestaan nihkeämmin korkeakoulutettuihin maahanmuuttajiin, jotka kilpailisivat heidän kanssaan työpaikoista.

Suurten tuloerojen Yhdysvalloissa on silti havaittu, että kyselyissä hyvätuloisetkin kannattavat tulonjaoltaan tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa. Yleisesti ihmisten on silti vaikea hahmottaa, miten suureksi tuloerot ovat länsimaissa kasvaneet.

Muutaman vuoden takaisessa tutkimuksessa ihmisiä pyydettiin 40 maassa arvioimaan, miten paljon enemmän toimitusjohtajat tienaavat kuin kouluttamattomat työntekijät ja mikä olisi heidän mielestään hyväksyttävä tuloero.

Yhdysvalloissa todellisuuden ja arvioiden välinen ero repesi hyvin räikeäksi. Ihmiset arvioivat toimitusjohtajien tienaavan noin 30 kertaa enemmän kuin matalapalkkaisten duunarien, kun todellisuudessa ero on 354-kertainen. Keskimäärin ihanteellinen tuloero olisi vastaajien mielestä ollut yhden suhde seitsemään.

Raspu
Seuraa 
Viestejä13048
Liittynyt12.7.2010

Köyhä tuntee enemmän empatiaa

Maailma on sokee nykyään. Keikki menee luulon varassa, myös tuloerot. ---- Oleellista... "Se näkyy käytöksessäkin: työväenluokkaisten ihmisten on koetilanteissa havaittu olevan välittömämpiä, ottavan enemmän katsekontaktia ja nauravan enemmän, kun keski- ja yläluokkaiset tapaavat olla etäisempiä. Kokeissa on havaittu, että ihmisen yhteiskuntaluokan voi ennustaa melko luotettavasti pelkistä Facebook-kuvista tai seitsemästä sanasta puhetta. Hyvätuloisille status näyttäytyy tärkeämpänä, kun taas...
Lue kommentti