Merileijona ei maista myöskään umamia.
Merileijona ei maista myöskään umamia.

Makeaa ei tunne kissa eikä hylje. 

Useat vain lihaa syövät nisäkkäät ovat menettäneet evoluution myötä kyvyn maistaa makeaa, huomasivat amerikkalaisen Monell-tutkimuskeskuksen tutkijat.

Jo aiemmin sama ryhmä on osoittanut, että sen paremmin luonnossa elävät kuin kotikissat eivät maista makeaa, koska makean maistamiseen osallistuvia reseptoreja ohjaavat geenit ovat puutteelliset.

Nyt ryhmä tutki reseptorigeenit 12:lta nisäkäslajilta ja yllättyi siitä, että näistä peräti seitsemän ei kykene makean maistamiseen. Puute kosketti pelkästään lihaa syöviä lajeja. Näitä olivat merileijona, turkishylje, Tyynenmeren kirjohylje, täplähyeena, fossa, juovalinsanki ja pullonokkadelfiini.

Sitä vastoin toimivat makean reseptorit löydettiin termiittihyeenalta, kanadansaukolta, silmälasikarhulta, pesukarhulta eli supilta ja punasudelta. Näiden joukossa on sekä vain lihansyöjiä että sekasyöjiä.

Tutkimuksissa myös selvisi, että makeaa maistamattomilla lajeilla reseptorigeenien puutokset vaihtelivat suuruudeltaan. Löydökset viittaavat siihen, että ruokavalioon liittyviä makuaistin menetyksiä on sattunut evoluutiossa useaan kertaan ja toisistaan riippumatta.

Tutkijat selvittävät erikseen makean ja umamin reseptorigeenejä merileijonalta ja pullonokkadelfiiniltä. Molemmat nielevät saaliinsa kokonaisena, minkä vuoksi voisi olettaa, että maku ei merkitse niille paljoakaan ruoan valinnassa.

Odotetusti näiltä puuttui laajalti kyky maistaa. Delfiinillä myöskään karvaaseen makuun erikoistuneet reseptorit eivät toimineet.

"Löydöksemme antavat lisänäyttöä sille, että se mitä eläimet – ihmiset mukaan lukien – haluavat syödä, riippuu suuressa määrin niiden makureseptorien biologiasta", käyttäytymisbiologi Gary Beauchamp kertoo.

Tutkimuksen julkaisi Pnas.