Ankeriasmonni yllättää hyönteisen kuivalta maalta. Kuva: Sam van Wassenbergh
Ankeriasmonni yllättää hyönteisen kuivalta maalta. Kuva: Sam van Wassenbergh

Ankeriasmonni antaa vihjeen siitä, että eläimet saattoivat nousta vedestä maalle ruuan perässä.

Afrikkalainen ankeriasmonni (Channallabes apus) voi auttaa ymmärtämään, miten ensimmäiset selkärankaiset aikoinaan nousivat vedestä maalle. Tämä mutaisilla soilla elävä kala voi nostaa kaulansa käärmemäisesti ylös vedestä ja hyökätä rannalla käppäilevän hyönteisen kimppuun. Tempun mahdollistaa taipuisa niska, kertoo belgialaisen Antwerpin yliopiston tutkija Sam van Wassenbergh Naturessa.

Selkärankaisten maihinnousun aikataulu on tunnettu pääpiirteissään jo vuosikymmeniä, mutta miksi ja miten ovat edelleen suuria mysteerejä. Erään teorian mukaan selkärankaiset siirtyivät maalle lisääntyneen saalistuspaineen vuoksi. Toisen teorian mukaan osa lajeista nousi maalle samasta syystä kuin nykypäivän krokotiilit eli aurinkoa ottamaan.

Ankeriasmonnin käyttäytyminen kuitenkin osoittaa, että siirtyminen kuivalle maalle on voinut tapahtua myös ravinnon perässä. Ajatus saa tukea siitä, että Ichthyostega ja muut varhaiset kalan ja sammakkoeläimen välimuodot elivät samanlaisissa matalissa mutarutakoissa kuin ankeriasmonni.

Tähän asti on ajateltu, että lihaksikkaat evät – jotka myöhemmin muuntuivat raajoiksi – ovat ehdoton edellytys maalle siirtymisessä. Ankeriasmonnin saalistustekniikan perusteella vielä tärkeämpää on taipuisa niska. Muun muassa Ichthyostegan ja hiljattain löydetyn Tiktaalik rosaen fossiileissa on viitteitä samanlaisesta joustavasta niskasta kuin ankeriasmonnilla.

Lue lisää ja katso video Naturen sivuilla.