Kuva: Kuvapörssi
Kuva: Kuvapörssi

Suomalais-yhdysvaltalainen tutkijapari päätyi tähän tulokseen kokeellisen moraalipsykolgian perusteella.

Oliko ensin uskonto vai moraali? Miten ja miksi ne ovat syntyneet?

Ainakaan ihmisen sisäsyntyinen käsitys oikeasta ja väärästä ei riipu hänen uskonnollisuudestaan. Yksilöiden moraalisessa suhtautumisessa uusiin moraalisiin ongelmiin ei ole juurikaan eroja, vaikka heillä olisi erilainen uskonnollinen tausta tai ei lainkaan uskontoa, totesivat uskontotieteilijä Ilkka Pyysiäinen Helsingin yliopistosta ja psykologi Marc Hauser Harvardin yliopistosta Yhdysvalloista. He kävivät läpi kokeellisia moraalipsykologian tuloksia ja punnitsivat niiden valossa teorioita uskonnon ja moraalin muodostumisesta.

"Analyysimme tukee teoriaa, että uskonto ei ole alunperin biologinen sopeutuma yhteistyön helpottamiseksi, vaan se on kehkeytynyt sivutuotteena aiemmista, ei-uskonnollisista mielen toiminnoista", Pyysiäinen sanoo. Silti uskonto on voinut helpottaa ja vakauttaa ihmisryhmien välistä yhteistyötä.

"Näyttää siltä, että monissa kulttuureissa uskonnolisia käsitteitä käytetään yleisesti moraalisten intuitioiden käsitteellistämiseen. Monet ihmiset ovat niin tottuneet käyttämään niitä, että uskonnon arvostelu koetaan perustavanlaatuiseksi uhaksi moraaliselle olemassaolollemme", Hauser tulkitsee.

Tutkimuksen julkaisi Trends in Cognitive Sciences.