Nykyohra kasvattaa suuret jyvät. Rautakauden maamies joutui tyytymään paljon pienempiin, sillä viljat eivät olleet nykyisen veroisia. Kuva: Carport / Wikimedia Commons
Nykyohra kasvattaa suuret jyvät. Rautakauden maamies joutui tyytymään paljon pienempiin, sillä viljat eivät olleet nykyisen veroisia. Kuva: Carport / Wikimedia Commons

Alussa oli polttopelto ja koukkuaura.

Ihmiskunnan suuri keksintö, maanviljely, ilmaantui Suomeenkin jo kivikaudella, eri arvioiden mukaan 4 000–7 000 vuotta sitten. Pitkään uudesta elinkeinosta viestivät vain jyvät, jauhinkivet ja piisirpit. Peltoja puuttui. 1900-luvun loppupuolella niitä alkoi löytyä, ja nykyään muinaispeltoja on tiedossa toistakymmentä Etelä-Suomesta, Pohjanmaalta ja Savosta.

Pellot ovat kaikki ajanlaskumme alun tältä puolen, ja siksi on vaikuttanut siltä, että peltoviljely saapui meille reippaasti myöhemmin kuin muualle Skandinaviaan tai vaikkapa etelänaapuriin Viroon.

Ehkei sittenkään. Peltoviljely näyttää alkaneen ainakin esiroomalaisella rautakaudella.

Helsingin yliopiston arkeologian tohtorikoulutettavat Santeri Vanhanen ja Satu Koivisto ovat tutkineet Raaseporin Lepinjärvellä Bäljarsin noin 2 200–2 400 vuotta vanhaa asuinpaikkaa ja löytäneet maan kätköistä kerroksia, joita on lannoitettu ja kynnetty.

Lannoitusta ja kyntöä pidetään merkkinä pysyvästä peltoviljelystä, joka seurasi kiertävää kaskiviljelyä. Tässä varhaisimmassa viljelymuodossa viljelyalaa tehtiin metsää polttamalla, ja kasveja ravitsi poltossa syntynyt tuhka.

Bäljarsin peltoviljelijätkin ovat raivanneet maapalansa polttamalla, mutta geokemiallisten tutkimusten perusteella he ovat levittäneet niille myös eläinten lantaa kasvuvoimaa parantamaan. Lisäksi maata on muokattu koukkuauralla, joita muinaisten maamiesten tiedetään kyhänneen luonnonvääristä puunjuurakoista.

Koukkuauran käyttöön viittaa ristikkäinen muokkausjälki. Koukkuaura ei näet kääntänyt maata vaoiksi kuten kääntöaura, vaan ainoastaan rikkoi pintaa. Rikkaruohot sai pois ja lannan sekoitetuksi, kun peltoa kynti ristiin rastiin. Urakkaa kevensi se, että pellot tehtiin helposti muokkautuvaan hiesumaahan.

Kynnöksilleen ensimmäiset maajussit ovat kylväneet etenkin ohraa, mutta myös speltti- tai emmervehnää, kenties kauraakin, joskin sen viljelyyn viittaavat kasvinjäännökset voivat olla peräisin myös villikaurasta.

Peltojen satoisuudesta tutkimus ei kertonut mitään, mutta entuudestaan tiedetään, etteivät esihistoriallisen ajan viljelijät maataloudella eläneet. He harjoittivat metsästystä, hyljestystä, kalastusta ja keräilyä. Bäljarsissakin on kerätty pähkinöitä, mukulaleinikkiä, katajaa ja karpaloita.

Santeri Vanhasen ja Satu Koiviston tutkimusartikkeli julkaistiin Journal of Archaeological Science -lehdessä.