Taitelijan näkemys Yilingia spiciformisista. Kuva: Nature
Taitelijan näkemys Yilingia spiciformisista. Kuva: Nature

Tuhatjalkaista muistuttava fossiili edustaa ensimmäisiä jaokkeellisia eläimiä, jotka ovat liikkuneet määrätietoisesti.

550 miljoonaa vuotta on käsittämättömän pitkä aika. Sitä ei ihminen kykene päässään jäsentämään.

Näin kauan sitten maan päällä ei ollut vielä elämää. Ei ollut kasveja eikä puita. Meressä kuitenkin ensimmäiset soluklimppiä tai levää monimutkaisemmat eläimet painelivat jo merenpohjassa. Ne muistuttivat outoja matoja ja jonkinlaisia käveleviä lautasia.

Sinne kukin niistä aikansa tullen kuoli ja hautautui sedimenttiin. Miljoonien vuosien kuluessa ainesta kasautui niiden päälle, mannerlaatat ryskyivät ja kokonaiset mantereet liikkuivat yhteen ja erosivat toisistaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Nykyään tuo muinainen merenpohja on kalliota, ja ympäri maailmaa löytyy paikkoja, joissa muinainen elämä on tallentunut poikkeuksellisen hyvin kiveen. Tätä kivistä kirjaa voi lukea vaikka alhaalta ylöspäin: yli 600 miljoonaa vuotta vanhoissa kivikerroksissa ei juuri ole merkkejä elämästä, mikrobien jättämiä jälkiä lukuunottamatta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mutta kun selataan kirjaa eteenpäin eli kivikerroksia ylöspäin, aletaan tulla Ediacara-kaudelle. Kivistä alkaakin erottua ikivanhoja ryömintäjälkiä, jotka ovat syntyneet varhaisten monimutkaisten otusten myllertäessä merenpohjaa.

Kiinan kansallisen tiedeakatemian ja Virginian teknillisen yliopiston tutkijat löysivät nyt 550 miljoonaa vuotta vanhasta kivestä tällaisen jäljen, ja jäljen päästä jopa itse tekijän.

Jangtse-joen kallioon on kivettynyt kymmensenttinen, aika lailla vehnäntähkää muistuttanut matomainen otus. Sen ruumis on selvästi jaokkeinen, eli otus saattaisi olla jonkinlainen varhainen niveljalkainen.

Otus on saanut nimen Yilingia spiciformis. Sukunimi viittaa löytöpaikkaa lähellä olevaan Yilingin kaupunkiin ja spiciformis puolestaan eläimen piikikkääseen muotoon. Tutkijat esittelevät löydöstään Nature-lehdessä ja julkaisivat siitä myös alla näkyvän videon.

Kyseessä ei ole vanhin koskaan löydetty fossiili, mutta löydös on harvinainen siksi, että useimmiten tämän ajan eläimistä löydetään vain niiden jättämiä kulku-uria, ei itse otusta.

Eläin on saattanut kuoltuaan tulla syödyksi tai kupsahtanut sellaiseen paikkaan, jossa siitä ei ole muodostunut fossiilia. Jälkien jättäjän olemusta on siis jouduttu päättelemään pelkkien painaumien perusteella.

Tämän Y. spiciformes -yksilön viimeiset hetket ovat sen sijaan tallentuneet kiveen kokonaisuudessaan. Otus on ryöminyt merenpohjassa, kunnes se on kuollut niille sijoilleen. Tällaista fossiilityyppiä kutsutaan nimellä Mortichnia, kuolonmarssi. Kivessä näkyvät eläimen viimeiset askeleet, tai tämän niveljalkaisen tapauksessa viimeiset kiemurtelut.

”Löydös osoittaa, että jaokkeiset ja liikuntakykyiset eläimet kehittyivät jo 550 miljoonaa vuotta sitten”, sanoo geotieteiden professori Shuhai Xiao tutkimusryhmän tiedotteessa.

Y. spiciformes oli aikaansa nähden edistyksellinen eläin. Se on jo symmetrinen ja kaksikylkinen, kuten lähes kaikki myöhemmät eläimet. Sillä on pää ja takaosa sekä vatsapuoli ja selkäpuoli. Ruumis koostuu noin 50 jaokkeesta ja eläin muistuttaa jokseenkin tuhatjalkaista.

Tutkijat eivät kuitenkaan vielä pysty tarkalleen määrittämään, mihin haaraan elämän sukupuuta tämä möyriäinen sijoittuu. Se voi olla sukua niveljalkaisille eli juuri esimerkiksi tuhatjalkaisille ja äyriäisille tai sitten nivelmadoille, joiden tutuin nykyinen edustaja lienee kastemato.

Kaksikylkisen, symmetrisen ruumiinmuodon ja liikuntakyvyn kehitys on ollut virstanpylväs eläinten evoluutiossa. Mato eli Ediacarakaudella, joka oli eräänlaista evoluution harjoitteluaikaa. Moni tältä ajalta säilynyt fossiili on aivan psykedeelisen näköinen, eikä juurikaan liitettävissä myöhempiin elämänmuotoihin.

Ediacarakauden lopulla lienee tapahtunut joukkosukupuutto, joka hävitti nämä otukset maan päältä. Voi myös olla, että myöhemmät, kehittyneemmät eläimet ovat kilpailleet ne kuoliaaksi. Ediacaraa seuranneella kambrikaudella kehittyi sitten valtaosa myöhemmän eliökunnan pääjaksoista.

Kambrikauden ja ediacarakauden välinen raja on hieman hämärä, ja tällaiset uudet fossiililöydöt auttavat valottamaan eliökunnan kehitystä tällä aikakaudella. Malliyksilön lisäksi tutkijat löysivät kaikkiaan 34 Yilingiaksi tunnistettavaa fossiilia.

Tällaisia erittäin vanhoja Ediacara-fossiileja löytyy myös Suomen läheltä. Kuolan niemimaan rantakallioista on kaivettu esiin lähes 560 miljoonaa vuotta vanhoja, kivettyneitä Dickinsonia -eläimiä. Ne olivat pohjassa eläneitä, ovaalinmuotoisia lättänöitä, jotka saattoivat kasvaa jopa 1,4 -metrisiksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla