Ranskasta 2004 löydetystä luupalasta saatiin dna-näyte, 1947 kaivetusta luusta sen sijaan ei. Kuva: Eva-Maria Geigl.
Ranskasta 2004 löydetystä luupalasta saatiin dna-näyte, 1947 kaivetusta luusta sen sijaan ei. Kuva: Eva-Maria Geigl.

Dna-näyte pitää napata ennen fossiilin puhdistusta.

Unelma dinosauruksen kloonaamisesta on kaatunut aina siihen tosiasiaan, ettei fossiileista saada eristettyä riittävästi dna:ta. Nyt tuo haave saattaa olla askelen lähempänä, sillä uuden tutkimuksen mukaan tuoreissa fossiileissa on paljon enemmän dna:ta kuin museonäytteissä.

"Fossiilien puhdistus, säilöntämenetelmät ja museointi tuhoavat suurimman osan fossiileihin jääneestä dna:sta", sanovat pariisilaisen Jacques Monod -instituutin tutkijat.

Väite perustuu paleogeneetikko Eva-Maria Geiglin johtamaan tutkimukseen, jossa vertailtiin kahta 3200 vuotta vanhaa sorkkaeläimen fossiilia. Toinen oli löydetty vuonna 1947 ja säilytetty museossa, kun taas toinen oli löytynyt vuonna 2004 ja säilytetty -20 asteen pakkasessa.

Kaikki yritykset eristää dna:ta vuoden 1947 näytteistä epäonnistuivat, mutta vuoden 2004 näytteistä sitä saatiin. Koska luut olivat lojuneet maan alla suunnilleen yhtä pitkän ajan, dna:n tuhoutumisen täytyy tutkijoiden mukaan johtua fossiilin säilytysmenetelmistä.

"Jos sukupuuttoon kuolleista eläimistä halutaan dna-näytteitä, paleontologien olisi hyvä pitää suojakäsineet kädessä ja siirtää osa fossiileista sellaisenaan suoraan pakasteeseen", opastaa Geigl.

Tutkimuksen julkaisi PNAS, ja siitä voi lukea myös Naturen sivuilta.