Muurahaiset vaihtavat suusta suuhun tietoa pesästä. Kuva: Adrian LeBoeuf
Muurahaiset vaihtavat suusta suuhun tietoa pesästä. Kuva: Adrian LeBoeuf

Syljen kemia vaikuttaa toukkien kasvuun ja pesän kokoon.

Muurahaiset vaihtavat suusta suuhun syljen ja nesteiden välityksellä proteiineja ja pieniä kemiallisia molekyylejä. Niissä on signaaleja, jotka vaikuttavat muurahaisten yhteisen pesän kehitykseen ja sen organisointiin.

Näin kertovat asiaa tutkineet biologit Lausannen yliopistossa Sveitsissä.

Yhteiskuntahyönteisten suiden kohtaamista on yleensä tutkittu vain ruuan siirtämisenä aikuiselta jälkeläiselle tai aikuiselta toiselle.

Sveitsissä päätettiin kuitenkin tutkia tarkemmin hevosmuurahaisten ”suutelua” eli nesteiden vaihtoa. Kävi ilmi, että suusta suuhun siirtyy ilman ruokaa tai ruuan kanssa proteiinien, hormonien ja muiden pienten molekyylien koktaili.

”Suutelu” on tärkeää monissa yhteyksissä, esimerkiksi silloin, kun muurahainen palaa jälleen pesään eristämisen jälkeen, kertoo professori Laurent Keller.

Tutkijat löysivät syljestä useita proteiineja. Ne näyttävät säätelevän muurahaisten kasvua ja nuoren hyönteisen kehitystä.

Sitten tutkijat lisäsivät löytämiään proteiineja siihen ravintoon, joilla muurahaisten ruokkivat toukkiaan. Toukasta kasvoi tällöin kaksi kertaa varmemmin aikuinen muurahainen. Tämä osoittaa, että kasvavalle muurahaiselle tärkeitä hormoneja ja muita molekyylejä siirretään suusta suuhun.

Muurahaiset näyttäisivät ikään kuin sosiaalisena verkostona päättävän, miten pesä kehittyy. Näin sanoo asiaa tutkinut Adrian LeBoeuf Science Daily -verkkojulkaisulle.

Muurahaiset voivat syljen avulla määrittää pesän kokoa. Kemialliset signaalit vaikuttavat myös siihen, mistä toukista tulee isoja muurahaisia tai jopa kuningattaria. Syljen kemian avulla voi myös tunnistaa saman pesän jäsenet.

Nesteiden vaihto on kuin yksi viestinnän kanava muurahaisten yhdyskunnassa.

Nyt sveitsiläiset haluaisivat tutkia, miten sylki vaikuttaa muissa hyönteisissä ja eläimissä. Muurahaisista kertoi alun perin tiedelehti eLife.

Kivikautisessa naudankallossa on reikä, jonka kuva näyttää sen sekä otsaluun ulko- että sisäpuolelta. Janan pituus vastaa kymmentä senttimetriä. Kuva: Fernando Ramirez Rozzi
Kivikautisessa naudankallossa on reikä, jonka kuva näyttää sen sekä otsaluun ulko- että sisäpuolelta. Janan pituus vastaa kymmentä senttimetriä. Kuva: Fernando Ramirez Rozzi

Länsi-Ranskasta löydetyssä yli 5 000 vuotta vanhassa lehmän kallossa oleva reikä on mitä todennäköisimmin porattu tarkoituksella.

Kallonporaus on ikivanha toimenpide. Esimerkiksi migreenin ja epilepsian uskottiin aiheutuvan pään sisällä mekastavista pahoista hengistä, ja kun kalloon porattiin tai raaputettiin reikä, nämä pirut pääsivät liihottelemaan matkoihinsa.

Arkeologinen todistusaineisto osoittaa, että ihmiset porasivat reikiä toistensa päihin jo yli 8 000 vuotta sitten. Toimenpiteestä jopa selvittiin hengissä jo kivikaudella.

Useassa vanhassa kallossa näkyy, että porausreikä on luutunut umpeen. Potilas on siis elänyt ainakin jonkin aikaa toimenpiteen jälkeen.

Nyt Ranskasta löydetty yli 5 000 vuotta vanha lehmän kallo viittaa siihen, että ihmiset ovat kenties harjoitelleet operaatiota eläimillä. Lehmän kallossa on ammottava reikä, jonka ympärillä on selvästi samanlaisia raapimisjälkiä kuin porauksen läpikäyneiden ihmisten päässä.

Atlantin rannalla Länsi-Ranskassa on muinoin ollut kivikautista asutusta, ja lehmän kallo kaivettiin siellä esille jo 1970–1980-luvun kaivauksissa.

Reiän ajateltiin tuolloin syntyneen kamppailussa toisen eläimen kanssa. Kenties toinen sarvipää oli puhkaissut lehmäparan kallon.

Kallon alun perin löytänyt tutkija pyysi kuitenkin muutama vuosi sitten kahta tutkijaa vilkaisemaan reikää lähemmin.

”Näimme hyvin nopeasti, että reikä on syntynyt kallonporauksesta. Se ei ole sarven jälki”, kertoo tutkija Fernando Ramirez Rozzi LiveScience-verkkolehdelle.

Totuus paljastui viimeistään elektronimikroskoopin alla, kun tutkijat näkivät kivityökalujen aiheuttamat raapimisjäljet reiän ympärillä.

Muinaiset ihmiset ovat siis ehkä harjoitelleet kallonporausta lehmällä. Tai kenties lehmäparka on kärsinyt jostain sairaudesta, jota on yritetty parantaa poraamalla sen päähän reikä.

Ei tiedetä, oliko lehmä elossa, kun reikä tehtiin. Joka tapauksessa se ei ole elänyt kovin pitkään operaation jälkeen, sillä reikä ei ole luutunut lainkaan.

Tutkijat pohtivat myös, olisiko reikä tehty osana jotain rituaalia. Heidän mielestään on kuitenkin todennäköisintä, että lehmä on toiminut aloittelevan kallonporaajan harjoituspotilaana ennen kuin vaarallista tekniikkaa on lähdetty soveltamaan ihmiseen.

Ranskasta on aiemmin löytynyt myös villisian kallo, jossa on samankaltainen reikä.

Tutkimuksen julkaisi Scientific Reports.

Some ja pelit muokkaavat aivoja samalla tavalla kuin porno tai päihteet.

Moni vitsailee olevansa riippuvainen Facebookista tai Instagramista, mutta addiktio voi olla aivan todellinen, muistuttaa Helsingin Sanomat jutussaan.

Kiinassa arviolta yhdeksän prosenttia ja Japanissa kahdeksan prosenttia nuorista on nettiriippuvaisia. Kiina luokitteli internet-riippuvuuden sairaudeksi jo vuonna 2008.

Internet-riippuvuuden mekanismit ovat samankaltaisia kuin muissakin riippuvuuksissa.

”Riippuvuutta voi aiheuttaa oikeastaan mikä tahansa, mistä aivot saavat nopeita palkintoja”, Helsingin yliopiston aivotutkija Minna Huotilainen kertoo.

Taustalla on aivojen palkkiojärjestelmä, joka aktivoituu muun muassa syömisen ja seksin yhteydessä. Sen tarkoitus on varmistaa eloonjääminen.

Facebook, Twitter, Instagram ja pelinkehittäjät osaavat hyödyntää aivojen palkkiojärjestelmää. Palveluita on hiottu niin, että käyttäjälle tulee jatkuvasti pieniä yllätyksiä: tulee ilmoituksia tykkäyksistä, viestejä kavereilta, uutisia ja videoita.

Lyhyet ilmoitukset herättävät uteliaisuuden ja antavat nopeasti dopamiinitujauksen. Tämän vuoksi Twitter koukuttaa paremmin kuin pitkät kirjoitukset.

Riippuvuuden kehittyessä aivojen toiminta muuttuu alueilla, jotka ovat vastuussa motivaatiosta, kognitiivisista toiminnoista, itsehillinnästä ja viivästyneen palkkion odottamisesta.

Myös hormonien pitoisuudet aivoissa muuttuvat. Hiljattain korealaiset tutkijat havaitsivat, että nuorilla nettiriippuvaisilla aivojen välittäjäaine gaban pitoisuus oli tavallista korkeampi. Tämän tiedetään aiheuttavan uneliaisuutta, masennusta ja ahdistuneisuutta.

Kysely

Oletko nettiriippuvainen?