Ilman muurahaisia norsut muuttaisivat metsäisiä alueita ruohikoiksi.

Koolla on joskus väliä. Current Biology -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan muurahaiset voivat olla puun paras suoja isoja norsuja vastaan. Ilman pikku henkivartijoitaan akaasiat Afrikan savannilla joutuisivat norsujen syömiksi.

Todd Palmer Mpalan tutkimuskeskuksesta Keniasta ja Jacob Goheen Wyomingin yliopistosta osoittivat, että muurahaisilla on merkittävä rooli Afrikan savannien ekosysteemeissä.

Goheen ja Palmer huomasivat että muurahaisten kanssa symbioosissa elävä huiluakaasia Acacia drepanolobium ei häiriinny elefanteista. "Meistä se oli hyvin mielenkiintoista, koska näemme usein norsuja syömässä muita puulajeja, jotka eivät elätä muurahaisia", Palmer sanoi. "Itse asiassa norsujen määrä Kenian ylätasangolla on noussut viime vuosina niin suureksi, että näemme norsujen tuhoamia nykyään kaikkialla näillä alueilla."

Tutkijat poistivat akaasioista muurahaiset testatakseen, söisivätkö norsut niitä. Näin tapahtui. Muurahaisten puuttuessa norsut söivät näitä kasveja aivan yhtä paljon kuin muita suosimiaan puita. "Sen sijaan kun puussa oli muurahaisia, norsut välttelivät niitä kuten lapset parsakaalia", Palmer sanoi.

Mutta miten viisi milligrammaa painavat muurahaiset voivat suojella puita eläimiltä, jotka painavat miljardeja kertoja enemmän? Näyttää siltä, että pitkä kärsä on norsujen akilleen kantapää. Vaikka kärsän ulkopuoli on kova, sen sisäpuoli on äärimmäisen herkkä ja täynnä hermopäätteitä. "Norsut eivät ilmeisesti pidä muurahaisista kärsiensä sisällä", Palmer sanoi.

Muurahaiset eivät juuri suojaa puita kirahveja vastaan, koska kirahvit yksinkertaisesti pyyhkäisevät muurahaiset pois pitkällä kielellään.

Löydöksellä on laajempaakin merkitystä, koska norsut voivat kirjaimellisesti muuttaa metsäiset alueet avoimeksi ruohikoksi. Näyttää siltä, että muurahaiset voivat estää tämänkaltaisen pitkävaikutteisen muutoksen savannilla.

Tutkijat esittävät, että nykyihminen vaelsi ulos Afrikasta useaan otteeseen. Ensimmäisen seurueen lähdöstä on noin 120 000 vuotta.

Nykyihminen Homo sapiens kehittyi Afrikassa, mistä noin 60 000 vuotta sitten levittäytyi Aasian ja Euroopan puolelle joukko, josta kaikki nykyiset ei-afrikkalaiset polveutuivat.

Näin ihmislajin tarinaa on kerrottu koulukirjoissa ja tiedeuutisissa vuosien ajan. Nyt siihen on aika tehdä päivitys, toteavat alan asiantuntijat Science-lehdessä .

Arvostetun Max Planck -instituutin ja Hawaijin yliopiston tutkijat kokosivat analyysissaan yhteen joukon löytöjä, jotka on tehty Aasiassa aivan viime vuosina. Niistä saadut tutkimustulokset eivät sovi yhteen vanhan kertomuksen kanssa.

Esimerkiksi Keski- ja Etelä-Kiinasta on löydetty nykyihmisen jäänteitä, jotka on ajoitettu 70 000–120 000 vuotta vanhoiksi.

Löydöt Kaakkois-Aasiasta ja Australiasta viittaavat siihen, että nykyihminen ehti häärätä sielläkin jo ennen kuin lajimme vanhan teorian mukaan oli edes astunut jalallaan Afrikan ulkopuolelle.

Tutkijat esittävät, että nykyihminen vaelsi ulos Afrikasta useaan otteeseen. Ensimmäisen seurueen lähdöstä on noin 120 000 vuotta, siis kaksi kertaa pidempi aika kuin mitä ennen otaksuttiin.

Heidän jälkeensä muuttajia on ollut useita, kunnes suurin Afrikasta muutto nähtiin 60 000 vuotta sitten.

Jokin vanhassa tarinassa sentään pitää kutinsa: kaikki kansat Afrikan ulkopuolella polveutuvat tuosta viimeksi mainitusta joukkiosta. Syystä tai toisesta aiemmin lähteneiden ihmisten suvut ovat sammuneet.

”Varhemmin kuin 60 000 vuotta sitten Afrikasta levittäytyneet ihmiset olivat todennäköisesti pieniä metsästäjä-kerääjien ryhmiä. Ainakin jotkin näistä varhaisista levittäytyjistä jättivät vähäisiä geneettisiä jälkiä nykyisiin ihmispopulaatioihin”, selittää tutkimustiedotteessa professori Michael Petraglia Ihmisen historian Max Planck -instituutista.

Analyysissaan tutkijat liittävät tarinaan myös viimeaikaisissa geenitutkimuksissa saadut tiedot siitä, että nykyihminen pariutui sukulaislajiensa kanssa Afrikasta lähdettyään.

Nykyihmisiltä on tunnistettu niin neandertalien kuin denisovanihmisten geenejä sekä näiden lisäksi vielä tunnistamattoman ihmislajin perimää.

Tutkijoiden mukaan risteytyminen tapahtui Aasiassa, missä lajeillamme oli mahdollisuus kohdata oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa.

Alaisiaan kuunteleva ja vaatimattomasti käyttäytyvä pomo parantaa alaisten luovuutta, osoitti kiinalaisyrityksissä tehty tutkimus.

Esimiehen kannattaa rohkeasti myöntää omat virheensä ja olla vaatimaton suhteessa alaisiinsa, osoittaa uusi yhdysvaltalais-kiinalainen tutkimus.

Ohion osavaltionyliopiston liiketalouden apulaisprofessori Jasmine Hun johtamassa tutkimuksessa tarkasteltiin johtajan käytöksen vaikutusta alaisten luovuuteen kiinalaisissa it-alan yrityksissä ja nii.

Esimiehen kuunteleva ja vaatimaton käytös lisäsi tiimin luovuutta tilanteissa, joissa valtaetäisyys on pieni eli johtaja osallistuu läheisesti alaisten työhön ilman, että välissä on suurta hierarkiakuilua.

”Tällaiset johtajat helpottivat tiedon jakamista tiimin jäsenten välillä, mikä taas johti uudenlaisten ratkaisujen rohkeampaan etsimiseen”, tutkija Hu sanoo Ohion yliopiston tiedotteessa.

Kun valtaetäisyys on suuri eli johtajat ovat hyvin erillään työntekijöistä, esimiesten nöyrä käytös saatetaan nähdä jopa heikkouden merkkinä. Tässä tapauksessa nöyrä käytös alaisia kohtaan saattoi horjuttaa tiimin vakauden tunnetta. Tiimi on kenties tottunut siihen, että esimies on hallitseva ja linjaa asiat jämäkästi.

Tutkimuksessa työntekijät saivat itse arvioida johtajansa nöyryyttä tai vaatimattomuutta kuusiportaisella asteikolla. Heiltä kysyttiin muun muassa, kuinka avoin pomo heidän mielestään on palautteelle.

Valtaetäisyyttä taas mitattiin muun muassa kysymällä työntekijöiltä, uskaltavatko he ottaa esimiehen kanssa puheeksi sen, että esimerkiksi tiimin suoritus ei vastaa tavoitteissa määriteltyä. Jos tällainen vuorovaikutus on vaikeaa, tutkijat määrittelivät valtaetäisyyden suuremmaksi.

Tutkimuksen julkaisi Journal of Applied Psychology.

Kysely

Onko sinulla hyvä esimies?