Lukumäärän tiedostamaton laskeminen tapahtuu tarkan näön alueella.
Lukumäärän tiedostamaton laskeminen tapahtuu tarkan näön alueella.

Ihminen osaa tehdä karkeita suuruusluokka-arvioita varsin nopeasti.

Yllä olevassa kuvassa on tietty määrä pisteitä. Ajattele, että saat vilkaista sitä vain sekunnin ajan. Et ehdi laskea kaikkia. Kuinka monta pistettä arvioit kuvassa olevan – ja mihin katseesi keskittyi, kun arvioit pisteiden määrää?

Hieman vastaavan kokeen sai tehdä 27 koehenkilöä tuoreessa tutkimuksessa, joka ilmestyi Pnas-tiedelehdessä.

Kalifornian yliopiston psykologit Samuel Cheyette ja Steven Piantadosi halusivat selvittää, miten ihmisen aivot hahmottavat lukumääriä ja ennen kaikkea, miten ihmisen katse liikkuu, kun hän tekee nopeita arvioita lukumääristä ehtimättä varsinaisesti laskea näkemiään kohteita.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Aivoissamme raksuttaa automaattinen järjestelmä, joka arvioi näkökentässä olevien kohteiden lukumäärää pitkälti tiedostamattomasti. Tiettyyn rajaan asti pystymme vilkaisulla erottamaan vaikkapa kahdesta marjapuskasta, kummassa on enemmän marjoja.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Järjestelmä kehittyy ihmisen varttuessa ja aikuinen pystyy tutkimusten mukaan hahmottamaan 15 prosentin suuruisia eroja. Jos siis vierekkäin on vaikka kaksi taulua, joista toisessa on sata pistettä ja toisessa 115, ihmisen pitäisi yleensä erottaa laskematta, kummassa on enemmän pisteitä.

Ihminen tekee tällaisia arvioita jatkuvasti arjessaan. Tutkijat käyttävät esimerkkinä taidegalleriaa, johon sisään kävellessä ihminen osaa tehdä lonkalta suuruusluokka-arvion seinällä olevien taulujen määrästä laskematta niitä. Tai arvioida, kuinka monta tuolia on luokkahuoneessa, tai arvella liikenneruuhkassa taustapeilissä näkyvien autojen määrää.

Cheyetten ja Piantadosin mukaan vallalla oleva käsitys on, että ihminen skannaa katseellaan näkemänsä kohteet reunasta toiseen ja arvioi lukumääriä sen perusteella, myös näkökentän reuna-alueilla. Kyse on siis tilanteista, joissa ihminen ei ehdi tietoisesti laskea kohteita.

Kaksikon tutkimus näyttää kuitenkin osoittavan, että ihminen ei tee tällaisia samanaikaisia arvioita myös näkökentän reunalla olevista kohteista, vaan kohdistaa katseensa aina tiettyyn pisteeseen kerrallaan, muistaa näkemänsä ja tekee arvion tarkan näön alueelle osuvista kohteista.

Asian tutkimisella on merkitystä kognitiotieteissä, jotta ymmärrettäisiin tarkemmin, miten aivot käsittelevät näköhavaintoja ja hahmottavat määriä.

Koejärjestely oli yksinkertainen. 27 koehenkilöä, kaikki nuoria aikuisia, istutettiin tietokoneen eteen ja heille väläytettiin ruutuja, joissa oli eri määrä pisteitä. Samalla kamera jäljitti heidän silmiensä liikkeitä.

Ensimmäiseksi koehenkilöt ohjattiin kohdistamaan katseensa keskelle ruutua, jossa näkyi risti puolentoista sekunnin ajan. Sitten ruudulle lävähti pisterypäs. Pisteiden lukumäärä vaihteli kymmenen ja 90 pisteen välillä, ja lyhimmillään pisteet olivat näkyvillä vain sekunnin kymmenesosan ajan.

Toisessa sarjassa pisteet näkyivät 0,3 sekuntia, sitten sekunnin, ja viimeisessä kolme sekuntia. Jokainen koehenkilö suoritti jokaisen sarjan 16 kertaa eli teki yhteensä 64 arviota näkemiensä pisteiden määrästä.

Katsetta seuraava kamera ja arvausten tilastollinen tarkastelu paljasti, että toisin kuin on ajateltu, ihminen ei tee nopeaa, yhtäaikaista arviota näkökentässään olevista pisteistä. Sen sijaan teemme arviot aina kerrallaan tarkan näön alueella olevien pisteiden perusteella.

”Arvion tarkkuus riippuu hyvin paljon siitä, mihin katseesi osuu suoraan, kun liikutat silmiäsi”, Cheyette sanoo tiedotteessa.

Tämä käy toki järkeen. Jos kuvaa ehtii katsoa vaikka kolme sekuntia, siinä ajassa ehtii jo laskea pisteitä ainakin jos niitä on vain vähän: viisi, kymmenen, viisitoista ja niin edelleen. Mutta 0,3 sekunnissa ei oikein ehdi, eikä kolmessakaan, jos silmien edessä on 90 pistettä.

Toisin sanoen tutkijat katsovat kokeen osoittavan, että tiedostamaton laskeminen tapahtuu tarkan näön alueella. Se on häviävän pieni osa koko näkökentästä.

”Ihmiset eivät näytä täysin osaavan huomioida reunoilla olevia kohteita”, Cheyette sanoo.

Ihminen tarkentaa katseensa hetkeksi tiettyyn paikkaan, arvioi siinä olevien kohteiden määrän, painaa sen mieleensä ja ynnää sen seuraavasta katsekohdasta tekemäänsä karkeaan arvioon.

Kyky tehdä nopeita arvioita silmäyksellä on epäilemättä ollut evoluutiossa olennaista selviytymisen kannalta ja tutkijat uumoilevat järjestelmän toimivan samalla tapaa muillakin eläimillä. Muiden kädellisten ja rottien onkin osoitettu hahmottavan suuruusluokkia nopeasti.

"Esimerkiksi myös mehiläiset ja mustekalat näyttävät tekevän suuruusluokka-arvioita, joita ne hyödyntävät ruoan keräämisessä ja saalistuksessa".

Ai niin, jutun kuvassa oli 45 pistettä. Kuinka lähelle arvasit?

Käyttäjä4499 kirjoitti:
"Ihminen tarkentaa katseensa hetkeksi tiettyyn paikkaan, arvioi siinä olevien kohteiden määrän, painaa sen mieleensä ja ynnää sen seuraavasta katsekohdasta tekemäänsä karkeaan arvioon."

Joo, ja ei? Ynnääminen on työläämpää kuin kertominen... Ihmisillä saattaa olla eri tapoja päästä samaan tulokseen mutta luulisi, että tiedostamaton laskeminen tapahtuu helpoimmalla mahdollisella tavalla, joka ei välttämättä ole ynnääminen.

Kohdistin ensin oikeaan laitaan ja arvion 10. Sitte kerroin pintalan mukaan.
Keskellä oli tihuampaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla