Valtaosa shakin pelaajista on miehiä. Kuva: Kimmo Räisänen
Valtaosa shakin pelaajista on miehiä. Kuva: Kimmo Räisänen

Shakkia on pidetty miesten pelinä. Siksi naisten on ajateltu pelaavan sitä altavastaajan epävarmuudella, mikä laskisi suoritustasoa. Käykin toisin.

Kielteiset stereotypiat saavat tutkimusten mukaan ihmiset pärjäämään alle tasonsa erilaisissa älyllisissä tai muissa tehtävissä.

Ilmiötä kutsutaan stereotypiauhaksi. Se voi pilata esimerkiksi tyttöjen tai naisten suoritusta matematiikassa, joka ennakkoluulon mukaan on enemmän miesten juttu.

Naisille voi nousta kielteisten leimojen takia epäonnistumisen pelko, mikä häiritsee keskittymistä itse laskutehtäviin.

Alun perin tutkijat huomasivat stereotypiauhan pienentävän afroamerikkalaisten pisteitä kouluosaamista mittaavissa kokeissa. Valkoihoisilla se on kokeissa heikentänyt urheilusuorituksia.

Shakkia on pidetty sekä miesten että älypelinä. Valtaosa ja parhaimmisto pelaajista onkin miehiä.

Aiemmissa tutkimuksissa on todellakin päätelty, että naispelaajissa herää stereotypiauhka, kun he pelaavat miestä vastaan, ja se vaikuttaa pelaamiseen.

Uusi, melkein miljoonan pelin analyysiin perustuva tutkimus kuitenkin osoittaa, että naiset pelaavat itse asiassa paremmin miehiä kuin naisia vastaan. Tämä on juuri päinvastoin kuin stereotypiauhan perusteella pitäisi käydä.

Naiset pärjäsivät jopa paremmin kuin miehet, kun he pelasivat rankingin perusteella huomattavasti parempaa miespelaajaa vastaan. Nainen voitti 3,7 prosenttia näistä peleistä. Miehet puolestaan voittivat 3,5 prosentissa peleistä sijoitukseltaan paljon ylempää naista vastaan.

Tulos oli ihan muuta kuin odottaisi. Juuri erityisen haastavissa tehtävissä streotypianuhan pitäisi viritä helpommin. Tällainen tilanne on, kun pelaa paljon vahvempaa vastaan.

Mikä voisi selittää naisten pärjäämisen miehiä vastaan tässä stereotyyppisesti miesten pelissä?

Yksi mahdollisuus on, että kaikki aineiston naispelaajat ovat jo niin kokeneita ja taitavia, että stereotypiauhka ei heitä häiritse.

Tämä selitys ei kuitenkaan riitä. Jokin sukupuoleen liittyvä tekijä näyttää vaikuttavan naisten tai miesten suorituksiin, kun he ovat vastakkain pelilaudan ääressä. Se näet selittäisi, miksi naiset pelaavat paremmin miehiä kuin naisia vastaan.

Tutkimuksen tekijä, Sheffieldin yliopiston psykologian tutkija Tom Stafford arvelee, että tilanne heikentääkin miesten suoriutumista. Miehiä voi pelottaa häviäminen naiselle, ja se saa heidät tekemään virheitä.

Vielä tiedelehdessä julkaisemattomaan tutkimukseen voi tutustua PsyArXivissa.

Käyttäjä5059
Seuraa 
Viestejä3
Liittynyt22.10.2017

Naiset pelaavat shakkia yli tasonsa miehiä vastaan

peniemis kirjoitti: Käyttäjä5059 kirjoitti: On yleinen sarja joka on avoin kaikille, ja naisten sarja joka on pelkästään naisille. Tuo on tyypillistä myös monissa muissa lajeissa. Tuo on totta. Se on myös asia, johon tasa-arvoa ajavat tahot eivät ole tietääkseni puuttuneet. Minusta on perusteetonta yrittää rakentaa tässä tuollaista yhteyttä. Naisten sarja on olemassa siksi että naispelaajien olisi tietyssä mielessä mielekkäämpää kilpailla. Toki varmasti moni nainen kilpailee sekä naisten...
Lue kommentti

Moni haluaa ryhtyä liikkumaan, mutta into lopahtaa aikatauluihin ja monimutkaisiin harjoitusohjelmiin. Tavoite pitää paremmin, jos laajentaa mielikuvaa liikunnasta.

Liikkuminen on terveellistä, kuka sitä ei tietäisi. Mitä välttelystä seuraa, voi aavistella UKK-instituutin tuoreesta raportista, jossa lasketaan liikkumattomuuden kustannuksia suomalaiselle yhteiskunnalle.

Ne ovat huomattavat: vähintään runsaat kolme miljardia mutta kenties jopa yli seitsemän miljardia euroa vuodessa. Summa kertyy sairauspäivistä, lääkemenoista, terveyspalveluiden käytöstä, tekemättä jääneistä työtunneista, menetetyistä verotuloista ja koti- ja laitoshoidon kustannuksista.

Tutkimusten mukaan liikkuja suojaa itseään monilta sairauksilta: diabetekselta, masennukselta, metaboliselta oireyhtymältä, sydän- ja verisuonitaudeilta, jopa joiltakin syöviltä – ja tietysti ylipainolta.

Mikä määrä sitten pitäisi liikkua hyödyt saadakseen?

Suositus kaksi ja puoli tuntia

Maailman terveysjärjestön WHO:n suositus, jota Suomikin noudattaa, ohjeistaa liikkumaan keskitehoisesti vähintään kaksi ja puoli tuntia tai voimakkaasti tunnin ja vartin viikossa.

Ohjetta tukee vuonna 2017 julkaistu tutkimus, johon osallistui yli 130 000 ihmistä 17 maasta. Tulosten mukaan varhaisen kuoleman riski vähenee lähes 30 prosenttia, kun käyttää vähintään suositellun ajan fyysisiin aktiviteetteihin.

Hyvästä kannusteesta huolimatta aikatavoite voi lannistaa nykyajan kiireistä ihmistä. Mistä ottaa ajan juoksulenkkiin, jumppatuntiin tai salilla käyntiin?

Entä jos sitä ei tarvitsisi aina erikseen ottaa. Liikuntaa voi tarkastella muutenkin kuin nimenomaisena suorituksena.

Kertyy arjen askareistakin

WHO laskee keskitehoiseksi liikunnaksi myös tavalliset arjen tekemiset, kuten imuroinnin ja muut kotityöt. Samaan joukkoon menevät työmatkakävely, työmatkapyöräily – ja näin kesän lähestyessä monen iloksi – myös puutarhatyöt, marjastus ja sienestys.

Liikuntaa ei ole edes pakko jakaa pitkin viikkoa, vaikka suositus niin neuvookin. Viikonloppuliikuntakin hyödyttää. Tutkimuksissa se on pienentänyt ennenaikaisen kuoleman riskiä yhtä paljon kuin ositettu liikunta.

Mikä parasta, tuore yhdysvaltalaistutkimus osoittaa, että vähänkin on parempi kuin ei mitään.

Nykyinen suositus pitää terveyshyödyn rajana vähintään kymmenen minuutin liikuntarupeamaa, mutta uusien tulosten mukaan elimistö kiittää jo kahden minuutin aktiivisuudesta. Se voi olla pysäkin väli kävelyä tai hissin vaihto portaisiin.

Näin ajatellen kaksi ja puoli tuntia ei enää tunnukaan mahdottomalta.

 

Lue lisää

Huhtikuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa kansainväliset tiedetoimittajat esittävät asiantuntijoille monien miettimiä liikuntakysymyksiä: Onko pakko rehkiä hikeen asti? Voiko venyttelyn jättää väliin? Mitä oikein kannattaa syödä? Siivittääkö musiikki tosiaan menoa?

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.

Afrikkalaisten paikallislintujen immuunijärjestelmä on huomattavasti virittyneempi taistelemaan sikäläisiä taudinaiheuttajia vastaan.

Muuttolinnut kasvattavat kesäisin poikasensa pohjoisessa välttyäkseen tropiikin taudeilta. Tämä kävi ilmi, kun ruotsalaisessa Lundin yliopistossa tutkittiin yli tuhannen lintulajin evoluutiohistoriaa ja immuunijärjestelmää.

Kun poikaset syntyvät Pohjolassa, lintujen ei tarvitse ylläpitää yhtä kattavaa immuunijärjestelmää kuin Afrikassa pysyttelevien serkkujensa.

Tutkijat analysoivat 1 300 lintulajin sukupuut ja vertailivat eurooppalaisten ja afrikkalaisten paikallislintujen sekä muuttolintujen immuunijärjestelmää.

Euroopassa pysyvästi elävillä linnuilla ja muuttolinnuilla on trooppisiin taudinaiheuttajiin nähden paljon suppeampi immuunijärjestelmä kuin afrikkalaisilla linnuilla. Se on yllättävää, sillä muuttolintujen ajattelisi tarvitsevan suojaa troopiikin taudeilta etelässä talvehtiessaan.

Ne eivät kuitenkaan näytä olevan immuunipuolustukseltaan erilaisia kuin Euroopassa ympäri vuoden elävät serkkunsa. Sekä eurooppalaiset paikallislinnut että talveksi Afrikkaan muuttavat lajit ovat kaikki alun perin kotoisin Afrikasta.

Tutkijat esittävät, että monipuolisen ja vahvan immuunijärjestelmän ylläpito ja kehittyminen on evoluutiossa luultua kalliimpaa. Sen hintana voi esimerkiksi olla erilaisten autoimmuunisairauksien kehittyminen.

Linnut ovat altteimpia taudeille kohdatessaan taudinaiheuttajat ensimmäistä kertaa. Niinpä syntyvät poikaset olisivat tropiikissa heikoilla. Evoluutio näyttää varmistaneen, että linnut muuttavat pesimään pohjoiseen, jossa tauteja ei ole niin paljon. Näin linnut selviävät yksinkertaisemmalla immuunijärjestelmällä.

”Kun muuttolinnut pesivät, ne ovat siirtyneet pois tautivyöhykkeiltä eivätkä tarvitse niin monipuolista puolustusta. Tästä on sekin etu, että immuunijärjestelmän itsensä sairaudet ja ongelmat ovat huomattavasti epätodennäköisempiä”, selittää tohtori Emily O'Connor Lundin yliopiston tiedotteessa.

Ilmastonmuutos näyttää siirtävän myös taudinaiheuttajien rajoja kohti pohjoista. Reuna-alueilla elävät linnut voivat sopeutua tähän siirtymällä pohjoisemmaksi.

Kun elinalueiden pohjoisraja tulee lopulta vastaan, jää nähtäväksi miten lintujen immuunijärjestelmä pystyy selviämään niille vieraista taudinaiheuttajista.

Tutkimuksen julkaisi Nature Ecology & Evolution.