Uusi tutkimus osoitti, että ryhmien kognitiivisen suorituskyvyn ratkaisee ryhmän sosiaalinen dynamiikka, erityisesti sosiaalinen herkkyys toisten tunteille.

Uusi tutkimus osoittaa, että hyvä yhteistyö on eräänlaista 'kollektiivista älykkyyttä', joka auttaa ryhmiä suoriutumaan kognitiivisesti vaativissa tehtävissä. Sillä voi olla jopa enemmän merkitystä kuin ryhmän jäsenten yksilöllisellä älykkyydellä.

Yhteiskuntatieteilijät ovat pitkään debatoineet siitä, selittääkä mitattavissa oleva yksilöllinen älykkyys sitä, miten hyvin yksilöt suoriutuvat erilaisista kognitiivisista tehtävistä.

Sciencen julkaisemassa tutkimuksessa MIT:n, Carnegie Mellon -yliopiston ja Union Collegen tutkijat sovelsivat samaa periaatetta pieniin työryhmiin. He huomasivat, että ryhmät, joilla oli sopivan laatuinen sisäinen dynamiikka, pärjäsivät hyvin erilaisissa tehtävissä. Havainnolla voi olla monia sovelluksia yrityksissä ja muissa organisaatioissa.

"Testasimme hypoteesia, jonka mukaan ryhmien kyky suoriutua erilaisista tehtävistä on samanlainen pysyvä piirre kuin yksilöiden vastaava kyky", tutkimusryhmää vetänyt Anita Williams Woolley Carnegie Mellon -yliopistosta sanoi.

"Hypoteesimme sai tukea", Thomas Malone MIT:sta jatkoi. "Huomaismme että on olemassa ryhmän kollektiivista älykkyyttä, joka ennustaa ryhymän kykyä suoriutua erilaisista tilanteista."

Tämä kollektiivinen älykkyys nousee tutkijoiden mukaan siitä, kuinka hyvin ryhmä työskentelee yhdessä. Esimerkiksi ryhmät, joiden jäsenillä oli enemmän 'sosiaalista herkkyyttä', olivat kollejktiivisesti älykkäämpiä. "Sosiaalisessa herkkyydessä on kyse siitä, kuinka hyvin ryhmän jäsenet havaitsevat toistensa tunteita" Christopher Chabris Union Collegesta New Yorkista sanoi.

"Ryhmät, joita dominoi yksi henkilö, eivät olleet kollektiivisesti yhtä älykkäitä kuin ryhmät, joissa keskustelu oli tasapuolisempaa", Woolley jatkaa. Ryhmät, joissa oli enemmän naisia, osoittivat myös suurempaa sosiaalista herkkyyttä ja kollektiivista älykkyyttä kuin tiimit, joissa oli vähemmän naisia.

Tutkijat jakoivat 699 ihmistä kahdesta viiteen hengen ryhmiin. Ryhmät työskentelivät yhdessä ratkoen tehtäviä visuaalisesta ongelmanratkaisusta muun muassa aivomyrskyihin ja peleihin. Tutkijat päättelivät, että ryhmän kollektiivinen älykkyys selitti noin 40 prosenttia suorituskyvyn vaihtelusta eri tehtävissä.

Lisäksi tutkijat huomasivat, että ryhmien suorituskyky ei palautyunut juurikaan yksittäisten ryhmän jäsenten yksilöllisiin kykyihin. Esimerkiksi ryhmän jäsenten keskimääräinen ja suurin älykkyys ei ennustanut ryhmän suorituskykyä.

Sukupuolen vaikutus tuli tutkijoille yllätyksenä. Tarkempi analyysi paljasti, että vaikutus näytti selittyvän naisten keskimäärin suuremmalla sosiaalisella herkkydellä.