Suomen vahvin mies -kilpailun voitti viime vuonna Niko Vesterinen. Kuva: Seppo Solmela
Suomen vahvin mies -kilpailun voitti viime vuonna Niko Vesterinen. Kuva: Seppo Solmela

Ylipaino ei paljoa haittaa, jos näyttää voimakkaalta.

Naiset näyttävät pitävän miellyttävänä miehen lihaksikasta ylävartaloa, vaikka jotkut väittävätkin, että muskelit eivät kaikkia kiinnosta.

Kun 160 naista laitettiin valitsemaan miellyttäviä ylävartaloita kokeessa, naiset valitsivat aina sen, joka oli lihaksikas. Näin kertoo tutkimus, jonka julkaisi Britanniassa Royal Societyn julkaisusarja B.

Näytettyjen valokuvien yksi ryhmä esitteli yliopisto-opiskelijoita. Toisessa ryhmässä oli miehiä, jotka oli valittu kuviin kuntosalilta. He olivat käyneet salilla 3–5 kertaa viikossa. Kuvissa esiintyvien miesten voimaa mitattiin.

Miehen mitattu voima selitti selvästi parhaiten sitä, miten houkuttelevaksi naiset luokittelivat hänet. Se selitti tutkijoiden mukaan 70 prosenttia miehille annetuista pisteistä. Jos mies oli pitkä, miehen pisteet nousivat jopa kymmenen prosenttiyksikköä.

Miehen ylipaino pudotti hiukan pisteitä, mutta ei paljoa.

”Vaikka olet hieman ylipainoinen mutta näytät vahvalta, ei ylipaino juuri haittaa. Vahva ja tukeva kaveri on periaatteessa ok. Tämä voi lohduttaa monia miehiä”, kommentoi tulosta yksi sen tekijöistä, Kalifornian osavaltion yliopiston evoluutiopsykologi Aaron Lukaszewski Guardianille.

”Yllätyimme siitä, että vahva vartalo vetosi niin paljon”, sanoo tutkimusta johtanut Aaron Sell Griffithin yliopistosta Australiasta.

”Emme löytäneet yhtään naista, joka olisi mieltynyt enemmän heikkoon tai naisellisempaan vartaloon”, sanoo Sell.

Miesten houkuttelevuutta koskevissa tutkimuksissa on esitetty, että nainen ei koe tietyn pisteen jälkeen liian lihaksikasta vartaloa vetoavana.

Teorian mukaan lihakset tarjosivat esivanhemmille etuja, kun resursseja piti hankkia tai suojella jälkeläisiä. Tietyssä vaiheessa naisen pariutuminen voimakkaasti hallitsevan miehen kanssa ei olisikaan eduksi.

”Hän voi käyttää voimaansa aggressiivisesti, ja siitä voi koitua haittoja”, taustoittaa Lukaszewski.

Kokeet viittaavat kuitenkin siihen, että jos lihaksikkaassa vartalossa olisikin haittapuolia, se ei näy naisten valinnoissa.

Lukaszewski sanoo, että tutkimuksia on ehkä johtanut harhaan se, että miehen ylävartaloista on kokeissa näytetty piirustuksia, ei valokuvia.

”Piirroksissa on esitetty kokeissa animaatiohahmo Hulkin kaltaisia lihashirmuja. He eivät aina näytä inhimillisiltä.”

Samat tutkijat aikoivat seuraavaksi selvittää sitä, miksi tutkimukset kasvojen houkuttelevuudesta eroavat. Niissä naiset ovat osoittaneet mieltymystä naisellisiin miesten kasvoihin.

”Näyttää siltä, ​​että naiset analysoivat kasvoja eri tavalla. Me emme vielä tiedä miksi”, sanoo Sell.

Vierailija

Naisia viehättää vahvannäköinen mies

Gemini kirjoitti: Deimos kirjoitti: Ulkonäkö on se asia, joka ensiksi tulee esille. Muut persoonallisuuteen liityvät asiat vaativat jo tarkempaa selvittelyä. Ulkonäkö on se käyntikortti, jota kannamme jatkuvasti mukana, halusimmepa tai emme. Ja perusulkonäköä ei voi hirveästi muokata. Ja olemme myös ulkonäkömme vankeja. Se mitä on pään sisällä, ei välttämättä kohtaa ulkoisen kuoren kanssa. Silmätkö ne ovat sielun peili? Muistan pari vuotta sitten eräässä kaupassa, kun tulin kassalle. Ihan...
Lue kommentti
Vierailija

Naisia viehättää vahvannäköinen mies

Ulkonäkö on se asia, joka ensiksi tulee esille. Muut persoonallisuuteen liityvät asiat vaativat jo tarkempaa selvittelyä. Ulkonäkö on se käyntikortti, jota kannamme jatkuvasti mukana, halusimmepa tai emme. Ja perusulkonäköä ei voi hirveästi muokata. Ja olemme myös ulkonäkömme vankeja. Se mitä on pään sisällä, ei välttämättä kohtaa ulkoisen kuoren kanssa. Silmätkö ne ovat sielun peili? Muistan pari vuotta sitten eräässä kaupassa, kun tulin kassalle. Ihan normaalin näköinen mukavan tuntuinen...
Lue kommentti

Luonnonolojen synnyttämät kulttuurikuplat eriyttivät Suomen murteet, ehdottaa tutkimusryhmä.

Maamme murrejako on syntynyt osaksi luonnonolojen vaikutuksesta, ehdottaa ryhmä kielitieteen ja biologian tutkijoita Turun ja Tampereen yliopistoista.

Varhaiset suomalaiset ovat kehittäneet toistaan eroavia tapoja sopeutua paikallisiin oloihin ja hankkia niistä elantonsa. Tutkijoiden hypoteesin mukaan esimerkiksi erilaiset tavat viljellä maata ovat johtaneet yhteisöjen eriytymiseen, niin että myös niiden kielet erkaantuvat.

Tämä tuottaa murteita ja myöhemmin jopa kokonaisia uusia kieliä.

”Mekanismi voisi olla se, että jos ympäristön erot ovat suuria, ihmiset eivät ole niin paljon tekemisissä kuin, jos he elävät samanlaisissa ympäristöoloissa. Myös muuttoliike on voinut muotoutua luonnonolojen mukaan ”, selittää evoluutiobiologian tutkija Terhi Honkola Turun yliopistosta Helsingin Sanomien jutussa.

Ryhmien väliset kontaktit ja kommunikaatio saattavat ylläpitää yhteisöjen samankaltaisuutta ja pienentää murre-eroja.

Voisi helposti luulla, että maantieteellinen läheisyys lähentää puheenparsia.

Yllättävä havainto ryhmän tutkimuksessa kuitenkin oli, että koko Suomen murrejaossa maantieteellisellä etäisyydellä ei ole juuri mitään tekemistä sen kanssa, miten erilaisia murteet ovat.

Vierekkäisiin murrealueisiin kuuluvat voivat puhua hyvin erilaista murretta. Toisaalta samanlaista murretta voivat puhua ihmiset, jotka elävät eri puolilla maata.

Jyrkkä murreraja kulkee esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan murteen ja niin sanotun savolaiskiilan välissä, vaikka puhujat elävät vieretysten.

Tilaisuuden levittäytymiseen antoi se, että savolaisten harjoittama kaskiviljely mahdollisti siirtymisen uusille asuinalueille helpommin kuin lännessä harjoitettu peltoviljely. Kaskiviljelijät raivasivat ja lannoittivat pellon polttamalla metsän.

”Ihmisten kulttuuri on vaikuttanut siihen, millaisille alueille he ovat olleet valmiita siirtymään”, selittää suomen kielen yliopistonlehtori Unni-Päivä Leino Tampereen yliopistosta.

Kaskenpoltto on tutkijoiden mukaan yksi mahdollinen tekijä, joka selittää ajan oloon kehittynyttä jakoa itä- ja länsimurteisiin.

Kaskeamista harjoitettiin niin lännessä kuin idässä. Kuitenkin lännessä lähinnä raivattiin peltoja lehtimetsistä ja siirryttiin pian pysyvien peltojen viljelyyn.

Itä-Suomessa sen sijaan kaskenpoltto jatkui kauemmin. Läntiset viljelytekniikat eivät välttämättä sopineet sikäläisiin oloihin. Viljelty kaskiruis ja kaskeamisen menetelmät tuotiin idästä, sillä ne soveltuivat paremmin Itä-Suomen vaikeampaan maastoon.

Itä- ja länsimurteiden lisäksi kolmas suuri kupla löytyy pohjoisesta. Myös pohjoiset murteet on saattanut erottaa omaksi ryhmäkseen elinkeinojen erilaisuus. Karjatalous, metsästys ja kalastus soveltuivat Pohjois-Suomen oloihin paremmin kuin peltoviljely.

Murrerajan pohjoispuolella Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan murteet ovat sanastoltaan lähellä Kainuun murretta.

”Vaikka Kainuun alkujaan asuttivat savolaiset, kontakteja rannikolle on ollut turkis- ja tervakaupan vuoksi niin paljon, että ne ovat lähentäneet näitä murteita toisiinsa”, Leino sanoo.

Kysely

Puhutko itäistä, läntistä vai pohjoista murretta?

Soikea ja litteä Dickinsonia katsotaan nyt kuuluvaksi eläinkuntaan. Kuva: Ilja Bobrovski/Australian National University
Soikea ja litteä Dickinsonia katsotaan nyt kuuluvaksi eläinkuntaan. Kuva: Ilja Bobrovski/Australian National University

Vienanmeren rannalta löytyneestä fossiilista paljastui eläimellisiä piirteitä.

Maailman varhaisin tunnettu eläin on nyt soikea ja litteä otus. Sen fossiilista paljastui kolesterolin ja muiden rasvojen jäänteitä, ja rasva on eläimen tunnusmerkki, tutkijat toteavat tiedotteessa.

Dickinsonia eli noin 558 miljoonaa vuotta sitten. Otus oli ensimmäisiä monisoluisia eliöitä.

Nämä muinaiset eliöt ovat olleet paleontologian suuria arvoituksia. Ediacarakauden oliot ovat Science-lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan ylipäätään niin merkillisiä, että niitä voisi pitää toiselta planeetalta tulleina.

Australialaisen Australian National Universityn video näyttää, miten fossiili löytyi ja miltä Dickinsonia ehkä näytti meressä uidessaan.

Dickinsoniat on luokiteltu vuosikymmenien aikana tutkijasta riippuen jäkäliksi, sieniksi, alkueläimiksi tai jopa jonkinlaiseksi kasvien ja eläinten välivaiheeksi. Tai evoluution umpikujaksi.

Nyt ne nousivat eläinkuntaan, kun tutkijat tarkastelivat luoteiselta Venäjältä Vienanmeren rannikolta löytynyttä fossiilia.

Siitä löytyi runsaasti kolesterolimolekyylejä, hyvin paljon enemmän kuin kerrostumista fossiilin ympärillä. Fossiili koostui suureksi osaksi rasvan jäänteistä.

Otus tarvitsi kolesterolia solukalvoihin, australialainen tutkija John Brocks kertoo New Scientistist -lehdessä. Dickinsonialla ei ole havaittu tukirankaa, joten sen keho oli ilmeisesti pehmeä.

Dickinsoniat kasvoivat jopa 1,4-metrisiksi, joskin löydettyjen yksilöiden koko on vaihdellut suuresti. Nyt voidaan sanoa, että suuria eläimiä eli runsaasti jo miljoonia vuosia aikaisemmin kuin on tähän asti arvioitu.

Ediacarakauden jälkeen kambrikaudella eläinkunta monipuolistui suorastaan räjähdyksenomaisesti.

Dickinsonian fossiileja löytyi ensi kerran Australiassa runsaat 70 vuotta sitten. Se paljastui eläimeksi vasta nyt, kun tutkija Ilja Bobrovski tutki hiekkakivestä löytyneen fossiilin ainesosia eikä rakenteita.

Australiasta löytyneet Dickinsoniat ovat kärsineet kovasta kuumuudesta ja eroosiosta. Tarvittiin fossiileja, joissa elollisen jäännökset olisivat säilyneet paremmin.

Bobrovski lensi helikopterilla Vienanmeren rannalle ”karhujen ja hyttysten maille”. Hän kuvailee roikkuneensa jyrkänteellä kymmenien metrien korkeudessa ja hakanneensa hiekkakivestä kappaleita löytääkseen haluamansa fossiilit.