a)Gekko ja sen jalan pintarakenne, b) nanoputkitarran rakenne, c) 650 gramman kolapullo pysyy lasissa 4x4 millimetrin nanotarralla, d) 4x4 millin nanotarra pitää 150 gramman teräsrenkaan kiinni hiekkapaperissa Kuva: Science
a)Gekko ja sen jalan pintarakenne, b) nanoputkitarran rakenne, c) 650 gramman kolapullo pysyy lasissa 4x4 millimetrin nanotarralla, d) 4x4 millin nanotarra pitää 150 gramman teräsrenkaan kiinni hiekkapaperissa Kuva: Science

Gekkoliskon jalkapohjaa matkiva nanoputkitarra liimaa ilman liimaa.

Kilpailu parhaasta "gekkotarrasta" sai uuden johtajakandidaatin, kun yhdysvaltalaistutkijat esittelivät uusimman nanoputkiin perustuvan materiaalinsa Sciencessä.

Gekkoliskon varpaiden tartuntakyky on kiehtonut tutkijoita jo pitkään, sillä se pystyy mikroskooppisten tartuntakarvojensa avulla kuljeskelemaan pitkin sileitä seiniä. Moni ryhmä onkin yrittänyt valmistaa vastaavia karvoja polymeereistä tai hiilinanoputkista.

Neljän tutkimuslaitoksen yhteisryhmä matki nyt gekkon tartuntamenetelmää päällystämällä suorat hiilinanoputket kerroksella kiharaisia. Yhdistelmä pitää loistavasti, mutta irtoaa silti helposti: alas suuntautuva veto painaa nanoputket pitkin pystysuoraa pintaa, jolloin putkien ja pinnan atomien välille syntyy kiinnipitävä vetovoima eli van der Waalsin voima. Sivusta kiskottaessa kuitenkin vain putkien kärjet osuvat pintaan, eli tarra on helppo nykäistä irti.

Erilaisilla pinnoilla kuten lasilla ja santapaperilla tehdyissä testeissä nanotarran kiinnitysteho osoittautui lähes kymmenen kertaa gekon tartuntaa lujemmaksi – ja kolme kertaa aiempia gekkotarroja paremmaksi.

Tutkijoiden mukaan nanomateriaalista valmistetuilla "gekkokengillä" pääsisi siis kävelemään vaikka pitkin seinää. Käytännöllisempi kohde lienee kuitenkin esimerkiksi elektroniikassa käytettävät liitokset.