Selfiet liittyvät narsismiin, osoittaa tuore tutkimus. Kuva: Wikimedia Commons
Selfiet liittyvät narsismiin, osoittaa tuore tutkimus. Kuva: Wikimedia Commons

Itseriittoiset ihmiset lähettävät sosiaaliseen mediaan selfieitä ja seuraavat toisten samanlaisten postauksia.

Narsistit tykkäävät toisten narsistien Instagramiin lähettämistä selfieistä ja ryhmäkuvista, joissa nämä poseeraavat ihmisjoukossa.

Tämä paljastui, kun Seunga Venus Jin Sejongin yliopistosta Etelä-Koreasta ja Aziz Muqaddam Michiganin osavaltionyliopistosta selvittivät, sietävätkö narsistit narsistista käytöstä sosiaalisessa mediassa paremmin kuin muut.

Aiemmissa tutkimuksissa on selvinnyt, että narsismi liittyy vahvasti miesten haluun ottaa omakuvia ja postata niitä someen.

Tutkimukseen osallistui pari sataa koehenkilöä. Ensin he vastasivat kahteen kyselyyn, joiden tulokset kertovat, kuinka narsistisia he itse ovat. Sitten he sijoittivat vastaavalle asteikolle kokeeseen valittujen Instagramin kuvien lähettäjät.

He myös arvioivat, miten todennäköisesti itse postaavat omakuviaan seuraavan kuukauden aikana, miten tiiviisti ovat aikeissa seurata tiettyjä lähettäjiä ja miten samanlaisia ovat valittuja selfieitä lähettäneiden ihmisten kanssa.

Toisessa kokeessa vastaava joukko koehenkilöitä arvioi selfieitä ja neutraaleja kuvia, kuten maisemia, joita olivat lähettäneet joko suositut tai tuntemattomat Instagram-käyttäjät.

Tulosten mukaan Instagramin selfiet ja groupiet, eli ryhmäkuvat, joissa kuvaaja itse esiintyy, liittyvät voimakkaaseen narsismiin ja muiden kuin kuvan päähenkilön ottamat kuvat lievään narsismiin. Neutraaleista kuvista itserakkautta ei löydy.

Osallistujat tulkitsivat itse otetut omakuvat kielteisemmin narsistisiksi kuin toisten ottamat tai neutraalit kuvat.

Narsistiset henkilöt suhtautuvat muita myönteisemmin toisten lähettämiin selfieihin ja ovat halukkaampia postaamaan niitä itse. He ovat myös taipuvaisempia seuraamaan toisia narsisteja.

Lisäksi narsistit arvioivat suosittujen postaajien selfiet vähemmän negatiivisella tavalla narsisitisiksi kuin ei-narsistiset koehenkilöt. Tutkijoiden mukaan tämä viittaa siihen, että ihmiset ovat valmiita hyväksymään narsistista käytöstä, jos he näkevät sen toimintana, joka välillisesti toteuttaa heidän omaa toivettaan päästä julkisuuteen.

Tutkimus keskittyi grandioosiin eli suureelliseen narsismiin, joka tarkoittaa halua saada oma itse näyttämään paremmalta kuin on. Se on ulospäin suuntautunutta ja siihen kuuluu kehuskelu vaikkapa saavutuksilla ja tärkeillä tutuilla. Tällainen persoonallisuus on itseriittoinen, itsekäs ja omahyväinen.

Selvityksen ulkopuolelle jäi huonoon itsetuntoon ja sosiaaliseen vetäytymiseen liittyvä niin kutsuttu haavoittuva narsismi.

Tutkijat itse pitävät työnsä heikkoutena sitä, että tieto koehenkilöiden narsismin asteesta perustui heidän omaan arvioonsa.

Tutkimuksen julkaisi Computers in Human Behavior -lehti.

Ruiske voisi auttaa verkkokalvon rappeumaa sairastavia potilaita.

Ranskalainen GenSight-yritys aikoo kokeilla kunnianhimoista hoitokeinoa verkkokalvorappeumaan. Se perustuu optogenetiikkaan ja geeniterapiaan.

Menetelmällä muunneltaisiin ihmisen silmästä tiettyjä soluja sellaisiksi, että ne alkavat aistia valoa. Tähän tarvittava geeni otetaan levästä.

Verkkokalvon rappeuma on perinnöllinen ja melko yleinen sairaus, jossa silmän valoa aistivat solut rappeutuvat ja kuolevat. Verkkokalvon rappeuma supistaa ja sumentaa näkökenttää hiljalleen ja voi johtaa lopulta sokeutumiseen.

Tutkijat ovat värvänneet Britanniassa 12 koehenkilöä kokeilemaan uutta hoitoa, joka voisi säilyttää heillä ainakin jonkinlaiset näön rippeet.

Taudissa tuhoutuvien valoherkkien solujen lisäksi silmässä on myös soluja, jotka normaalisti eivät aisti valoa. Hoidon tarkoitus on muuttaa nämä solut valoa aistiviksi. Niillä potilas voisi nähdä ainakin tiettyjä valon aallonpituuksia.

Ajatus on, että muokatut solut voisivat kompensoida muiden solujen katoa ainakin osittain.

Levä on yksisoluinen eliö, joka pystyy erään geeninsä avulla aistimaan valoa. Geeni voidaan siirtää ihmisen silmään, jossa se muokkaa silmän soluja.

Kukin koehenkilö saa yhden ruiskeen toiseen silmään. Tätä ei ole aiemmin yritetty ihmisillä. Apinoilla ja hiirillä tehdyt kokeet kuitenkin viittaavat siihen, että geeniruiske on saanut eläinten silmän solut aistimaan punaista valoa.

Pelkän pitkäaaltoisen, punaisen valon aistiminen ei vielä tee näkökyvystä kovin ihmeellistä. Tutkijat toivovat, että se silti auttaisi näkönsä menettäviä havaitsemaan ainakin isoja kohteita ja muita ihmisiä.

Koehenkilöt saavat myös kameroilla varustetut erikoislasit, jotka muuntavat muita valon aallonpituuksia punaisiksi. Näin he saisivat heikkolaatuisen mustavalkonäön.

Myös yhdysvaltalaisella RetroSense Therapeutics -yrityksellä on käynnissä vastaava koe. Tässä kokeessa tosin siirrettävä geeni saa silmän hermosolut aistimaan sinistä, ei punaista valoa.

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä2259
Liittynyt21.7.2017

Näkö yritetään palauttaa levän geenillä

Opsiinien merkitys elimistössä on kiehtovaa (opsiinit ovat valoreseptoreita, jotka muuttavat valosignaalin sähköiseksi signaaliksi). Ihmisellä on 9 eri opsiinia, mm. Rodopsiini silmän sauvasolujen näköpurppura. Melanopsiini toimii sirkadiaarisessa rytmissä ja pupillireaktiossa. Enkefalopsinia esiintyy runsaasti mm. aivoissa ja kiveksissä . Vähän myös sydämessä, keuhkoissa, maksassa, munuaisissa, lihaksissa, haimassa ja retinassa. Neuropsiinia on mm. ihmisen aivoissa, silmissä, ihossa ja...
Lue kommentti

Tietokonemallinnusten mukaan tauti levisi todennäköisemmin ihmiseltä toiselle pienempien välikäsien kantamana.

Musta surma oli keskiajalla Euroopassa levinnyt äärimmäisen tuhoisa ruttoepidemia, joka tappoi kymmeniä miljoonia ihmisiä. Toisin kuin on uskottu taudin levittäjiä eivät kenties olleetkaan rotat.

Vallitseva teoria on, että Yersinia pestis -bakteerin aiheuttamaa paiseruttoa levittivät mustarotat, joissa elävien kirppujen puremista tauti tarttui ihmiseen. Y. pestis on äärimmäisen tartuntakykyinen. Yksi ainoa bakteeri riittää sairastuttamaan laboratoriohiiren.

Nyt Oslon yliopiston tutkijat esittävät toisenlaista selitystä. Leviämiseen ei välttämättä tarvittu rottia, vaan kirput ja täit saattoivat levittää taudin ihmisestä toiseen. Tutkijoiden luoma tietokonemallinnus tukee tätä teoriaa.

”Rutto todella muutti ihmiskunnan historiaa, joten on tärkeää ymmärtää, miten se levisi niin nopeasti”, sanoo tutkimuksen johtaja Katharine Dean Oslon yliopiston ekologian ja evoluution tutkimuskeskuksesta National Geographic -lehdessä.

Tiedetään, että rotat ovat levittäneet ruttoa myöhemmissä epidemioissa. Tutkijat pitävät kuitenkin pulmallisena sitä, että musta surma levisi Euroopassa huomattavasti nopeammin kuin myöhemmät ruttoepidemiat maailmalla. Mustan surman ajalta ei ole myöskään raportteja samanlaisista rottien massakuolemista, joita on havaittu myöhempien epidemioiden yhteydessä.

Selitys voisi olla, että tauti olisi levinnyt ihmisestä toiseen suoraan kirppujen ja täiden välityksellä. Tuon ajan Euroopassa hygienia oli huonoa ja ihmiset elivät lähekkäin.

Ryhmä kokosi kuolleisuustilastoja Euroopan tautiepidemioista 1300-luvulta 1800-luvulle. Musta surma riehui Euroopassa 1346–1353, ja tutkijat tarkastelivat sen vaikutuksia yhdeksässä kaupungissa.

Sitten he loivat matemaattisia malleja taudin leviämisestä kolmessa eri skenaariossa. Ensimmäisessä tartunta levisi rottien välityksellä, toisessa ilmateitse ja kolmannessa ihmisestä toiseen.

Malli, jossa kirput levittivät paiseruttoa ihmisestä toiseen, vastasi parhaiten todellisuutta seitsemässä tutkitussa kaupungissa yhdeksästä. Ainoastaan tässä mallissa tauti levisi riittävän nopeasti.

Tutkijat uskovatkin, että mustarottien roolia taudin levittäjinä on liioiteltu.

Tutkimuksen julkaisi Pnas-lehti.