Uranus esittelee piirteitään avaruusteleskooppi Hubblen ja Voyager 2 -luotaimen tiedoista koostetuissa kuvissa. Planeetalla näkyy rengas ja revontulia. Kuva: Nasa
Uranus esittelee piirteitään avaruusteleskooppi Hubblen ja Voyager 2 -luotaimen tiedoista koostetuissa kuvissa. Planeetalla näkyy rengas ja revontulia. Kuva: Nasa

Ainoastaan Voyager 2 -luotain on nähnyt aurinkokunnan kaukaisimmat jättiplaneetat läheltä.

Nasa toivoo viimein saavansa luotaimen Uranusta kiertävälle radalle. Neptunus-luotain on myös suunnitteilla, kertoo tiedelehti New Scientist.

Näitä Saturnuksen takaisia jättiplaneettoja on tutkittu käytännössä vain kaukoputkilla. Ainoastaan Voyager 2 -luotain on käynyt Uranuksen ja Neptunuksen lähellä 1980-luvulla.

Luotain pyyhälsi vuonna 1986 Uranuksen ohi noin 80 000 kilometrin päästä ja löysi planeetalta kymmenen uutta kuuta sekä magneettikentän, josta ei ennen tiedetty.

Vuonna 1989 Voyager 2 ohitti Neptunuksen vain 5 000 kilometrin etäisyydeltä ja otti sinisestä jättiläisestä lähikuvan.

Uranus ja Neptunus ovat niin sanottuja jääjättiläisiä, joissa on vain vähäisiä määriä vetyä ja heliumia. Suurin osa löydetyistä eksoplaneetoista on Neptunuksen kokoisia ja kaltaisia.

Niiden muodostumista ja koostumusta ymmärretään vielä huonosti. Luotain voisi paljastaa tärkeää tietoa planeettojen kaasukehästä ja esimerkiksi Uranuksen kuista, joita on 27.

Uranus on monella tapaa erikoinen planeetta. Sen akseli on niin kallellaan, että planeetta kiertää Aurinkoa käytännössä kyljellään. Toinen navoista on aina Aurinkoon päin. Kaasukehässä tuulet puhaltavat 900 kilometriä tunnissa.

Luotain kiertäisi planeettaa ja pudottaisi kaasukehään erillisen tutkimuslaitteen planeetan koostumuksen mittaamiseksi.

Uranusta kiertävän luotaimen matka kestäisi 14 vuotta ja sen pitäisi toimia ydinvoimalla. Auringon säteily ei noin kaukana riitä aurinkopaneeleille. Nasan on ollut vaikea saada tarpeeksi plutoniumia luotaimiin, sillä sen rikastus oli kiellettyä. Vuodesta 2013 Nasa on saanut tuottaa sitä pieniä määriä.

Planeettojen kiertoaikojen takia luotaimia voidaan lähettää keskimäärin vain 12 vuoden välein. Jupiterin pitää asettua kohdalleen, jotta luotain voi kiepauttaa sen vetovoimasta lisävauhtia pidemmälle matkalle.

Laukaisuikkuna Uranukseen olisi avoinna juuri nyt, mutta sulkeutuu jo ensi vuonna. Planeetat ovat taas sopivasti linjassa vasta 2030-luvun alussa. Nasa toivoo saavansa Uranus-luotaimen matkaan tuolloin.

Tietoisuus ei ole vakaa tila vaan vaihtelee alati. Se tarjoaa tilaisuuksia oudoille aistimuksille. Kuva: iStock

Muinaisen kalliotaiteen kuvajaiset tuotti muuntunut tietoisuus. Se syntyy meidänkin aivoissamme.

Kalliotaidetta tehtiin kaikilla asutuilla mantereilla kymmeniätuhansia vuosia. Suomestakin sitä tunnetaan yli viidentuhannen vuoden takaa.

Jos olet joskus katsellut kuvia näistä maalauksista tai uurroksista, olet varmaan pannut merkille, kuinka samankaltaisia ne ovat maailman eri puolilla.

Kaikkialla kiveen on laadittu ristikoita, siksakkeja, aaltoviivoja, täpliä, kaaria ja spiraaleja. Yhtä lailla yleismaailmallisia ovat eläimet, ja joka puolella on kuvattu paljon myös ihmisiä.

Ihmisissä huomiota kiinnittää yhtäläinen kahtalaisuus. Osa toimittaa selvästi arkisia askareita, osa kokee jotain yliluonnollista. Heillä saattaa olla linnun pää, peuran sarvet tai leijonan häntä.

Menneisyytemme tutkijoilla on selitys samankaltaisuuteen. Se löytyy aivoistamme.

Tietoisuus on universaali

Tietoisuuden syvintä olemusta etsitään yhä, mutta yksi asia näyttää selvältä: aivomme tuottavat kaikille yhteistä tajunnan sisältöä.

Esihistoriallista ihmismieltä tutkiva Steven Mithen laskee, että universaali tietoisuus syntyi noin 50 000–60 000 vuotta sitten, samoihin aikoihin, kun meidän nykyisten ihmisten esivanhemmat purkautuivat Afrikasta maailmalle. Silloin aivorakenteissa tapahtui muutoksia, jotka mahdollistivat uudet kollektiiviset innovaatiot.

Kalliotaiteessa tämä näkyy aiheiden samanlaisuutena.

Yhteiset sisällöt syntyvät muuntuneessa tietoisuuden tilassa, jossa aivot tuottavat kuvia ihan itsestään, ilman visuaalisia ärsykkeitä. Tutkijat kutsuvat sisäsyntyisiä aistimuksia entoptisiksi kuviksi, mutta he eivät osaa vielä sanoa, miten aivot niitä tarkkaan ottaen tekevät. Se tiedetään, että havainnot etenevät vaiheissa abstrakteista kuvioista hallusinaatioihin ja että aivot ovat mukana laajalti.

Kuka vain voi kokea

Myös se on käynyt tutkimuksissa ilmi, että entoptisia havaintoja voi syntyä kenen tahansa päässä.

Tilaisuuksia tarjoaa tietoisuuden häilyvyys. Tajuntamme ei näet ole vakaa vaan vaihtelee tilasta toiseen. Erityisen altis harha-aistimuksille tietoisuus on silloin, kun se on kääntynyt sisäänpäin, itseen.

Entisaikain samaanit näkivät oman kulttuurinsa pyhiä ja pahoja, me voimme nähdä enkelin, kuolleen omaisen tai hirviön. Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan yliluonnolliset aistimukset ovat yleisiä. Sellaisen on kokenut joka toinen maailman ihminen.

 

Lue lisää

Huhtikuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa kalliotaidetta tutkiva psykologi Mauno Niskanen valaisee universaalin tietoisuuden ja entoptisten aistimusten syntyä.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.

Planeetta imee 99 prosenttia siihen osuvasta valosta.

Tähtitieteilijät ovat löytäneet planeetan, joka on kuin itse pimeys. Kaukana Leijonan tähdistössä omaa tähteään kiertävä Jupiterin kokoinen Wasp-104b imee jopa 99 prosenttia siihen osuvasta valosta.

Tutkijat kirjoittavat arXiv-esijulkaisupalveluun ladatussa artikkelissaan, että Wasp-104b on ”mustempi kuin hiili”.

Wasp-104b on Jupiterin massainen kaasujättiläinen. Se kiertää emotähteään erittäin lähellä, lähempänä kuin Merkurius kiertää meidän Aurinkoamme. Planeetta tekee täyden kierroksen tähtensä ympäri alle kahdessa vuorokaudessa.

Tällaista tähden lähellä kiertävää kaasuplaneettaa kutsutaan kuumaksi jupiteriksi. Tähden säteily lämmittää planeettaa jopa tuhansiin asteisiin, mikä estää muun muassa pilvien muodostumisen planeetan päiväpuolelle.

Wasp-104b on lisäksi vuorovesilukittunut tähteensä, eli aina sama puoli planeetasta on tähteen päin. Toisella puolella vallitsee ikuinen yö.

Äärimmäisen musta väri johtuu siitä, että valoa heijastavia pilviä ei pääse muodostumaan. Sen sijaan planeetan kaasukehässä on kaliumia ja natriumia, jotka imevät valoa.

Tummuus ei estä meitä havaitsemasta planeettaa. Tämäkin planeetta löydettiin tarkastelemalla varjoa, joka muodostuu kun planeetta kulkee meistä katsoen tähtensä editse.

”Tähän asti tunnetuista mustista planeetoista sanoisin, että tämä menee top viiteen. Ehkä top kolmoseen”, pohtii tutkimusta johtanut astrofyysikko, tohtoriopiskelija Teo Mocnik englantilaisesta Keelen yliopistosta New Scientist -lehdessä.

Wasp-104b ei ole siis ainoa laatuaan. Tällaisia pikimustia planeettoja tunnetaan muutama muukin. Tummin kaikista on vuonna 2011 löydetty TrES-2b, joka heijastaa vain 0,1 prosenttia siihen osuvasta valosta. Sen kaasukehässä on muun muassa titaanioksidia valoa imemässä.

Toinen kiintoisa musta jättiläinen on Hat-p-7b. Sen yöpuolella sataa rubiineja ja safiireita, kun planeetan kaasukehässä oleva alumiinioksidi tiivistyy mineraalikiteiksi eli korundeiksi.

Vaikka nämä planeetat heijastavat äärimmäisen vähän valoa, on hieman harhaanjohtavaa verrata niitä hiileen, huomauttaa astrofysiikan professori Adam Burrows Princetonin yliopistosta. Ne eivät näyttäydy aivan pikimustina, vaan mitä luultavimmin Wasp-104b on hyvin tumman purppuran värinen. TrES-2b puolestaan on niin kuuma, että se hohtaa heikosti punaisena, kuin kekäle.

Planeetat löydettiin Kepler-avaruusteleskoopin avulla. Aurinkoa kiertävä Kepler-teleskooppi on tähän mennessä havainnut jo yli 2300 planeettaa muiden tähtien ympäriltä.