Kadonnut luotain löydettiin tutkajärjestelmällä, johon kuuluu tämä Goldstonen observatorion lautasantenni. Sen halkaisija on 70 metriä. Kuva: NASA/JPL-Caltech
Kadonnut luotain löydettiin tutkajärjestelmällä, johon kuuluu tämä Goldstonen observatorion lautasantenni. Sen halkaisija on 70 metriä. Kuva: NASA/JPL-Caltech

Intialainen luotain katosi kahdeksan vuotta sitten.

Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan tutkijat ovat löytäneet liki kahdeksan vuotta sitten kadonneen avaruusaluksen Kuuta kiertämästä.

Alus on intialainen Chandrayaan-1, joka lähetettiin kohti Kuun kiertorataa vuonna 2008. Viimeisen kerran siihen saatiin yhteys elokuussa 2009.

Pienen aluksen löytäminen ei ole helppoa. Sellaista on vaikea huomata optisilla kaukoputkilla Kuun kirkasta taustaa vasten.

Nasan Jet Propulsion -laboratorion tutkijoiden kehittämällä tutkatekniikalla tutkijat havaitsivat kadonneen intialaisen aluksen ja sen lisäksi myös toiminnassa olevan kuuluotaimen LRO:n.

LRO:n havaitseminen tutkalla oli helpompaa, koska siihen oli yhteys ja sen kiertoradasta Maan kiertolaisen ympärillä oli tarkkaa tietoa.

Intialainen luotain sen sijaan oli ollut teillä tietymättömillä kohta kahdeksan vuoden ajan. Lisäksi se on kovin pieni, vain puolitoista metriä kanttiinsa. Matkaa piskuiseen kohteeseen on 380000 kilometriä.

Tutkijat olivat epävarmoja, voisiko pientä kohdetta löytää tältä etäisyydeltä heidän tutkillaan, vaikka ne ovatkin kaikkien tehokkaimpia ja niillä on havaittu pienikokoisia asteroideja miljoonien kilometrien päässä.

Lisähaastetta toi se, että Kuussa on runsaasti kohtia, joissa painovoima on tavallista suurempi. Ne voivat vähitellen muuttaa luotaimen kiertorataa ja jopa pakottaa sen putoamaan Kuun kamaralle.

Nasan Jet Propulsion -laboratorion laskelmien mukaan Chandrayaan-1:n piti kuitenkin edelleen kiertää Kuuta noin kahdensadan kilometrin korkeudessa. Kiertorata oli alkuaan asetettu kulkemaan napojen kautta.

Viime vuoden heinäkuun toisena päivänä tutkimusryhmä pani toimeksi. Heidän tutkajärjestelmäänsä kuului halkaisijaltaan 70-metrinen antenni Goldstonen observatoriossa Mojaven autiomaassa. Sillä lähetettiin mikroaaltosäteiden keila kohti Kuuta.

Kuusta kimpoavan heijastuksen otti vastaan Green Bankin kaukoputki Länsi-Virginiassa. Sen halkaisija on sata metriä.

Koska tiedossa oli, että luotaimen piti kiertää napojen kautta, antennin säde suunnattiin Kuun pohjoisnavan yläpuolelle noin 160 kilometrin korkeuteen. Sitten tutkija odottivat, tulisiko luotain näkyviin. Tulihan se.

Laskelmien mukaan Chandrayaan-1 kiertäisi Kuun kerran kahdessa tunnissa ja kahdeksassa minuutissa. Jokin pieneen luotaimeen viittaava kohde todellakin kulki antennin lähettämän säteen poikki kaksi kertaa noin neljä tuntia kestäneen havainnoinnin aikana. Ajoitusten perusteella se oli juuri Chandrayaan-1.

Tutkimusryhmä päivitti havaintojensa pohjalta arvion Chandrayaan-1:n kiertoradasta. Sittemmin tutkahavaintoja pikkuluotaimesta tehtiin vielä seitsemän kertaa, ja ne pitivät täysin yhtä päivitettyjen ratalaskelmien kanssa.

Pienten luotainten löytyminen osoitti, että maanpäälliset tutkat voisivat olla apuna tulevaisuuden miehittämättömillä tai miehitetyillä kuulennoilla.

Löydöstä kerrotaan Nasan Jet Propulsion Laboratoryn sivustolla.

Aiemmin on havaittu, että vanhempien isien lapset sairastuvat herkemmin autismin kirjon häiriöihin.

Mitä vanhempi isä, sitä enemmän lapsen perimässä ilmenee täysin uusia geenimutaatioita, kertoo uusi islantilainen tutkimus.

Tällaiset uudet mutaatiot syntyvät munasolun hedelmöittyessä, mutta niitä ei ole kummankaan vanhemman omassa perimässä. Ne siis syntyvät vanhempien sukusoluissa.

Jokaisella meistä on keskimäärin 70 tällaista mutaatiota. Kyse on yleensä yhden emäsparin mutaatioista eli niin sanotuista snipeistä, tai emäsparin poistosta tai lisäyksestä.

Valtaosa niistä on täysin harmittomia. Joskus nämä mutaatiot voivat kuitenkin johtaa ongelmiin.

”Huomattavan suuri osa lasten harvinaisista sairauksista syntyy geenimutaatiosta, joita kummallakaan vanhemmalla ei ole. On tärkeä selvittää, mistä tämä johtuu”, kertoo tutkija Kári Stefánsson Reykjavikin yliopistosta New Scientist -lehdessä.

Näyttääkin siltä, että 80 prosenttia uusista mutaatiosta tulee isältä. Näitä mutaatioita ilmenee sitä enemmän, mitä vanhempi isä on.

Erot isien ja äitien sukusoluihin kertyvissä mutaatioissa johtuvat siitä, että naisilla on jo syntyessään kaikki munasolut, kun taas miehet tuottavat jatkuvasti uusia siittiöitä.

Tällöin myös mutaatioiden riski kasvaa.

Ihmisen genetiikan professori Leo Schalkyk Essexin yliopistosta vertaa mutaatioiden syntymistä ja vaikutusta siihen, kuin paukuttaisi vasaralla auton moottoria.

”On mahdollista, että se lyömisen jälkeen toimii paremmin, mutta suurempi todennäköisyys on, että vasara vain kimpoaa pois tai rikkoo jotain.”

Aiemmin on huomattu esimerkiksi, että vanhempien isien lapsilla on hieman muita suurempi todennäköisyys sairastua autismin kirjon häiriöihin.

Toisaalta he näyttävät myös pärjäävän muita paremmin koulussa.

Tutkimuksessa ei selvitetty, miten nyt havaitut mutaatiot vaikuttavat. Ne näyttäisivät kertyvän kromosomiin 8p, mutta ei vielä tiedetä, mitä tämä merkitsee.

Kyseisen kromosomin alueella sytosiini-guaniini -mutaatioita tapahtuu 50-kertaisella tahdilla muuhun perimään nähden.

Mutaatioiden syntyä selvitettiin kartoittamalla liki 15 000 islantilaisen perimä. Perimää verrattiin tutkittujen henkilöiden vanhempiin, lapsiin ja sisaruksiin. Tutkimuksen julkaisi Nature.

Euroopan avaruusjärjestön havainnekuvassä on asteroidi Didysos ja sitä kiertävä kappale, johon tutkijat törmäyttäisivät luotaimen.

Yhdysvaltain avaruusjärjestö Nasan ja Euroopan Esan tutkijat haluavat selvittää, miten asteroideja voitaisiin torjua, mutta Euroopan puolelta rahoitus on jäissä.

Kuulussa Armageddon-katastrofielokuvassa 1990-luvulta Bruce Willisin johtama tiimi lähetetään avaruuteen räjäyttämään Maata kohti syöksyvä asteroidi palasiksi.

Yhdysvaltojen ja Euroopan avaruusjärjestöjen Nasan ja Esan tutkijat suunnittelevat vähän samaa, mutta paljon pienemmässä mitassa ja ilman ydinpommeja.

Niin sanottu Aida-hanke on ollut vireillä jonkin aikaa. Nimi tulee sanoista Asteroid Impact and Deflection Assessment.

Sen tarkoitus on laukaista luotain Didymos-asteroidille, jota kiertää myös pieni kuu. Didymoksen läpimitta on 800 metriä ja sitä kiertävän kappaleen läpimitta on 150 metriä.

Tutkijat haluavat törmäyttää luotaimen tähän pienempään kappaleeseen. Ajatuksena on tutkia, miten asteroidien ratoja pystytään muuttamaan törmäyksellä.

Aida koostuisi kahdesta luotaimesta: eurooppalaisten Aim laukaistaisiin ensin ja se asettuisi kiertämään Didymosta.

Aim tekisi tärkeitä mittauksia ja sen jälkeen laukaistaisiin amerikkalaisten Dart, joka törmäisi Didymoksen kuuhun ja suistaisi sen radaltaan.

Didymos sopii kohteeksi, koska se on lähellä ja törmäyskoe ei saisi sen kuuta syöksymään Maata kohti. Didymoksen kuu on myös samaa kokoluokkaa kuin maapalloa todennäköisimmin uhkaavat asteroidit. Asiasta kertoo Nasan verkkosivu.

Uhkaavia asteroideja ei tällä hetkellä tunneta. Asteroidivyöhykkeellä on kuitenkin tuhansia ja tuhansia kappaleita, jotka voisivat mahdollisesti joskus ajautua törmäämään maapalloon.

Kiviä putoilee silloin tällöin. Kuuluisa Siperian Tunguskan räjähdys vuonna 1908 aiheutui todennäköisesti pienehkön asteroidin törmäyksestä. Vuonna 2013 Tšeljabinskin yllä räjähti meteori, joka aiheutti 1 600 ihmisen loukkaantumisen.

Tutkijat uskovat, että asteroidien törmäykseltä voidaan suojautua. Siksi Aida-hankkeen eteneminen olisi tärkeää.

”Emme ole voimattomia asteroidien edessä. Mutta meidän täytyy harjoitella niiden torjumista tosielämässä siltä varalta, että joskus joudumme oikeasti suistamaan asteroidin radaltaan”, sanoo yhdysvaltalaista osaa hankkeesta johtava Andrew Cheng tiedotteessa.

Viime joulukuussa Euroopan avaruusjärjestö Esan jäsenmaat peruivat rahoituksen toiselta hankkeeseen tarvittavalta luotaimelta

Rahat ohjattiin Marsista elämää etsivään ExoMars-hankkeeseen.

Nyt tutkijat yrittävät lobata asteroidihanketta taas henkiin.

Latviassa pidetyssä tapaamisessa tutkijat esittivät halvemman vaihtoehdon Aimin toteuttamiseksi.

Uudessa versiossa luotaimesta olisi riisuttu Didymoksen kuuhun suunniteltu laskeutuja ja poistettu tutkajärjestelmä, joka luotaisi kuun rakennetta. Hintalappu olisi nyt 210 miljoonaa.

Nasan Dart-hanke eli varsinainen törmääjä etenee eurooppalaisista huolimatta, mutta Dart ei pysty tekemään kaikkia niitä tärkeitä mittauksia, joihin Aimia tarvittaisiin.

Aimin pitäisi mitata tarkasti kappaleen massa, jotta törmäyksen vaikutukset voitaisiin myös mitata.

”Emme ole koskaan kokeilleet asteroidin työntämistä radaltaan eikä sitä voi testata laboratoriossa mitenkään. Meidän täytyy selvittää, pitävätkö simulaatiomme ja mallimme paikkansa”, kertoo Esan johtaja Jan Woerner.

Nasa rakentaa Dart-luotaintaan edelleen alkuperäisessä aikataulussa. Sen olisi tarkoitus törmätä asteroidiin vuonna 2022.

Tutkijat sanovat, että parasta olisi ollut saada Aim tekemään mittauksia samaan aikaan Dartin kanssa. Aim pystyy heidän mukaansa hoitamaan tehtävänsä myös törmäyksen jälkeen, jos hanke ylipäätään saa rahoitusta.