Nyt pahoin ränsistyneessä rakennuksessa yöpyi toisen maailmansodan aikaan ties kuinka monta tuhatta saksalaista sotilasta. Samanlaisia parakkeja Hangon kauttakulkuleirissä oli yli sata. Kuva: Jan Fast
Nyt pahoin ränsistyneessä rakennuksessa yöpyi toisen maailmansodan aikaan ties kuinka monta tuhatta saksalaista sotilasta. Samanlaisia parakkeja Hangon kauttakulkuleirissä oli yli sata. Kuva: Jan Fast

Saksalaisten suurinta Suomen-etappia ei ole tutkittu koskaan ennen.

Kesällä 2014 arkeologi Jan Fast ja kumppanit purkivat intoa puhkuen kaivausvälineitä autosta Hangon Tulliniemessä. Sää on mitä mainioin. Aurinko paistoi, ja linnunlaulu kruunasi tunnelman. Meri oli peilityyni. Toisen maailmansodan kauhut tuntuivat kaukaisilta, kun ryhmä päätti ensimmäisen kaivualueen paikan. Lapio tökkäsi maahan, ja kevyt pintaturve irtosi kauniina neliönä.

Alku ei kuitenkaan ollut sitä, mitä Fast odotti. Ryhmä kaivoi päivän toisensa jälkeen, järjestelmällisesti ja tieteellisesti, mutta turhaan. Ongelmia ei tuottanut se, ettei mitään löytynyt, päinvastoin. Maasta nousi satoja löytöjä, mutta ne kaikki olivat 1980-luvulta.

Fast oli ymmällään. Hän istahti mietteissään yhden parakin portaalle – ja silloin hänelle valkeni jotain.

Hän tajusi, että ryhmä oli tehnyt ison virheen. Se oli aloittanut kaivutyön aivan väärästä paikasta, alueelta, jolla oli pidetty kertausharjoituksia. Täytyi etsiä jo kadonneiden rakennusten sijainnit, löytää takapihat, joilla kenenkään mieleen ei ollut pälkähtänyt liikkua sodan jälkeen. Piti mennä metsään.

Fast ja kumppanit vaihtoivat paikkaa. Edessä erottui poikkeava maastonmuoto, eräänlainen maavalli, joka näytti ihmiskäden tekemältä. Kasvillisuus oli luotaantyöntävää ryteikköä. Kaivaminen vaikeutui. Juuria oli valtavasti, ja työ eteni hitaasti.

Sitten yksi kaivajista ojensi Fastille metalliesineen. Siinä oli saksankielistä kirjoitusta. Kohta löytyi lisää, satoja esineitä, kaikki toisen maailmansodan ajalta.

Näin käynnistyivät arkeologiset kaivaukset Hangon Tulliniemessä, jossa saksalaiset 1940-luvun alkupuolella pitivät suurta kauttakulkuleiriä. Sinne saapui päivittäin tuhansia sotilaita, jotka olivat matkalla Jäämeren-rintamalta lomalle kotiin tai palaamassa lomalta takaisin rintamalle.

Tulliniemen kaivaukset edustavat Suomessa vielä melko uutta konfliktiarkeologiaa, joka keskittyy tutkimaan sotien näyttämöitä. Työt jatkuvat kesäkuussa 2016, koska vanhojen aseveljiemme kauttakulkukeskusta ei ole tutkittu koskaan – eikä tutkittaisi nytkään, ellei Fast olisi kuullut siitä viime hetkellä. Ajan runtelema leiri oli jo määrätty purettavaksi.

 

Lue lisää

Toukokuun 2016 Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa arkeologi Jan Fast kertoo, missä oloissa Hangon leiri perustettiin, miten se toimi ja mitä leiristä on tähänastisissa kaivauksissa löytynyt.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa painettu lehti tai iPad-digilehti.

Jos olet tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi alla olevasta linkistä. Ellet ole vielä aktivoinut tunnuksiasi, löydät ohjeet täältä.

Vesistöissä kasvavat toukat imevät muovia itseensä.

Mikromuovi eli alle viiden millin kokoinen ja vielä huomattavasti pienempi muovisilppu on tiedostettu valtavaksi ongelmaksi merissä ja vesistöissä.

Vaatteista, kosmetiikasta ja muista tuotteista irtoava mikromuovi päätyy luontoon eikä poistu sieltä. Ravinnon mukana sitä päätyy eläimiin, ja muovi kiertää ravintoketjussa.

Nyt Belfastin ja Readingin yliopistojen tutkijat ovat tehneet huolestuttavan havainnon. Hyttyset ja muut hyönteiset levittävät mikromuovia myös maanpäällisiin ravintoketjuihin, he raportoivat Biology Letters -lehdessä.

Hyönteisten toukat kasvavat vedessä, jossa ne siivilöivät mikroskooppisia muovinpalasia sisäänsä ruoan mukana. Muovi säilyy toukassa, kun se muodonmuutosten myötä kasvaa aikuiseksi hyönteiseksi.

Tutkijat syöttivät lintuhyttysen toukille mikroskooppisia muovinpalasia, kooltaan 2–15 mikrometriä. Mikrometri on millimetrin tuhannesosa. Mitä pienempää muovi oli, sitä enemmän sitä päätyi toukkiin.

Ällistyttävä havainto oli, että muovi ei hävinnyt toukista mihinkään, kun ne kokivat muodonmuutoksen ja kasvoivat aikuisiksi. Täysikasvuisessa lintuhyttysessä muovia oli huomattavia määriä.

”Toukat suodattavat ravintoa suuhunsa eivätkä ne erota, mikä on muovia ja mikä ruokaa. Ne syövät levää, joka on suunnilleen saman kokoista kuin mikromuovi”, kertoo eläintieteen professori Amanda Callaghan Belfastin yliopistosta The Guardian -lehdessä.

Callaghan pitää erittäin todennäköisenä, että myös muiden hyönteislajien vedessä elävät toukat syövät mikromuovia ja kuljettavat sitä aikuisina ympäriinsä. Hyönteiset päätyvät ruoaksi muun muassa linnuille, lepakoille ja hämähäkeille, ja sitä kautta muovia kulkeutuu maanpäällisiin ravintoketjuihin.

”Hyönteisparvien mukana muovia voi nousta ilmoille suuria määriä. Se on todella masentavaa. Tämä muovi ei katoa ikinä mihinkään”, tutkimusta johtanut Callaghan valittelee.

Englannissa mikromuovia on löydetty jo esimerkiksi päivänkorennoista ja vesiperhosista. Walesin joissa jopa puolella tutkituista hyönteisentoukista on mikromuovia sisuksissaan.

Merilinnuistakin on jo löydetty mikromuoveja, mutta aiemmin ei ole tutkittu, voisivatko ne levitä ravinnosta hyönteisten välityksellä.

”Tämä on aiemmin tuntematon reitti. Se altistaa sellaisetkin eläimet, jotka tavallisesti eivät muoville altistu. Emme vielä tiedä vaikutuksia”, Callaghan sanoo.

Valveilla makaaminen tekee vuoteesta vihollisen, joka estää nukkumisen.

Hyvä yöuni on terveytemme elintärkeitä peruspilareita. Se elvyttää kehon, uudistaa soluja, hoitaa mieltä, huoltaa muistia ja suojaa sairauksilta.

Univaje toimii päinvastoin ja on elimistölle myrkkyä.

Se heikentää muistia, häiritsee tunne-elämää, koettelee aineenvaihduntaa ja immuunipuolustusta ja altistaa sairauksille, kuten diabetekselle, sydän- ja verisuonitaudeille, mielenterveyden häiriöille ja aivorappeumille, esimerkiksi Alzheimerin taudille.

Jokainen nukkuu joskus huonosti, mutta toisilla univaikeudet kroonistuvat. Paradoksaalisesti ihminen alkaa silloin pelätä, ettei saa unta, niin paljon, ettei saa unta. Sänky ei ole enää ystävä vaan vihollinen.

Perinteisesti pitkäaikaista unettomuutta on hoidettu lääkkeillä, mutta nykyisin niitä ei enää suositella. Tilalle on tullut lääkkeettömiä vaihtoehtoja, kuten kognitiivis-behavioraalinen cbt-terapia.

Sänky on vain nukkumista varten

Cbt-terapian ytimessä on nukkumista haittaavien pelkojen ja muiden kielteisten ajatusmallien horjuttaminen ja purkaminen.

Tässä yksi tärkeä keino on rajoittaa vuoteessa oloa, sillä pahimmillaan oma sänky on uniongelmaiselle ärsyke, joka estää nukkumisen. Hän on ehdollistunut siihen, että sängyssä odottaa kurja yö.

”Tarkoituksena ei ole rajoittaa nukkumista vaan vuoteessa oloa. Jokainen vuoteessa valveilla oltu hetki vahvistaa negatiivista yhteyttä valveen ja vuoteen välillä”, sanoo Helsingin uniklinikan toiminnanjohtaja Anne Huutoniemi, joka hoitaa uniongelmaisia cbt:llä.

Käytännössä ensin arvioidaan, miten kauan uneton todellisuudessa nukkuu silloin, kun kokee, ettei nuku silmän täyttä. Jos keskiarvoksi saadaan vaikkapa 5,5 tuntia yössä, siitä tehdään vuoteessaoloaika, ja ihminen alkaa mennä nukkumaan vuoteessaoloaikansa verran ennen tavanomaista ylösnousuaikaansa.

Aluksi aikataulua noudatetaan kaksi viikkoa. Jos uneton ei saa unta puolen tunnin kuluessa sänkyyn menosta tai herää yöllä ja virkistyy, hänen on noustava sängystä ja pysyttävä sieltä poissa, kunnes vireys taas vaihtuu väsymykseen.

Jos kahden viikon jälkeen suurin osa sovitusta vuodeajasta kuluu unessa, nukkumaanmenoa voidaan alkaa aikaistaa 15 minuuttia viikossa. Tätä jatketaan, kunnes saavutetaan ideaaliaika, joka kerryttää unta sopivasti.

 

Lue lisää

Tiede-lehdessä 11/2018 on pitkä artikkeli, jossa lääketieteeseen erikoistunut tiedetoimittaja Mari Heikkilä kertoo, miten aivot ehdollistuvat pelkäämään nukkumaan menoa, miten hyviä tuloksia cbt-hoito on tuottanut ja miten itse kukin voi auttaa itseään nukahtamaan helpommin.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.