Tavallisesti toisen nauru tarttuu. Myötäelämisen vaikeus voi sammuttaa tämän jaetun ilon ja sen mahdollistamat suhteet toisiin ihmisiin. Kuva: Kimmo Taskinen / HS
Tavallisesti toisen nauru tarttuu. Myötäelämisen vaikeus voi sammuttaa tämän jaetun ilon ja sen mahdollistamat suhteet toisiin ihmisiin. Kuva: Kimmo Taskinen / HS

Muiden mukana nauraminen kertoo kyvystä jakaa tunteita muiden ihmisten kanssa.

Nauru tarttuu herkästi ihmiseltä toiselle. Yhden poikkeuksen muodostavat lapset, jotka ovat alttiitta psykopatialle aikuisina. He eivät tunne samanlaista yllykettä nauraa muiden mukana, osoittaa aiheesta tehty tutkimus.

Psykopatia on myötätunnon puutteeseen liittyvä luonnehäiriö, joka saa pitämään muita ihmisiä lähinnä omien etujen ajamisen välineinä.

Sanaa ei käytetä lapsista tai nuorista. Tiedetään kuitenkin, että tietynlaiset lapset näyttävät olevan muista suuremmassa vaarassa, eli on keskimääräistä todennäköisempää että heille kehittyy myöhemmällä iällä psykopaattisia piirteitä.

Riskistä kertoo osaltaan vaikeus yhtyä nauruun, osoittaa Lontoon University Collegen professorin Essi Vidingin ja hänen työtovereidensa tekemä tutkimus.

Ryhmä tutki 11–16-vuotiaita poikia, joilla oli ollut häiriökäyttäytymistä.

Lisäksi osalla heistä on todettu myös empatian puutetta ja tunteettomuutta. Vertailuryhmässä oli tavanomaisesti kehittyneitä poikia.

Pojat istutettiin magneettikuvauslaitteisiin, ja he kuuntelivat tallenteelta aitoa tai teeskenneltyä naurua.

Heiltä kysyttiin, kuinka paljon nauru herätti heissä halua osallistua itse sen ilmaisemaan tunteeseen.

Kävi ilmi, että häiriökäyttäytymistä ja tunteettomuutta osoittaneet pojat olivat kaikkein vähinten halukkaita yhtymään nauruun.

Myös heidän aivokuvansa näyttivät erilaisilta. Tunteiden jakamiseen ja naurun tarttumiseen liittyvillä aivoalueilla oli vähemmän toimintaa kuin muilla pojilla. Ilo ei siirtynyt heihin niin kuin muihin.

”Sosiaaliset vihjeet, jotka antavat automaattisesti nautintoa meille tai herättävät meidät toisten kärsimykselle, eivät saa aikaan näissä lapsissa samanlaisia reaktioita”, Essi Viding toteaa tutkimustiedotteessa.

Nauru on omiaan edistämään ihmisten välisiä suhteita ja kiintymystä. Lapsen tai nuoren tunnottomuus ja siihen liittyvä kyvyttömyys yhtyä nauruun voi tutkijoiden mukaan olla yksi tekijä, joka köyhdyttää ihmissuhteita ja altistaa heitä psykopatialle ja epäsosiaaliselle käytökselle.

Tutkimuksen julkaisi Current Biology.

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä2272
Liittynyt21.7.2017

Nauruhalujen puute ennakoi psykopatian riskiä

Keijona kirjoitti: Enempi jonkinlaisista psyykkisistä ongelmista tai todellisuustajun hämärtymisestä todistaa sellainen, kun lokakuisessa, pimeässä ja märässä räntäsateissa suomessa oleva ihminen hymyilee tai nauraa. Mistä sen tietää? Jos hän on rakastunut, muistelee stand-up -esitystä, tai kuuntele jotain hauskaa kuulokkeista. Muistan kun kuulokkeet tulivat käyttöön kännyköissä. Pari kertaa kun koiranulkoiluttaja käveli vastaan, luulin puhuvan itsekseen... Ajattelin, että eipä olisi ulkonäöstä...
Lue kommentti
Keijona
Seuraa 
Viestejä7218
Liittynyt13.3.2015

Nauruhalujen puute ennakoi psykopatian riskiä

Lainaus: Keijona kirjoitti: Lainaus: Keijona kirjoitti: Enempi jonkinlaisista psyykkisistä ongelmista tai todellisuustajun hämärtymisestä todistaa sellainen, kun lokakuisessa, pimeässä ja märässä räntäsateissa suomessa oleva ihminen hymyilee tai nauraa. Mistä sen tietää? Jos hän on rakastunut, muistelee stand-up -esitystä, tai kuuntele jotain hauskaa kuulokkeista. Muistan kun kuulokkeet tulivat käyttöön kännyköissä. Pari kertaa kun koiranulkoiluttaja käveli vastaan, luulin puhuvan itsekseen.....
Lue kommentti

Rikkaalla riittävästi, köyhä haluaa lisää.

Kukko kiekuu yhtä kovaa kuin lentoon lähtevä lentokone.

Miksi kukko ei kuuroudu, ihmettelivät eläintieteilijä Raf Claes Antwerpenin yliopistosta Belgiasta ja hänen kollegansa. He äänittivät kieuntaa lintujen ulkokorvan aukon viereen kiinnitetyillä nauhureilla ja saivat tulokseksi hämmästyttäviä lukuja.

Kun kukko kiekaisee kunnolla, ääni on niin voimakas, että voisi viedä kuulon liian lähellä seisovalta hoitajalta. Huuto kestää vain yhdestä kahteen sekuntia, mutta raikaa kurkusta keskimäärin yli 130 desibelin voimalla.

Äänenpaine vastaa sitä, että ihminen seisoisi 15 metrin päässä lentoon nousevasta suihkukoneesta.

Kokeen ennätysyksilö rääkäisi peräti 143 desibeliä. Yhtä kova meteli vallitsee lentotukialuksella, keskellä lähtevien ja laskeutuvien koneiden ärjyntää.

Ihminen voi turvallisesti oleskella kahdeksan tuntia 85 desibelin melussa, alle 15 minuuttia sadassa desibelissa ja vähimmillään vain alle sekunnin yli 130 desibelissa, tutkijat kirjoittavat Zoology-lehdessä. Kuuroutuminen johtuu siitä, että sisäkorvan karvasolut vahingoittuvat tai tuhoutuvat.

Claesin ryhmä otti kerroskuvausmenetelmällä kolmiulotteisia röntgenkuvia kukkojen kalloista. Niistä paljastui, miksi kukon kuulo säilyy. Kun sen nokka on ammottaa avoimimmillaan, neljäsosa sen korvakanavasta sulkeutuu täysin ja pehmeä kudos peittää puolet tärykalvosta.

Kukko siis kuulee oman huutonsa vahvasti vaimennettuna.

Kiekumisen voima vaimenee merkittävästi, kun etäisyys kasvaa vain puolellakin metrillä. Tämän ansiosta kukko tuskin vahingoittaa kanojenkaan kuuloa. Mutta jos näin kävisi, kanat toipuisivat. Toisin kuin nisäkkäillä, linnuilla sisäkorvan karvasolujen karvat voivat ainakin jonkin verran uusiutua.

Myös kanoilla korvakäytävä kapeutuu hieman nokan auetessa. Aiemman tutkimuksen mukaan kanojen varoitusäänet kaikuvat metrin päästä mitattuina vain 76 desibelin voimalla.

Ruiske voisi auttaa verkkokalvon rappeumaa sairastavia potilaita.

Ranskalainen GenSight-yritys aikoo kokeilla kunnianhimoista hoitokeinoa verkkokalvorappeumaan. Se perustuu optogenetiikkaan ja geeniterapiaan.

Menetelmällä muunneltaisiin ihmisen silmästä tiettyjä soluja sellaisiksi, että ne alkavat aistia valoa. Tähän tarvittava geeni otetaan levästä.

Verkkokalvon rappeuma on perinnöllinen ja melko yleinen sairaus, jossa silmän valoa aistivat solut rappeutuvat ja kuolevat. Verkkokalvon rappeuma supistaa ja sumentaa näkökenttää hiljalleen ja voi johtaa lopulta sokeutumiseen.

Tutkijat ovat värvänneet Britanniassa 12 koehenkilöä kokeilemaan uutta hoitoa, joka voisi säilyttää heillä ainakin jonkinlaiset näön rippeet.

Taudissa tuhoutuvien valoherkkien solujen lisäksi silmässä on myös soluja, jotka normaalisti eivät aisti valoa. Hoidon tarkoitus on muuttaa nämä solut valoa aistiviksi. Niillä potilas voisi nähdä ainakin tiettyjä valon aallonpituuksia.

Ajatus on, että muokatut solut voisivat kompensoida muiden solujen katoa ainakin osittain.

Levä on yksisoluinen eliö, joka pystyy erään geeninsä avulla aistimaan valoa. Geeni voidaan siirtää ihmisen silmään, jossa se muokkaa silmän soluja.

Kukin koehenkilö saa yhden ruiskeen toiseen silmään. Tätä ei ole aiemmin yritetty ihmisillä. Apinoilla ja hiirillä tehdyt kokeet kuitenkin viittaavat siihen, että geeniruiske on saanut eläinten silmän solut aistimaan punaista valoa.

Pelkän pitkäaaltoisen, punaisen valon aistiminen ei vielä tee näkökyvystä kovin ihmeellistä. Tutkijat toivovat, että se silti auttaisi näkönsä menettäviä havaitsemaan ainakin isoja kohteita ja muita ihmisiä.

Koehenkilöt saavat myös kameroilla varustetut erikoislasit, jotka muuntavat muita valon aallonpituuksia punaisiksi. Näin he saisivat heikkolaatuisen mustavalkonäön.

Myös yhdysvaltalaisella RetroSense Therapeutics -yrityksellä on käynnissä vastaava koe. Tässä kokeessa tosin siirrettävä geeni saa silmän hermosolut aistimaan sinistä, ei punaista valoa.

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä2272
Liittynyt21.7.2017

Näkö yritetään palauttaa levän geenillä

Opsiinien merkitys elimistössä on kiehtovaa (opsiinit ovat valoreseptoreita, jotka muuttavat valosignaalin sähköiseksi signaaliksi). Ihmisellä on 9 eri opsiinia, mm. Rodopsiini silmän sauvasolujen näköpurppura. Melanopsiini toimii sirkadiaarisessa rytmissä ja pupillireaktiossa. Enkefalopsinia esiintyy runsaasti mm. aivoissa ja kiveksissä . Vähän myös sydämessä, keuhkoissa, maksassa, munuaisissa, lihaksissa, haimassa ja retinassa. Neuropsiinia on mm. ihmisen aivoissa, silmissä, ihossa ja...
Lue kommentti