Tavallisesti toisen nauru tarttuu. Myötäelämisen vaikeus voi sammuttaa tämän jaetun ilon ja sen mahdollistamat suhteet toisiin ihmisiin. Kuva: Kimmo Taskinen / HS
Tavallisesti toisen nauru tarttuu. Myötäelämisen vaikeus voi sammuttaa tämän jaetun ilon ja sen mahdollistamat suhteet toisiin ihmisiin. Kuva: Kimmo Taskinen / HS

Muiden mukana nauraminen kertoo kyvystä jakaa tunteita muiden ihmisten kanssa.

Nauru tarttuu herkästi ihmiseltä toiselle. Yhden poikkeuksen muodostavat lapset, jotka ovat alttiitta psykopatialle aikuisina. He eivät tunne samanlaista yllykettä nauraa muiden mukana, osoittaa aiheesta tehty tutkimus.

Psykopatia on myötätunnon puutteeseen liittyvä luonnehäiriö, joka saa pitämään muita ihmisiä lähinnä omien etujen ajamisen välineinä.

Sanaa ei käytetä lapsista tai nuorista. Tiedetään kuitenkin, että tietynlaiset lapset näyttävät olevan muista suuremmassa vaarassa, eli on keskimääräistä todennäköisempää että heille kehittyy myöhemmällä iällä psykopaattisia piirteitä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Riskistä kertoo osaltaan vaikeus yhtyä nauruun, osoittaa Lontoon University Collegen professorin Essi Vidingin ja hänen työtovereidensa tekemä tutkimus.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ryhmä tutki 11–16-vuotiaita poikia, joilla oli ollut häiriökäyttäytymistä.

Lisäksi osalla heistä on todettu myös empatian puutetta ja tunteettomuutta. Vertailuryhmässä oli tavanomaisesti kehittyneitä poikia.

Pojat istutettiin magneettikuvauslaitteisiin, ja he kuuntelivat tallenteelta aitoa tai teeskenneltyä naurua.

Heiltä kysyttiin, kuinka paljon nauru herätti heissä halua osallistua itse sen ilmaisemaan tunteeseen.

Kävi ilmi, että häiriökäyttäytymistä ja tunteettomuutta osoittaneet pojat olivat kaikkein vähinten halukkaita yhtymään nauruun.

Myös heidän aivokuvansa näyttivät erilaisilta. Tunteiden jakamiseen ja naurun tarttumiseen liittyvillä aivoalueilla oli vähemmän toimintaa kuin muilla pojilla. Ilo ei siirtynyt heihin niin kuin muihin.

”Sosiaaliset vihjeet, jotka antavat automaattisesti nautintoa meille tai herättävät meidät toisten kärsimykselle, eivät saa aikaan näissä lapsissa samanlaisia reaktioita”, Essi Viding toteaa tutkimustiedotteessa.

Nauru on omiaan edistämään ihmisten välisiä suhteita ja kiintymystä. Lapsen tai nuoren tunnottomuus ja siihen liittyvä kyvyttömyys yhtyä nauruun voi tutkijoiden mukaan olla yksi tekijä, joka köyhdyttää ihmissuhteita ja altistaa heitä psykopatialle ja epäsosiaaliselle käytökselle.

Tutkimuksen julkaisi Current Biology.

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä5829

Keijona kirjoitti:
Enempi  jonkinlaisista psyykkisistä ongelmista tai todellisuustajun hämärtymisestä  todistaa sellainen, kun lokakuisessa, pimeässä ja märässä  räntäsateissa suomessa oleva  ihminen hymyilee tai nauraa.

Mistä sen tietää? Jos hän on rakastunut, muistelee stand-up -esitystä, tai kuuntele jotain hauskaa kuulokkeista.

Muistan kun kuulokkeet tulivat käyttöön kännyköissä. Pari kertaa kun koiranulkoiluttaja käveli vastaan, luulin puhuvan itsekseen... Ajattelin, että eipä olisi ulkonäöstä arvannut, mutta täytyy ymmärtää että erilaisuutta on. Aina ei ole kaikilla helppoa. Pidin itseäni suvaitsevaisena, kunnes tajusin, että toisella oli keskustelu meneillään eikä vain tehnyt sitä kovaäänisesti.

Ei lapsi ole välttämättä psykopaatti, ellei hän jaksa nauraa toisten typerien juttujen mukana, tai yhdy helposti pelkkään  nauruun. Älykkäät lapset vaikuttavat monesti vakavammilta... Lapset joita on rasitettu virikkeillä, hylätty toistuvasti yms. voivat nauraa jopa tavallista herkemmin. He ovat hieman ylivirittyneitä.

Keijona
Seuraa 
Viestejä11943

Lainaus:
Keijona kirjoitti:
Lainaus:
Keijona kirjoitti:
Enempi  jonkinlaisista psyykkisistä ongelmista tai todellisuustajun hämärtymisestä  todistaa sellainen, kun lokakuisessa, pimeässä ja märässä  räntäsateissa suomessa oleva  ihminen hymyilee tai nauraa.

Mistä sen tietää? Jos hän on rakastunut, muistelee stand-up -esitystä, tai kuuntele jotain hauskaa kuulokkeista.

Muistan kun kuulokkeet tulivat käyttöön kännyköissä. Pari kertaa kun koiranulkoiluttaja käveli vastaan, luulin puhuvan itsekseen... Ajattelin, että eipä olisi ulkonäöstä arvannut, mutta täytyy ymmärtää että erilaisuutta on. Aina ei ole kaikilla helppoa. Pidin itseäni suvaitsevaisena, kunnes tajusin, että toisella oli keskustelu meneillään eikä vain tehnyt sitä kovaäänisesti.

Juuri niin, todellisuustajun hämärtymisestähän se kertoo,  jos jossain haavemaailmoissa tai mielikuvituksen luomissa tunnetiloissa ilakoi, vaikka todellisuudessa kurjuuden keskellä on. Toki itseensä uskomisen kulttuurissa yleistä ja siksi hyväksyttyä on harhoilut jahörhöilyt, mutta siltikin tyhmyyttä  joka joukossa  tiivistyy.

Ja mikä mahtaa olla todellisuustaju, joka ei ole hämärtynyt? Että jokainen kokee saman ympäristön aina samalla tavalla?

Itse asiassa tuontyyppiselle ihmiselle löytyy nimityksiä uskonnoista ja filosofioista. Valaistunut, hereillä oleva, Buddha.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Buddha

Rikkaalla riittävästi, köyhä haluaa lisää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla