Tavallisesti toisen nauru tarttuu. Myötäelämisen vaikeus voi sammuttaa tämän jaetun ilon ja sen mahdollistamat suhteet toisiin ihmisiin. Kuva: Kimmo Taskinen / HS
Tavallisesti toisen nauru tarttuu. Myötäelämisen vaikeus voi sammuttaa tämän jaetun ilon ja sen mahdollistamat suhteet toisiin ihmisiin. Kuva: Kimmo Taskinen / HS

Muiden mukana nauraminen kertoo kyvystä jakaa tunteita muiden ihmisten kanssa.

Nauru tarttuu herkästi ihmiseltä toiselle. Yhden poikkeuksen muodostavat lapset, jotka ovat alttiitta psykopatialle aikuisina. He eivät tunne samanlaista yllykettä nauraa muiden mukana, osoittaa aiheesta tehty tutkimus.

Psykopatia on myötätunnon puutteeseen liittyvä luonnehäiriö, joka saa pitämään muita ihmisiä lähinnä omien etujen ajamisen välineinä.

Sanaa ei käytetä lapsista tai nuorista. Tiedetään kuitenkin, että tietynlaiset lapset näyttävät olevan muista suuremmassa vaarassa, eli on keskimääräistä todennäköisempää että heille kehittyy myöhemmällä iällä psykopaattisia piirteitä.

Riskistä kertoo osaltaan vaikeus yhtyä nauruun, osoittaa Lontoon University Collegen professorin Essi Vidingin ja hänen työtovereidensa tekemä tutkimus.

Ryhmä tutki 11–16-vuotiaita poikia, joilla oli ollut häiriökäyttäytymistä.

Lisäksi osalla heistä on todettu myös empatian puutetta ja tunteettomuutta. Vertailuryhmässä oli tavanomaisesti kehittyneitä poikia.

Pojat istutettiin magneettikuvauslaitteisiin, ja he kuuntelivat tallenteelta aitoa tai teeskenneltyä naurua.

Heiltä kysyttiin, kuinka paljon nauru herätti heissä halua osallistua itse sen ilmaisemaan tunteeseen.

Kävi ilmi, että häiriökäyttäytymistä ja tunteettomuutta osoittaneet pojat olivat kaikkein vähinten halukkaita yhtymään nauruun.

Myös heidän aivokuvansa näyttivät erilaisilta. Tunteiden jakamiseen ja naurun tarttumiseen liittyvillä aivoalueilla oli vähemmän toimintaa kuin muilla pojilla. Ilo ei siirtynyt heihin niin kuin muihin.

”Sosiaaliset vihjeet, jotka antavat automaattisesti nautintoa meille tai herättävät meidät toisten kärsimykselle, eivät saa aikaan näissä lapsissa samanlaisia reaktioita”, Essi Viding toteaa tutkimustiedotteessa.

Nauru on omiaan edistämään ihmisten välisiä suhteita ja kiintymystä. Lapsen tai nuoren tunnottomuus ja siihen liittyvä kyvyttömyys yhtyä nauruun voi tutkijoiden mukaan olla yksi tekijä, joka köyhdyttää ihmissuhteita ja altistaa heitä psykopatialle ja epäsosiaaliselle käytökselle.

Tutkimuksen julkaisi Current Biology.

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä4453
Liittynyt21.7.2017

Nauruhalujen puute ennakoi psykopatian riskiä

Keijona kirjoitti: Enempi jonkinlaisista psyykkisistä ongelmista tai todellisuustajun hämärtymisestä todistaa sellainen, kun lokakuisessa, pimeässä ja märässä räntäsateissa suomessa oleva ihminen hymyilee tai nauraa. Mistä sen tietää? Jos hän on rakastunut, muistelee stand-up -esitystä, tai kuuntele jotain hauskaa kuulokkeista. Muistan kun kuulokkeet tulivat käyttöön kännyköissä. Pari kertaa kun koiranulkoiluttaja käveli vastaan, luulin puhuvan itsekseen... Ajattelin, että eipä olisi ulkonäöstä...
Lue kommentti

VVM = varhainen vuorovaikutusmalli

Keijona
Seuraa 
Viestejä9875
Liittynyt13.3.2015

Nauruhalujen puute ennakoi psykopatian riskiä

Lainaus: Keijona kirjoitti: Lainaus: Keijona kirjoitti: Enempi jonkinlaisista psyykkisistä ongelmista tai todellisuustajun hämärtymisestä todistaa sellainen, kun lokakuisessa, pimeässä ja märässä räntäsateissa suomessa oleva ihminen hymyilee tai nauraa. Mistä sen tietää? Jos hän on rakastunut, muistelee stand-up -esitystä, tai kuuntele jotain hauskaa kuulokkeista. Muistan kun kuulokkeet tulivat käyttöön kännyköissä. Pari kertaa kun koiranulkoiluttaja käveli vastaan, luulin puhuvan itsekseen.....
Lue kommentti

Rikkaalla riittävästi, köyhä haluaa lisää.

Luonnonolojen synnyttämät kulttuurikuplat eriyttivät Suomen murteet, ehdottaa tutkimusryhmä.

Maamme murrejako on syntynyt osaksi luonnonolojen vaikutuksesta, ehdottaa ryhmä kielitieteen ja biologian tutkijoita Turun ja Tampereen yliopistoista.

Varhaiset suomalaiset ovat kehittäneet toistaan eroavia tapoja sopeutua paikallisiin oloihin ja hankkia niistä elantonsa. Tutkijoiden hypoteesin mukaan esimerkiksi erilaiset tavat viljellä maata ovat johtaneet yhteisöjen eriytymiseen, niin että myös niiden kielet erkaantuvat.

Tämä tuottaa murteita ja myöhemmin jopa kokonaisia uusia kieliä.

”Mekanismi voisi olla se, että jos ympäristön erot ovat suuria, ihmiset eivät ole niin paljon tekemisissä kuin, jos he elävät samanlaisissa ympäristöoloissa. Myös muuttoliike on voinut muotoutua luonnonolojen mukaan ”, selittää evoluutiobiologian tutkija Terhi Honkola Turun yliopistosta Helsingin Sanomien jutussa.

Ryhmien väliset kontaktit ja kommunikaatio saattavat ylläpitää yhteisöjen samankaltaisuutta ja pienentää murre-eroja.

Voisi helposti luulla, että maantieteellinen läheisyys lähentää puheenparsia.

Yllättävä havainto ryhmän tutkimuksessa kuitenkin oli, että koko Suomen murrejaossa maantieteellisellä etäisyydellä ei ole juuri mitään tekemistä sen kanssa, miten erilaisia murteet ovat.

Vierekkäisiin murrealueisiin kuuluvat voivat puhua hyvin erilaista murretta. Toisaalta samanlaista murretta voivat puhua ihmiset, jotka elävät eri puolilla maata.

Jyrkkä murreraja kulkee esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan murteen ja niin sanotun savolaiskiilan välissä, vaikka puhujat elävät vieretysten.

Tilaisuuden levittäytymiseen antoi se, että savolaisten harjoittama kaskiviljely mahdollisti siirtymisen uusille asuinalueille helpommin kuin lännessä harjoitettu peltoviljely. Kaskiviljelijät raivasivat ja lannoittivat pellon polttamalla metsän.

”Ihmisten kulttuuri on vaikuttanut siihen, millaisille alueille he ovat olleet valmiita siirtymään”, selittää suomen kielen yliopistonlehtori Unni-Päivä Leino Tampereen yliopistosta.

Kaskenpoltto on tutkijoiden mukaan yksi mahdollinen tekijä, joka selittää ajan oloon kehittynyttä jakoa itä- ja länsimurteisiin.

Kaskeamista harjoitettiin niin lännessä kuin idässä. Kuitenkin lännessä lähinnä raivattiin peltoja lehtimetsistä ja siirryttiin pian pysyvien peltojen viljelyyn.

Itä-Suomessa sen sijaan kaskenpoltto jatkui kauemmin. Läntiset viljelytekniikat eivät välttämättä sopineet sikäläisiin oloihin. Viljelty kaskiruis ja kaskeamisen menetelmät tuotiin idästä, sillä ne soveltuivat paremmin Itä-Suomen vaikeampaan maastoon.

Itä- ja länsimurteiden lisäksi kolmas suuri kupla löytyy pohjoisesta. Myös pohjoiset murteet on saattanut erottaa omaksi ryhmäkseen elinkeinojen erilaisuus. Karjatalous, metsästys ja kalastus soveltuivat Pohjois-Suomen oloihin paremmin kuin peltoviljely.

Murrerajan pohjoispuolella Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan murteet ovat sanastoltaan lähellä Kainuun murretta.

”Vaikka Kainuun alkujaan asuttivat savolaiset, kontakteja rannikolle on ollut turkis- ja tervakaupan vuoksi niin paljon, että ne ovat lähentäneet näitä murteita toisiinsa”, Leino sanoo.

Kysely

Puhutko itäistä, läntistä vai pohjoista murretta?

Soikea ja litteä Dickinsonia katsotaan nyt kuuluvaksi eläinkuntaan. Kuva: Ilja Bobrovski/Australian National University
Soikea ja litteä Dickinsonia katsotaan nyt kuuluvaksi eläinkuntaan. Kuva: Ilja Bobrovski/Australian National University

Vienanmeren rannalta löytyneestä fossiilista paljastui eläimellisiä piirteitä.

Maailman varhaisin tunnettu eläin on nyt soikea ja litteä otus. Sen fossiilista paljastui kolesterolin ja muiden rasvojen jäänteitä, ja rasva on eläimen tunnusmerkki, tutkijat toteavat tiedotteessa.

Dickinsonia eli noin 558 miljoonaa vuotta sitten. Otus oli ensimmäisiä monisoluisia eliöitä.

Nämä muinaiset eliöt ovat olleet paleontologian suuria arvoituksia. Ediacarakauden oliot ovat Science-lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan ylipäätään niin merkillisiä, että niitä voisi pitää toiselta planeetalta tulleina.

Australialaisen Australian National Universityn video näyttää, miten fossiili löytyi ja miltä Dickinsonia ehkä näytti meressä uidessaan.

Dickinsoniat on luokiteltu vuosikymmenien aikana tutkijasta riippuen jäkäliksi, sieniksi, alkueläimiksi tai jopa jonkinlaiseksi kasvien ja eläinten välivaiheeksi. Tai evoluution umpikujaksi.

Nyt ne nousivat eläinkuntaan, kun tutkijat tarkastelivat luoteiselta Venäjältä Vienanmeren rannikolta löytynyttä fossiilia.

Siitä löytyi runsaasti kolesterolimolekyylejä, hyvin paljon enemmän kuin kerrostumista fossiilin ympärillä. Fossiili koostui suureksi osaksi rasvan jäänteistä.

Otus tarvitsi kolesterolia solukalvoihin, australialainen tutkija John Brocks kertoo New Scientistist -lehdessä. Dickinsonialla ei ole havaittu tukirankaa, joten sen keho oli ilmeisesti pehmeä.

Dickinsoniat kasvoivat jopa 1,4-metrisiksi, joskin löydettyjen yksilöiden koko on vaihdellut suuresti. Nyt voidaan sanoa, että suuria eläimiä eli runsaasti jo miljoonia vuosia aikaisemmin kuin on tähän asti arvioitu.

Ediacarakauden jälkeen kambrikaudella eläinkunta monipuolistui suorastaan räjähdyksenomaisesti.

Dickinsonian fossiileja löytyi ensi kerran Australiassa runsaat 70 vuotta sitten. Se paljastui eläimeksi vasta nyt, kun tutkija Ilja Bobrovski tutki hiekkakivestä löytyneen fossiilin ainesosia eikä rakenteita.

Australiasta löytyneet Dickinsoniat ovat kärsineet kovasta kuumuudesta ja eroosiosta. Tarvittiin fossiileja, joissa elollisen jäännökset olisivat säilyneet paremmin.

Bobrovski lensi helikopterilla Vienanmeren rannalle ”karhujen ja hyttysten maille”. Hän kuvailee roikkuneensa jyrkänteellä kymmenien metrien korkeudessa ja hakanneensa hiekkakivestä kappaleita löytääkseen haluamansa fossiilit.