Neandertaleilta saadut geenit vaikuttavat meissä yhä. Kuva: Max Planck -instituutti
Neandertaleilta saadut geenit vaikuttavat meissä yhä. Kuva: Max Planck -instituutti

Kolme uutta tutkimusta osoittavat, että eurooppalaisten perimässä on jopa kolme prosenttia neandertalilaista.

Euroopassa ja Aasiassa eläneitä neandertalinihmisiä pidettiin pitkään typerinä nuijamiehinä, jotka katosivat maan päältä lähinnä idioottimaisuuttaan, kun nokkelat nykyihmiset marssivat Afrikasta Eurooppaan ja veivät tyhmemmältä sisarlajiltaan elintilan.

Uudet tutkimukset ovat kääntäneet tämän käsityksen täysin päälaelleen. Neandertalilaiset olivat huomattavan samanlaisia kuin mekin: he asuivat majoissa, söivät monipuolista ravintoa, hautasivat vainajiaan ja valmistivat työkaluja.

Ja muinaiset nykyihmiset iskivät heihin silmänsä ja he myös meihin: siitä todistaa meidän dna:mme. Eurooppaan siirtyneet ihmiset alkoivat paritella neandertalilaisten kanssa kenties jo 200 000 vuotta sitten.

Tästä liitosta periytyi meille monta kenties aikanaan hyödyllistä, mutta nykyään lähinnä haitallista geeniä: muun muassa suurempi riski ylipainoon, kohonneeseen verenpaineeseen, sisäelinrasvan kertymiseen ja mielenkiintoisesti myös riski jäädä koukkuun tupakkaan.

Neljä tuoretta tutkimusta valottaa yhä tarkemmin, miten neandertalilaisten perintö vaikuttaa meihin.

On arveltu, että eurooppalaisissa ihmisissä olisi neandertalinihmisen perimää 1,5–2,1 prosenttia. Nyt näyttää siltä, että meissä virtaa luultuakin enemmän neandertalilaisen verta, jopa 1,8–2,6 prosenttia.

American Journal of Human Geneticsissä julkaistu tutkimus paljastaa, että taipumus ruskettua helpommin periytyy luultavasti neandertalinihmiseltä. Tutkijat seuloivat 112 000 britin perimästä neandertalilaisilta peräisin olevia alleeleita.

Neandertalin perimä vaikuttaa muutenkin ihon ja hiusten väriin - joskin molempiin suuntiin. Sekä siis tummat että vaaleat hipiät ja hiukset voivat olla yhteydessä neandertalinihmisiin.

Aiemmin on ajateltu, että ainakin vaalea iho on perua neandertalilaisilta. Löydös osoittaa, että neandertalilaisten ihon ja hiusten väri vaihteli kuten meilläkin.

Neandertalilaisen perimällä saattaa olla vaikutusta vuorokausirytmiinkin. Tutkijoiden mukaan tämä käy järkeen, sillä nykyihmisten saapuessa Eurooppaan neandertalilaiset olivat eläneet täällä jo pitkään ja siis sopeutuneet vähempään ultraviolettisäteilyyn kuin me Afrikasta vaeltaneet.

Tässä tutkimuksessa löydetyt vaikutukset ihoon, hiuksiin ja vuorokausirytmiin liittyvät kaikki tavalla tai toisella auringonvaloon.

Toisessa, Science-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa tunnistettiin useita geenivariantteja, jotka puolestaan liittyvät ldl-kolesterolin määrään veressä, syömishäiriöihin, sisäelinrasvan kertymiseen ja skitsofreniariskiin.

Tutkijat saivat analysoitua 52 000 vuotta sitten eläneen neandertalilaisnaisen perimän. Naisen jäänteet löytyivät luolasta Kroatiassa. Perimäkartoitus viittaa siihen, että nykyihmisten geenejä alkoi virrata neandertalilaisten populaatioihin 130 000– 145 000 vuotta sitten.

Monet neandertalilaisilta perityt muutokset ovat voineet olla muinoin hyödyllisiä, mutta nykyään lähinnä haitaksi.

Yksi tällainen on kohonnut veritulppariski. Muinoin tehokkaampi veren hyytyminen on tarkoittanut, että haavat paranevat nopeammin. Nykymaailmassa ominaisuus voi kuitenkin johtaa aivohalvauksiin ja komplikaatioihin raskausaikana.

Mutta miten ihmeessä neandertalilaisten perimä voisi vaikuttaa nykyihmisen riskiin jäädä helpommin koukkuun tupakkaan?

Vanderbiltin yliopiston evoluutiogenetiikan professori John Anthony Capra pohti asiaa hiljattain The New York Times -lehden haastattelussa.

Capra uskoo sen johtuvan siitä, että neandertalilaiselta periytynyt dna-pätkä sijaitsee perimässämme sellaisen geenin vieressä, joka on liitetty tutkimuksissa ylipäänsä korkeampaan addiktioriskiin.

”Tässä ja luultavasti muissakin tapauksissa kyse on siitä, että neandertalinihmisen dna:n palaset toimivat kytkiminä, jotka kääntävät nykyihmisen geenejä päälle ja pois”, Capra arvelee.

Hänen pyhyytensä
Seuraa 
Viestejä27924
Liittynyt13.5.2005

Neandertalit antoivat meille tupakanhimon ja taipumuksen ruskettua

SamBody kirjoitti: Lainaus: On arveltu, että eurooppalaisissa ihmisissä olisi neandertalinihmisen perimää 1,5–2,1 prosenttia. Nyt näyttää siltä, että meissä virtaa luultuakin enemmän neandertalilaisen verta, jopa 1,8–2,6 prosenttia. Ja ikävintä on se, että suomalaset taitavat olla niitä pahiten saastuneita. Hävetkää! Spekulaatioiden mukaan neadertalien aivot olivat suuremmat kuin ihmisen aivot [ 1 ] ja suomalaisten aivot ovat euroopan suurimmat [ 2 ]. Toisen tutkimuksen mukaan suomalaisten...
Lue kommentti

Riittoisampi keskustelukumppani.

o_turunen
Seuraa 
Viestejä14017
Liittynyt16.3.2005

Neandertalit antoivat meille tupakanhimon ja taipumuksen ruskettua

Suomalaiset on jostain Siperiasta tai Volgan mutkasta kotoisin. Neandertalilaisten geenit ei vaikuta muihin kuin eurooppalaisiin. Sipilän isopäisyys johtuu ihan muusta syystä.
Lue kommentti

Korant: Oikea fysiikka on oikeampaa kuin sinun klassinen mekaniikkasi. Jos olet eri mieltä kanssani olet ilman muuta väärässä.

Luonnonolojen synnyttämät kulttuurikuplat eriyttivät Suomen murteet, ehdottaa tutkimusryhmä.

Maamme murrejako on syntynyt osaksi luonnonolojen vaikutuksesta, ehdottaa ryhmä kielitieteen ja biologian tutkijoita Turun ja Tampereen yliopistoista.

Varhaiset suomalaiset ovat kehittäneet toistaan eroavia tapoja sopeutua paikallisiin oloihin ja hankkia niistä elantonsa. Tutkijoiden hypoteesin mukaan esimerkiksi erilaiset tavat viljellä maata ovat johtaneet yhteisöjen eriytymiseen, niin että myös niiden kielet erkaantuvat.

Tämä tuottaa murteita ja myöhemmin jopa kokonaisia uusia kieliä.

”Mekanismi voisi olla se, että jos ympäristön erot ovat suuria, ihmiset eivät ole niin paljon tekemisissä kuin, jos he elävät samanlaisissa ympäristöoloissa. Myös muuttoliike on voinut muotoutua luonnonolojen mukaan ”, selittää evoluutiobiologian tutkija Terhi Honkola Turun yliopistosta Helsingin Sanomien jutussa.

Ryhmien väliset kontaktit ja kommunikaatio saattavat ylläpitää yhteisöjen samankaltaisuutta ja pienentää murre-eroja.

Voisi helposti luulla, että maantieteellinen läheisyys lähentää puheenparsia.

Yllättävä havainto ryhmän tutkimuksessa kuitenkin oli, että koko Suomen murrejaossa maantieteellisellä etäisyydellä ei ole juuri mitään tekemistä sen kanssa, miten erilaisia murteet ovat.

Vierekkäisiin murrealueisiin kuuluvat voivat puhua hyvin erilaista murretta. Toisaalta samanlaista murretta voivat puhua ihmiset, jotka elävät eri puolilla maata.

Jyrkkä murreraja kulkee esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan murteen ja niin sanotun savolaiskiilan välissä, vaikka puhujat elävät vieretysten.

Tilaisuuden levittäytymiseen antoi se, että savolaisten harjoittama kaskiviljely mahdollisti siirtymisen uusille asuinalueille helpommin kuin lännessä harjoitettu peltoviljely. Kaskiviljelijät raivasivat ja lannoittivat pellon polttamalla metsän.

”Ihmisten kulttuuri on vaikuttanut siihen, millaisille alueille he ovat olleet valmiita siirtymään”, selittää suomen kielen yliopistonlehtori Unni-Päivä Leino Tampereen yliopistosta.

Kaskenpoltto on tutkijoiden mukaan yksi mahdollinen tekijä, joka selittää ajan oloon kehittynyttä jakoa itä- ja länsimurteisiin.

Kaskeamista harjoitettiin niin lännessä kuin idässä. Kuitenkin lännessä lähinnä raivattiin peltoja lehtimetsistä ja siirryttiin pian pysyvien peltojen viljelyyn.

Itä-Suomessa sen sijaan kaskenpoltto jatkui kauemmin. Läntiset viljelytekniikat eivät välttämättä sopineet sikäläisiin oloihin. Viljelty kaskiruis ja kaskeamisen menetelmät tuotiin idästä, sillä ne soveltuivat paremmin Itä-Suomen vaikeampaan maastoon.

Itä- ja länsimurteiden lisäksi kolmas suuri kupla löytyy pohjoisesta. Myös pohjoiset murteet on saattanut erottaa omaksi ryhmäkseen elinkeinojen erilaisuus. Karjatalous, metsästys ja kalastus soveltuivat Pohjois-Suomen oloihin paremmin kuin peltoviljely.

Murrerajan pohjoispuolella Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan murteet ovat sanastoltaan lähellä Kainuun murretta.

”Vaikka Kainuun alkujaan asuttivat savolaiset, kontakteja rannikolle on ollut turkis- ja tervakaupan vuoksi niin paljon, että ne ovat lähentäneet näitä murteita toisiinsa”, Leino sanoo.

Kysely

Puhutko itäistä, läntistä vai pohjoista murretta?

Soikea ja litteä Dickinsonia katsotaan nyt kuuluvaksi eläinkuntaan. Kuva: Ilja Bobrovski/Australian National University
Soikea ja litteä Dickinsonia katsotaan nyt kuuluvaksi eläinkuntaan. Kuva: Ilja Bobrovski/Australian National University

Vienanmeren rannalta löytyneestä fossiilista paljastui eläimellisiä piirteitä.

Maailman varhaisin tunnettu eläin on nyt soikea ja litteä otus. Sen fossiilista paljastui kolesterolin ja muiden rasvojen jäänteitä, ja rasva on eläimen tunnusmerkki, tutkijat toteavat tiedotteessa.

Dickinsonia eli noin 558 miljoonaa vuotta sitten. Otus oli ensimmäisiä monisoluisia eliöitä.

Nämä muinaiset eliöt ovat olleet paleontologian suuria arvoituksia. Ediacarakauden oliot ovat Science-lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan ylipäätään niin merkillisiä, että niitä voisi pitää toiselta planeetalta tulleina.

Australialaisen Australian National Universityn video näyttää, miten fossiili löytyi ja miltä Dickinsonia ehkä näytti meressä uidessaan.

Dickinsoniat on luokiteltu vuosikymmenien aikana tutkijasta riippuen jäkäliksi, sieniksi, alkueläimiksi tai jopa jonkinlaiseksi kasvien ja eläinten välivaiheeksi. Tai evoluution umpikujaksi.

Nyt ne nousivat eläinkuntaan, kun tutkijat tarkastelivat luoteiselta Venäjältä Vienanmeren rannikolta löytynyttä fossiilia.

Siitä löytyi runsaasti kolesterolimolekyylejä, hyvin paljon enemmän kuin kerrostumista fossiilin ympärillä. Fossiili koostui suureksi osaksi rasvan jäänteistä.

Otus tarvitsi kolesterolia solukalvoihin, australialainen tutkija John Brocks kertoo New Scientistist -lehdessä. Dickinsonialla ei ole havaittu tukirankaa, joten sen keho oli ilmeisesti pehmeä.

Dickinsoniat kasvoivat jopa 1,4-metrisiksi, joskin löydettyjen yksilöiden koko on vaihdellut suuresti. Nyt voidaan sanoa, että suuria eläimiä eli runsaasti jo miljoonia vuosia aikaisemmin kuin on tähän asti arvioitu.

Ediacarakauden jälkeen kambrikaudella eläinkunta monipuolistui suorastaan räjähdyksenomaisesti.

Dickinsonian fossiileja löytyi ensi kerran Australiassa runsaat 70 vuotta sitten. Se paljastui eläimeksi vasta nyt, kun tutkija Ilja Bobrovski tutki hiekkakivestä löytyneen fossiilin ainesosia eikä rakenteita.

Australiasta löytyneet Dickinsoniat ovat kärsineet kovasta kuumuudesta ja eroosiosta. Tarvittiin fossiileja, joissa elollisen jäännökset olisivat säilyneet paremmin.

Bobrovski lensi helikopterilla Vienanmeren rannalle ”karhujen ja hyttysten maille”. Hän kuvailee roikkuneensa jyrkänteellä kymmenien metrien korkeudessa ja hakanneensa hiekkakivestä kappaleita löytääkseen haluamansa fossiilit.