Melkein apinaksi tulkittu neandertalinihminen on osoittautunut älykkääksi sisarlajiksi. Kuva: Alamy / MVPhotos
Melkein apinaksi tulkittu neandertalinihminen on osoittautunut älykkääksi sisarlajiksi. Kuva: Alamy / MVPhotos

He toimivat yhtä fiksusti kuin omat esivanhempamme.

Neandertalinihmisiä on kuvattu vantteriksi, kylmänkestäviksi karpaaseiksi, jotka kykenivät saalistamaan syötävää arktisissa säissä mannerjäätikön reunamilla. Vantteria he olivat, mutta mitään kivikauden inuiteja he eivät olleet. Heidän kulttuurinsa ei antanut tähän mahdollisuuksia.

Ensinnäkin neandertalien vaatteiden lämmöneristyskyky oli pakkasia ajatellen huono. He eivät osanneet ommella vaan tekivät vetimensä nyörittämällä nahanpaloja yhteen.

Toisen esteen asetti lumi. Neandertalit eivät tunteneet suksia tai lumikenkiä eivätkä koirien tai porojen käyttöä, joten liikkuminen ja etenkin metsästys umpilumessa olisi ollut hankalaa, ellei mahdotonta. Keräilemällä taas talvisessa luonnossa ei juuri pysty hankkimaan ruokaa.

Neandertalit suosivat vuoristoisen maaston reheviä lehtimetsiä, merten vuorovesirannikoita ja jokilaaksoja. Heidän normaaleilla asuinseuduillaan vallitsivatkin kylmimmillään nykyisen Etelä-Saksan ja Keski-Ranskan olot.

Neandertalien elinaikana maapallo koki kolme jääkautta, mutta ne eivät olleet yhtäjaksoisia kylmiä kausia, vaan ilmasto vuoroin lämpeni, vuoroin kylmeni. Kun kylmä vaihe koitti, neandertalit menettelivät samoin kuin Eurooppaan viimeisen jääkauden kuluessa levittäytyneet nykyihmiset: siirtyivät etelään leutoina säilyneille merten rannoille tai laskeutuivat vuoristoissa alemmaksi. Jääkausien huippuaikoina neandertaleja eli vain Välimeren tuntumassa Pyreneiden niemimaalla ja Lounais-Ranskassa, Mustaanmereen työntyvällä Krimin niemimaalla ja Lounais-Aasiassa.

Monessa muussakin suhteessa neandertalit olivat melkein kuin omat esivanhempamme.

Viimeaikaiset tutkimukset ovat tuoneet runsaasti tietoa neandertalien kädentaidoista, sosiaalisista suhteista, puhelahjoista, tunne-elämästä, asunnoista ja ravinnosta. Lähisukulaisistamme piirtyy kuva, joka poikkeaa hyvin selvästi vain muutamia vuosikymmeniä sitten vallinneista käsityksistä. Neandertalit olivat paljon mainettaan fiksumpia, eivät mikään tyhmä ja raaka välivaihe kehityksessä kohti ylevää ihmisyyttä.

Lue lisää

Helmikuun 2016 Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa ihmisen evoluutioon erikoistunut tiedetoimittaja ja tietokirjailija Juha Valste murtaa 13 vanhaa myyttiä neandertaleista. Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa painettu lehti tai iPad-digilehti.

Jos olet tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi alla olevasta linkistä. Ellet ole vielä aktivoinut tunnuksiasi, löydät ohjeet täältä.

tammukka
Seuraa 
Viestejä3735
Liittynyt9.5.2010

Neandertalit pakenivat talvea etelään

Käyttäjä1602 kirjoitti: Juttelin 20 vuotta sitten n. 70v. vanhan eteläsaksalaisen morfologin/luututkijan kanssa. Jo silloin hän sanoi että yleiset mielipiteet neanderthaleista on selvästi vääriä. Sanoi että nenän onteloiden muodosta näkee, että laji oli sopeutunut lämpimään. Muoto jäähdytti liian hyvin. Kertoi myös paljon muuta mielenkiintoista. Tosin ehkä hänen hypoteesinsa "talveksi Afrikkaan" oli jo liian pitkälle viety? Jospa he keksivät "keihäsmatkat" ensimmäisinä....
Lue kommentti
Käyttäjä1602
Seuraa 
Viestejä8
Liittynyt4.2.2016

Neandertalit pakenivat talvea etelään

Juttelin 20 vuotta sitten n. 70v. vanhan eteläsaksalaisen morfologin/luututkijan kanssa. Jo silloin hän sanoi että yleiset mielipiteet neanderthaleista on selvästi vääriä. Sanoi että nenän onteloiden muodosta näkee, että laji oli sopeutunut lämpimään. Muoto jäähdytti liian hyvin. Kertoi myös paljon muuta mielenkiintoista. Tosin ehkä hänen hypoteesinsa "talveksi Afrikkaan" oli jo liian pitkälle viety?
Lue kommentti

Nimipäivä oli pitkään tärkein henkilökohtainen merkkipäivä.

Tiedätkö, milloin sinulla on nimipäivä? Toisin kun monessa muussa maailman maassa, vastauksesi on todennäköisesti kyllä. Liekö edes suomalaista, joka ei tietäisi.

Entä panitko merkille, että eilen alkoi naistenviikko? Monet panivat – muutkin kuin ne yli 600 000 naista, joiden nimipäivä osuu 18.7.–24.7. sijoittuvaan viikkoon.

Meillä muistetaan naistenviikko sen peruina, että ennen sääkarttoja ja taloussivujen pörssianalyysejä suomalaiset yrittivät ennakoida elämäänsä enteistä.

Naisten viikolla selvisivät sadot ja sateet.

Joka ei ole Marketan aikana heinässä, se ei korjaa heiniä.
Jos ei Kristiinan päivänä ole pavussa kukkaa, saa päästää siat papumaahan.
Jos on poudat, varokaa ämmäviikkoa. Kyllä ämmät kastelee.
Kun Matleenan päivänä sataa, sataa Pertun päivään asti.

Vietto alkoi 1700-luvulla

Naistenviikon juuren muodostavat kahden pyhimyksen, Maria Magdalenan ja Kristinan, keskiaikaiset muistopäivät.

Katolisen kirkon pyhimyskalenterista lähti aikoinaan koko ajatus nimille omistetuista päivistä. Pyhimysten päivät alkoivat muuntua nimipäiviksi, kun kirkon jäsenet ryhtyivät nimeämään lapsiaan pyhimysten mukaan.

Yhteys pyhimyksiin höllentyi, kun Martin Luther käynnisti Saksassa uskonnollisen reformaation. Se hylkäsi pyhimysten palvonnan ja korvasi pyhimyskalenterit evankelisilla kalentereilla, joihin merkittiin nimipäiviä myös suosituille kansannimille.

Suomeen tämä maallinen nimipäiväperinne saapui Ruotsin kautta 1700-luvulla. Tavan omaksuivat ensin – niin kuin tuolloin uudet muotivillitykset yleensä – säätyläiset, mutta seuraavalla vuosisadalla nimipäiviä vietettiin jo koko maassa.

Perinteen yleistymistä edisti täkäläinen nimipäiväkalenteri, jota päivitettiin vastaamaan suomalaisten tosiasiallista nimistöä.

Maassa, jossa kaikki eivät vielä satakaan vuotta sitten tienneet toistensa syntymäpäiviä, eivät aina omaansakaan, almanakkaan merkityt nimipäivät antoivat mahdollisuuden toivottaa sukulaisille ja ystäville vuosittain lisää onnellisia elonpäiviä.

Näin Suomesta tuli nimipäivien vieton kärkimaita – ja sellainen maamme on yhä. Meidän lisäksemme maallisia nimipäiviä viettävät innokkaasti lähinnä ruotsalaiset, tšekit ja latvialaiset.

Kalenterit tukevat edelleen

Nimipäiväperinteen säilymistä ovat tukeneet uudet nimipäiväkalenterit, joilla on haluttu varmistaa, että mahdollisimman monella on tilaisuus viettää nimipäivää.

Suomenruotsalaiset saivat omansa vuonna 1929. Inarinsaamelaisten kalenteria on julkaistu vuodesta 1996, ja ensimmäinen pohjoissaamelaisten kalenteri ilmestyi 1997.

Luonnollisesti myös ortodokseilla on kalenteri. He juhlivat nimipäivää oman nimikkopyhänsä päivänä.

Nykyään jopa 84 prosenttia suomalaisista pystyy viettämään nimipäivää suomenkielisen nimipäiväkalenterin mukaan.

Jos nimeään etsii lisäksi suomenruotsalaisesta, ortodoksisesta tai saamelaisesta kalenterista, nousee luku yli 90 prosenttiin, arvioi nimistöntutkimuksen dosentti Minna Saarelma-Paukkala, joka Helsingin yliopiston almanakkatoimiston johtajana hoitaa suomenkielistä nimipäiväkalenteria.

 

Lue lisää

Tiede-lehdessä 8/2018 on pitkä artikkeli, jossa tiedetoimittaja Johanna Junttila  kertoo nimipäiväperinteen synnystä ja nimipäivien perinteisistä viettotavoista. Nykyiset someviestit ja pullakahvit työpaikalla ovat kalpea aavistus alkuperäisistä menoista. Ennen päivänsankari sai nimipäiväpuun ja olkiheilan sänkyyn.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.

Jopa huonomuistisena pidetty kultakala pystyy palauttamaan mieleensä yli vuoden takaisia tapahtumia.

Englanninkieliset kutsuvat hajamielisyyttä usein ”kultakalan muistiksi”, ja sen väitetään olevan vain kolmen sekunnin mittainen.

Todellisuudessa kultakala, kuten moni muukin kala, on muistivirtuoosi. Sen muisti on jopa niin luotettava, että Kanadassa Brittiläisen Kolumbian yliopiston luennoitsijat hyödyntävät sitä biologian opetuksessa.

Harjoituksessa kunkin opiskelijan pitää opettaa yhdelle kultakalalle, että se saa ylimääräisen ruoka-annoksen uimalla tietyn värisen muoviputken luo. Joka kalalle on varattu hiukan eri värisävy. Sitten putkirivistö pidetään poissa kalojen näkyviltä vuoden ajan. Tämän jälkeen opiskelija saa tehtäväkseen kokeilla, vieläkö hänen ”oma” kalansa valitsee oikean sävyn.

Vastaus on kyllä. Jokainen kultakala viilettää edelleen oman värisävynsä putkelle.

Kalojen muisti on muutenkin osoittautunut mainettaan paremmaksi. Eräs todiste tästä on röyhelötokko, sormenmittainen sintti, joka elää Atlantin rantavesissä.

Tutkimuksissa on paljastunut, että röyhelötokko painaa nousuveden aikana mieleensä kolmiulotteisen kartan kotivetensä pohjasta. Sitä hyödyntämällä tokko löytää laskuveden aikana vuorovesilammikosta takaisin mereen. Kartta päässään se loikkii yhdestä rannalle jääneestä lampareesta viereiseen, siitä seuraavaan ja niin edelleen avoveteen asti.

Jos tokot siirtää vieraan rannan lammikoihin, niiden loikat suuntautuvat mihin sattuu ja päättyvät yleensä kuivalle maalle. Jo yhden nousuveden mittainen uiskentelu uuden pohjamaiseman yllä riittää kuitenkin siihen, että ne muistavat oikeat hyppelyreitit yli kuukautta myöhemmin.

 

Lue lisää

Kesäkuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa tutkija ja tietokirjailija Helena Telkänranta kertoo kalojen hämmästyttävistä kyvyistä. Valtaosa kalojen älyä ja tunnemaailmaa koskevista tutkimuksista on niin tuoretta, että tiedot eivät ole vielä ehtineet esimerkiksi oppikirjoihin.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.