Nenässä on yleensä n. Kuva: Esa Syväkuru / HS
Nenässä on yleensä n. Kuva: Esa Syväkuru / HS

Samoja asioita nimetään samoilla äänteillä kaikkialla maailmassa.

Ihmisillä on taipumus nimittää samoja asioita samoilla äänteillä kaikkialla maailmassa, paljasti lähes 4 000 kielen sanavertailu.

Ptitsa on venäjäksi lintu. Suahiliksi se on ndege ja japaniksi tori. Äänteiden yhteyttä sanojen merkityksiin onkin pidetty mielivaltaisena, koska erikielisissä ilmaisuissa on niin suuria eroja.

Tähän asti sanojen ääniasuja on kuitenkin tutkittu vain pienistä otoksista. Nyt monikansallinen ja -tieteinen tutkijaryhmä ruoti kattavaa aineistoa: maailman yli 6 000 nykykielestä mukana oli 62 prosenttia. Jokaisesta tutkimusta kielestä otettiin vertailuun 40–100 perussanaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tarkka tilastollinen analyysi osoitti, että eri kielissä – sellaisissakin, jotka eivät ole samaa kieliperhettä – samaa asiaa nimitetään usein samoilla äänteillä. Esimerkiksi sanassa lehti on todennäköisesti b, p tai l, sanassa pyöreä on useimmiten r ja pieni-sanassa i.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Nämä symboliset äännemuodot toistuvat eri puolilla maailmaa riippumatta ihmisten maantieteellisestä jakaantumisesta ja kielten sukulaisuudesta”, sanoo psykologian professori Morten Christiansen Cornellin yliopistosta tutkimustiedotteessa.

”Tämä ei tarkoita, että kaikki käyttäisivät näitä äänteitä samaan tarkoitukseen, mutta todennäköisyys on paljon vahvempi kuin sattuma”, Chris­tiansen korostaa.

Erityisen vahva äänneyhteys oli sanoissa, joilla nimitetään ruumiinosia. Nenässä on todennäköisesti n ja kieli sisältää i:n tai u:n.

Tutkijat myös havaitsivat, että tietyissä sanoissa vältellään tiettyjä äänteitä. Tämä koski eritoten pronomineja eli sanoja joita käytetään nimisanojen korvikkeena. Sanassa minä ei esimerkiksi yleensä ole äänteitä u, p, b, t, s, r tai l.

Tutkijat eivät osaa sanoa, miksi ihmisillä on taipumus käyttää samoja äänteitä kuvailemaan tiettyjä perusasioita. Yksi selitys voi olla se, että lapset todennäköisesti oppivat ne varhain.

”Voi olla, että nämä signaalit auttavat lapsia omaksumaan kieltä”, Christiansen aprikoi.

Tutkimuksen julkaisi Pnas.

Sisältö jatkuu mainoksen alla