Auringon sisuksen ydinreaktioissa vapautuu neutriinoja, joita tulee Maahan saakka kuitenkin liian vähän, alle puolet lasketusta. Ero havaittiin 1970-luvulla, kun neutriinovirta pystyttiin ensi kertaa mittaamaan.
Sudburyssa Kanadassa mitatut neutriinot...

Auringon sisuksen ydinreaktioissa vapautuu neutriinoja, joita tulee Maahan saakka kuitenkin liian vähän, alle puolet lasketusta. Ero havaittiin 1970-luvulla, kun neutriinovirta pystyttiin ensi kertaa mittaamaan.

Sudburyssa Kanadassa mitatut neutriinot viittaavat siihen, että elektronin neutriinoista osa muuttuu matkalla Auringosta Maahan myonin neutriinoiksi tai taun neutriinoiksi, jotka ovat kaksi muuta neutriinolajia. Päätelmä perustuu siihen, että Japanissa Super-Kamiokanden neutriinoilmaisin havaitsee Auringosta tulevia neutriinoja enemmän kuin Sudburyn ilmaisin.

Japanissa mitataan neutriinon ja elektronin vuorovaikutusta, johon myös myonin ja taun neutriinot voivat osallistua. Sen sijaan Kanadassa havaitaan vain elektronin neutriinoja, jotka pirstovat raskasvedyn ytimiä. Kaksi muuta neutriinolajia ei siihen pysty.

Koska Auringosta lähtee vain elektronin neutriinoja, Sudburyn ja Super-Kamiokanden tulosten ero on selitettävissä sillä, että osa elektronin neutriinoista on matkalla muuttunut myonin tai taun neutriinoiksi.

Ongelmana on nyt se, että neutriinon muuttuminen toiseksi on mahdollista vain, jos ainakin yhdellä neutriinolajilla on lepomassa. Neutriinoja on yleensä pidetty massattomina samaan tapaan kuin ovat sähkömagneettisen säteilyn fotonit.

Jos neutriinolla on lepomassa, se ei voi lentää valon nopeudella. Maailmankaikkeus on tulvillaan alkuräjähdyksessä syntyneitä neutriinoja, joten niiden lepomassa vaikuttaa myös maailmankaikkeuden laajenemiseen.