Dikdik-antiloopin koiras seurailee naarasta.
Dikdik-antiloopin koiras seurailee naarasta.

Koiras alkoi huolehtia jälkeläisistä vasta jälkeenpäin.

Nisäkäskoiraat ovat ryhtyneet yksiavioisiksi sen vuoksi, että naaraiden elintavat ovat tehneet hankalaksi haalia ja suojella useampia kumppaneita. Näin päättelevät Cambridgen yliopiston eläintieteilijät Science-lehdessä julkaistussa tutkimuksessaan.

Koiraan yksiavioisuus kaipaa selitystä, koska koiras voisi periaatteessa tehtailla paljon enemmän jälkeläisiä lisääntymisaikana kuin naaras. Rajoittumisen yhteen kumppaniin luulisi siten olevan epäedullista koiraan lisääntymismenestykselle. Kuitenkin tietty osuus nisäkkäistä on yksiavioisia, näiden joukossa susi, sakaali ja nelisormimangusti. Miten ne päätyivät siihen?

On kaksi suosittua selitystä. Toisen mukaan luonnonvalinta suosi parinmuodostusta, koska kaksi huolehtijaa lisäsi jälkeläisten selviytymistä. Toisen olettamuksen mukaan koiraat alkoivat keskittyä yhteen naaraaseen, jotta ne voisivat vartioida ja suojella tätä.

Jälkimmäinen selitys saa vahvaa tukea uudesta tutkimuksesta, jossa analysoitiin tietoja yli 2 500 nisäkäslajista. Ensin lajit luokiteltiin joko yksineläjiksi, yksiavioisiksi tai ryhmäeläjiksi. Sitten tutkijat analysoivat nykyisten nisäkäslajien polveutumishistoriaa geenidataan perustuvalla menetelmällä, jonka avulla voi päätellä lajien sukulaisuussuhteita ja yhteisiä edeltäjiä.

Selvisi, että likipitäen kaikki nisäkäsryhmät polveutuvat yksinelävistä lajeista. Jotta nykyinen jakauma yksiavioisia nisäkkäitä on voinut syntyä, yksiavioisuuteen on täytynyt siirtyä 61 erillistä kertaa yksinelävistä kantalajeista. Ryhmälajeista yksiavioisuus ei olisi analyysin mukaan voinut saada alkunsa kuin yhdessä kädellissuvun tapauksessa.

Alkuaikojen naaraat elivät yksin omilla erillisillä reviireillään. Tutkijat päättelevät, että koiraat eivät voineet tässä tilanteessa hankkia itselleen useampia naaraita, koska ne eivät olisi pystyneet valvomaan ja suojelemaan niitä. Kannattavaksi tuli keskittyä yhteen.

Yhteinen huolenpito jälkeläisistä kehittyi vasta tämän jälkeen, tutkijat kirjoittavat. On myös esitetty, että koiras olisi lyöttäytynyt naaraan pariksi estääkseen jälkeläistensä surmaamisen. Oletus ei kuitenkaan saanut tukea tutkimuksesta.

Tutkimus ei valaise yksiavioisuuden kehittymisestä ihmisillä. On mahdollista, että se tapahtui samanlaisissa oloissa kuin muilla nisäkkäillä, mutta yksiavioisuus saattaa myös olla melko tuore kulttuurinen keksintö.

Uutisessa on 2.8. korjattu kappale, jossa kerrotaan, että yksiavioisuuteen on siirryty 61 kertaa.

Musiikki soi aivoissa kaikkialla. Kuva: Getty Images

Kansien kärkitilan nappasi koira.

Tiede-lehden lukijat ovat antaneet vuosipalautteensa eli äänestäneet vuoden 2017 jutut ja kannet.

Tänä vuonna Tieteessä julkaistiin 76 artikkelia. Kannatus jakautui laajalti, mutta kolmen kärki oli hyvin tasainen. Sijat ratkesivat muutamilla äänillä.

Vuoden jutut

1.  Aivot rakastavat musiikkia

Artikkeli kertoi, kuinka musiikki on paljon muutakin kuin kuuntelunautinto. Musiikkiharrastus vahvistaa aivoja ja kehittää kognitiivisia valmiuksia keskittymiskyvystä muistiin ja älyyn.

Artikkeli ilmestyi numerossa 11/2017. Kirjoittajat olivat tiedetoimittajat Panu Räty ja Kirsi Heikkinen.

2. Mitä koira näkee sinussa?

Artikkeli kysyi, miten paras ystävämme suhtautuu meihin ja mitä se meidän mielenliikkeistämme ja tekemisistämme tajuaa.

Artikkeli ilmestyi numerossa 6/2017. Kirjoittaja oli tiedetoimittaja Maija Karala.

3. Elämän suurimmat arvoitukset

Artikkeli kysyi, mitä nykytiede sanoo maailman pohdituimmista asioista, kuten tietoisuuden olemuksesta ja elämän tarkoituksesta.

Artikkeli ilmestyi numerossa 2/2017. Kirjoittajat olivat New Scientist -lehden tiedetoimittajia.

 

Lue Digilehdet.fi:ssä

Jos olet jonkin Sanoman aikakauslehden tilaaja, voit lukea voittoisat artikkelit Digilehdet-palvelussa kirjautumalla tilaajatunnuksillasi alla olevista linkeistä.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet.

 

Vuoden kannet

Tasainen oli myös kansiäänestys. Lämpenevän luonnon maapallojäätelö ja Eurooppaa valtaava susi hävisivät vain hienoisesti koiralle.

Äänestyksen voittajat

Arvonnassa muhkean tietokirjapaketin voittivat

Jaakko Rantanen, Hämeenlinna

Nikolas Uso, Helsinki

Veera Vedenpää, Teerijärvi

 

OJP.
Seuraa 
Viestejä310
Liittynyt18.1.2013

Aivot rakastavat musiikkia on vuoden juttu

- Niin, aivot rakastavat musiikkia. Miksi ? - J.S. Bachin säveltaidetta, musiikkia kuunnellessa , kuten kantaatteja, soolosellosarjaa, Toccara et fuge tai Goldberg muunnelmia puhumattakaan passioista ja oratorioista ymmärtää säveltäjän luovan intuuition perustuvan siihen Hengen voimaan, joka perustuu Pyhän Raamatun Sanaan. --J.S.Bachi säveltaiteen merkitys kirkastuu meille nykyihmisille Hänen rakkautta ilmentävissä sävellyksissän. - Hänen säveltaiteessa on sisäinen looginen rakenne, joka avaa...
Lue kommentti

Osmo, Otto, Juhani Päivinen

Muinainen punkki jäi meripihkaan. Kuva on tutkimuksesta.
Muinainen punkki jäi meripihkaan. Kuva on tutkimuksesta.

Punkilla on ikää sata miljoonaa vuotta.

Meripihkaan kivettyneet eläimet ovat melkein kuin valokuvia dinosaurusten ajasta. Nyt Myanmarista on löytynyt kivettynyttä meripihkaa, jonka sisällä on ikivanha punkki.

Pieni otus on imenyt itsensä täyteen dinosauruksen verta ja tarraa yhä kiinni dinosauruksen sulkaan. Muinaisen havupuun pihkaan on ikuistunut hetki sadan miljoonan vuoden takaa.

Meripihkasta on löytynyt aiemmin vanhempiakin ötököitä ja esimerkiksi kokonainen muinainen linnunpoikanen. Nyt löytynyt punkki on ensimmäinen suora todiste siitä, että nämä verenimijät kiusasivat myös muinaisia eläimiä.

Toki tiedetään, että punkkeja oli olemassa jo yli 200 miljoonaa vuotta sitten. On kuitenkin harvinaista, että sekä loiseläin ja kappale sen isäntää ovat kivettyneet samaan pihkanpalaseen.

Tutkijat eivät voi olla täysin varmoja, kuuluiko meripihkaan jämähtänyt sulka dinosaurukselle vai eräälle esihistorialliselle linnulle.

Tiedetään, että useat teropodien alalahkoon kuuluneet dinosaurukset olivat höyhenpeitteisiä. Teropodien kuuluisin edustaja on Tyrannosaurus rex. Teropodeista kehittyivät myös nykyiset linnut.

Pihkasta löytynyt punkki on tieteelle uusi ilmestys. Se edustaa aiemmin tuntematonta punkkilajia ja tutkijat antoivat sille nimeksi Deinocroton draculi, Draculan hirmuinen punkki.

Havupuun pihkaan on tarttunut muutakin kiintoisaa. Tutkijat löysivät useita meripihkaan kivettyneitä punkkeja, ja osaan niistä näyttää tarttuneen pieniä karvoja. Näiden karvojen tutkijat arvelevat olevan peräisin erään kuoriaislajin toukasta.

Nämä toukat elävät nykyäänkin lintujen ja nisäkkäiden pesissä ja popsivat pesänhaltijasta varisevaa kuollutta ihosolukkoa ja sulkia. Kun toukkia on paljon, niistä irtoilevat karvat voivat muodostaa pesän pohjalle maton.

Niinpä tutkijat päättelevät, että punkit ovat vierailleet jonkin sulkapeitteisen dinosauruksen pesässä, missä niihin on myös takertunut näitä toukkien karvoja.

Verenimijät karvoineen ja dinosauruksesta tai linnusta irronnut sulka ovat sitten jämähtäneet kiinni puun pihkaan, joka sopivissa olosuhteissa kivettyy ja vuosimiljoonien saatossa kerrostuu merenpohjaan.

Vaikka yksi punkeista on täynnä verta, joka mahdollisesti on peräisin dinosauruksesta, ei ole toivoakaan, että näistä muinaisjäänteistä saataisiin dinosauruksen dna:ta. Perimäaines ei säily ehjänä siinä kivettymisprosessissa, jossa meripihka muodostuu.

Tutkimuksen julkaisi Nature Communications.