Kuva: Lake Erie Arboretum at Frontier Park, Wikimedia Commons
Kuva: Lake Erie Arboretum at Frontier Park, Wikimedia Commons

Lääketieteen Nobel-palkinto meni Englantiin ja Norjaan.

Miten aivosi tietävät, missä olet? Ilman kännykkäsi gps:ää ja edes painettuja karttoja aivot tunnistavat paikkoja ja löytävät niihin uudestaan, mutta vasta neljän viime vuosikymmenen aikana on vähitellen selvinnyt, miten. Suunnistuskyvyn selittämisestä heltisi tämänvuotinen fysiologian tai lääketieteen nobel. Sen jakavat John O’Keefe University College Londonista sekä May-Britt Moser ja Edvard Moser Norjan tiede- ja tekniikkayliopistosta Trondheimista.

O’Keefe löysi aivojen gps:n ensimmäisen osan vuonna 1971. Hän havaitsi, että rottien aivojen muistikeskus hippokampuksessa eri solut aktivoituvat sen mukaan, missä kohden rotta on tietyssä ympäristössä. Nämä paikkasolut tuottavat aivoihin karttoja, joista eri ympäristöt voi muistaa ja erottaa toisistaan.

Moserit täydensivät gps:mme vuonna 2005. He löysivät rottien aivojen ohimolohkon entorinaalisesta kuorikerroksesta soluja, jotka muodostavat leveys- ja pituusastesysteemin ja kertovat, miten kauas on liikuttu tietystä lähtöpisteestä.

Vastaavat gps-keskukset on sittemmin löydetty myös ihmisen ja esimerkiksi apinoiden ja lepakoiden aivoista. Niiden toiminta on ilmeisesti ainakin kaikille nisäkkäille yhteinen synnynnäinen karttaohjelma.

Nämä löydöt auttavat ymmärtämään aivojemme perustoimintaa. Muistisairauksia gps-keskusten säätäminen ei kuitenkaan nykytiedon mukaan torjuisi. Esimerkiksi Alzheimerin taudissa sisäinen gps kyllä häiriintyy, mutta se on sairauden seuraus, ei syy.