Suomen varuskunnissa on ollut ennenkin kasviskampanjoita. Kuva: Kai Tirkkonen
Suomen varuskunnissa on ollut ennenkin kasviskampanjoita. Kuva: Kai Tirkkonen

Varusmiehet pitivät kasvisruokaa epäilyttävänä ja vähemmän ravitsevana, selvisi tutkimuksessa.

Puolustusvoimien päätös tarjota varusmiehille kaksi kasvisateriaa viikossa herätti valtavasti keskustelua.

Aiheesta noussut poru muistuttaa Norjan armeijan taannoista yritystä tuoda armeijaan yksi kokonainen kasvisruokapäivä viikossa. ”Lihattomasta maanantaista” tiedotettiin 2013, mutta se herätti niin paljon vastustusta, ettei kasvisruokapäivä ole lyhyttä kokeilua lukuunottamatta ole toteutunut Norjan armeijassa.

Viime vuonna Appetite-tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa Oslon yliopiston tutkijat Charlotte Kildal ja Karen Lykke Syse kysyivät norjalaisilta varusmiehiltä ja -naisilta heidän asenteistaan kasvisruokaa kohtaan ja pyrkivät kartoittamaan, miksi kasvisruokapäivä ei Norjan armeijassa lyönyt läpi.

Syitä löytyi monia. Tiedottaminen oli heikkoa, eikä hanketta ei osattu motivoida riittävästi varusmiehille.

Armeijamiljöössä ilmastonmuutos ja ympäristöasiat eivät ole päällimmäisinä esillä, ja kasvissyönnin terveyshyötyjä oli tutkimuksen mukaan vaikea myydä sotilaille, jotka ovat muutenkin hyväkuntoisia nuoria aikuisia.

Mielenkiintoisinta tutkimuksessa ovat norjalaisten varusmiesten esittämät syyt kasvisruoan vastustamiseen.

Ne olivat osittain käytännöllisiä. Kokeilussa kasvisruoka ei maistunut tarpeeksi hyvältä tai vastaajat eivät kokeneet tulevansa siitä kylläiseksi.

”Maku ei ollut hassumpaa, mutta jäin miettimään... missä on liha? Tuntui kuin jotain olisi puuttunut”, kommentoi 21-vuotias mies.

Ruokahetkellä oli monille iso merkitys karun päivärytmin tauottajana. Hyvä ruoka toi lohtua, ja moni epäili, ettei kasvisruoka ole niin maukasta.

Suurin osa vastaajista ei ollut maistanut armeijan kasvisruokaa, kun sitä ei kaikissa varuskunnissa tarjottu. Vastustuksen taustalla näyttivät olevan sosiaaliset ja kulttuuriset syyt.

”Synnymme lihansyöjiksi ja olemme syöneet lihaa siitä lähtien kun olimme vielä apinoita, eli se on täysin normaalia”, kertoi 25-vuotias nainen.

Sukupuolten välillä oli jonkin verran eroa. Moni varusnainen koki, että tuhdista liha-ateriasta tulee raskas olo ja että lihansyönnin moraalisiakin vaikutuksia olisi hyvä miettiä.

Miehet sen sijaan halusivat vastaustensa perusteella lähinnä syödä niin paljon lihaa kuin vain mahdollista.

Sosiokulttuurisesti tunnuttiin kokevan, että liha on miehistä ruokaa. Kasvisruoka koettiin yleisesti epäilyttävänä ja vähemmän ravitsevana. Moni korosti, että kasvisruoasta ei saisi tarpeeksi proteiinia lihasten kasvattamiseen.

Mitä sanoo ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen norjalaisten sotilaiden huolista? Heikentyykö Suomen varusmiesten energiahuolto ja lihasmassan kasvu, kun kahdella aterialla viikossa tarjotaan possun sijasta soijasuikaleita?

”Sillä ei ole mitään vaikutusta lihasten kasvuun tai jaksamiseen, että kaksi kertaa viikossa syödään kasvisruokaa”, Laatikainen vastaa.

”Kasvisruoasta saa proteiinia. Esimerkiksi härkiksessä eli härkäpapuvalmisteessa ja nyhtökaurassa on yhtä paljon tai jopa enemmän proteiinia kuin lihassa. Kaikki riippuu siitä, millä kasvikunnan tuotteella liha korvataan.”

Laatikainen laskee, että kasvisruokapäivänä proteiinin saanti voi jäädä viitisen prosenttia normaalia alhaisemmaksi, mutta tällä ei ole mitään merkitystä. Puuttuvat grammat voi myös korvata lisäämällä maitotuotteita.

Norjalaissotilaat olivat sitä mieltä, että lihas kasvaa vain lihaa syömällä. Onko näin?

”Ei pidä paikkaansa. Ei elimistölle ole mitään väliä, mistä proteiini tulee. Bodarit käyttävät maitorahkaa ja heraproteiinijuomia. Päin vastoin lihan voimakas kypsentäminen heikentää lihan proteiinien käytettävyyttä.”

”Viljoissakin on kohtuullisesti proteiinia, etenkin kaurassa. Riisin tai perunoiden vaihtaminen aterialla kaurasuurimoihin voi lisätä proteiinin saantia reilulla viidellä grammalla”, Laatikainen neuvoo.

Useassa tutkimuksessa on havaittu, että kasvisruoka pitää nälän loitolla yhtä hyvin kuin liha.

Zorba the Greek
Seuraa 
Viestejä1459
Liittynyt13.7.2018

Norjan armeijan kasvisruokakokeilu tyssäsi vastustukseen

No onhan taas ollu "asiantuntija" lausumassa. Proteiinit ei todellakaan imeydy noin vaan munasta imeytyy se 100%, lihasta noin 70% ja kasviksista alle 50% noin karkeasti jaoteltuna. Jos syödään pelkkiä rehuja joissa on muutenkin vähemmän proteiinia, putoaa proteiinin saanti paljonkin aterialla. Härkistä ja muita laadukaampia kasvisvalmisteita suomen armeijahan ei tarjoa.
Lue kommentti

Vesistöissä kasvavat toukat imevät muovia itseensä.

Mikromuovi eli alle viiden millin kokoinen ja vielä huomattavasti pienempi muovisilppu on tiedostettu valtavaksi ongelmaksi merissä ja vesistöissä.

Vaatteista, kosmetiikasta ja muista tuotteista irtoava mikromuovi päätyy luontoon eikä poistu sieltä. Ravinnon mukana sitä päätyy eläimiin, ja muovi kiertää ravintoketjussa.

Nyt Belfastin ja Readingin yliopistojen tutkijat ovat tehneet huolestuttavan havainnon. Hyttyset ja muut hyönteiset levittävät mikromuovia myös maanpäällisiin ravintoketjuihin, he raportoivat Biology Letters -lehdessä.

Hyönteisten toukat kasvavat vedessä, jossa ne siivilöivät mikroskooppisia muovinpalasia sisäänsä ruoan mukana. Muovi säilyy toukassa, kun se muodonmuutosten myötä kasvaa aikuiseksi hyönteiseksi.

Tutkijat syöttivät lintuhyttysen toukille mikroskooppisia muovinpalasia, kooltaan 2–15 mikrometriä. Mikrometri on millimetrin tuhannesosa. Mitä pienempää muovi oli, sitä enemmän sitä päätyi toukkiin.

Ällistyttävä havainto oli, että muovi ei hävinnyt toukista mihinkään, kun ne kokivat muodonmuutoksen ja kasvoivat aikuisiksi. Täysikasvuisessa lintuhyttysessä muovia oli huomattavia määriä.

”Toukat suodattavat ravintoa suuhunsa eivätkä ne erota, mikä on muovia ja mikä ruokaa. Ne syövät levää, joka on suunnilleen saman kokoista kuin mikromuovi”, kertoo eläintieteen professori Amanda Callaghan Belfastin yliopistosta The Guardian -lehdessä.

Callaghan pitää erittäin todennäköisenä, että myös muiden hyönteislajien vedessä elävät toukat syövät mikromuovia ja kuljettavat sitä aikuisina ympäriinsä. Hyönteiset päätyvät ruoaksi muun muassa linnuille, lepakoille ja hämähäkeille, ja sitä kautta muovia kulkeutuu maanpäällisiin ravintoketjuihin.

”Hyönteisparvien mukana muovia voi nousta ilmoille suuria määriä. Se on todella masentavaa. Tämä muovi ei katoa ikinä mihinkään”, tutkimusta johtanut Callaghan valittelee.

Englannissa mikromuovia on löydetty jo esimerkiksi päivänkorennoista ja vesiperhosista. Walesin joissa jopa puolella tutkituista hyönteisentoukista on mikromuovia sisuksissaan.

Merilinnuistakin on jo löydetty mikromuoveja, mutta aiemmin ei ole tutkittu, voisivatko ne levitä ravinnosta hyönteisten välityksellä.

”Tämä on aiemmin tuntematon reitti. Se altistaa sellaisetkin eläimet, jotka tavallisesti eivät muoville altistu. Emme vielä tiedä vaikutuksia”, Callaghan sanoo.

Valveilla makaaminen tekee vuoteesta vihollisen, joka estää nukkumisen.

Hyvä yöuni on terveytemme elintärkeitä peruspilareita. Se elvyttää kehon, uudistaa soluja, hoitaa mieltä, huoltaa muistia ja suojaa sairauksilta.

Univaje toimii päinvastoin ja on elimistölle myrkkyä.

Se heikentää muistia, häiritsee tunne-elämää, koettelee aineenvaihduntaa ja immuunipuolustusta ja altistaa sairauksille, kuten diabetekselle, sydän- ja verisuonitaudeille, mielenterveyden häiriöille ja aivorappeumille, esimerkiksi Alzheimerin taudille.

Jokainen nukkuu joskus huonosti, mutta toisilla univaikeudet kroonistuvat. Paradoksaalisesti ihminen alkaa silloin pelätä, ettei saa unta, niin paljon, ettei saa unta. Sänky ei ole enää ystävä vaan vihollinen.

Perinteisesti pitkäaikaista unettomuutta on hoidettu lääkkeillä, mutta nykyisin niitä ei enää suositella. Tilalle on tullut lääkkeettömiä vaihtoehtoja, kuten kognitiivis-behavioraalinen cbt-terapia.

Sänky on vain nukkumista varten

Cbt-terapian ytimessä on nukkumista haittaavien pelkojen ja muiden kielteisten ajatusmallien horjuttaminen ja purkaminen.

Tässä yksi tärkeä keino on rajoittaa vuoteessa oloa, sillä pahimmillaan oma sänky on uniongelmaiselle ärsyke, joka estää nukkumisen. Hän on ehdollistunut siihen, että sängyssä odottaa kurja yö.

”Tarkoituksena ei ole rajoittaa nukkumista vaan vuoteessa oloa. Jokainen vuoteessa valveilla oltu hetki vahvistaa negatiivista yhteyttä valveen ja vuoteen välillä”, sanoo Helsingin uniklinikan toiminnanjohtaja Anne Huutoniemi, joka hoitaa uniongelmaisia cbt:llä.

Käytännössä ensin arvioidaan, miten kauan uneton todellisuudessa nukkuu silloin, kun kokee, ettei nuku silmän täyttä. Jos keskiarvoksi saadaan vaikkapa 5,5 tuntia yössä, siitä tehdään vuoteessaoloaika, ja ihminen alkaa mennä nukkumaan vuoteessaoloaikansa verran ennen tavanomaista ylösnousuaikaansa.

Aluksi aikataulua noudatetaan kaksi viikkoa. Jos uneton ei saa unta puolen tunnin kuluessa sänkyyn menosta tai herää yöllä ja virkistyy, hänen on noustava sängystä ja pysyttävä sieltä poissa, kunnes vireys taas vaihtuu väsymykseen.

Jos kahden viikon jälkeen suurin osa sovitusta vuodeajasta kuluu unessa, nukkumaanmenoa voidaan alkaa aikaistaa 15 minuuttia viikossa. Tätä jatketaan, kunnes saavutetaan ideaaliaika, joka kerryttää unta sopivasti.

 

Lue lisää

Tiede-lehdessä 11/2018 on pitkä artikkeli, jossa lääketieteeseen erikoistunut tiedetoimittaja Mari Heikkilä kertoo, miten aivot ehdollistuvat pelkäämään nukkumaan menoa, miten hyviä tuloksia cbt-hoito on tuottanut ja miten itse kukin voi auttaa itseään nukahtamaan helpommin.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.