Suomen varuskunnissa on ollut ennenkin kasviskampanjoita. Kuva: Kai Tirkkonen
Suomen varuskunnissa on ollut ennenkin kasviskampanjoita. Kuva: Kai Tirkkonen

Varusmiehet pitivät kasvisruokaa epäilyttävänä ja vähemmän ravitsevana, selvisi tutkimuksessa.

Puolustusvoimien päätös tarjota varusmiehille kaksi kasvisateriaa viikossa herätti valtavasti keskustelua.

Aiheesta noussut poru muistuttaa Norjan armeijan taannoista yritystä tuoda armeijaan yksi kokonainen kasvisruokapäivä viikossa. ”Lihattomasta maanantaista” tiedotettiin 2013, mutta se herätti niin paljon vastustusta, ettei kasvisruokapäivä ole lyhyttä kokeilua lukuunottamatta ole toteutunut Norjan armeijassa.

Viime vuonna Appetite-tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa Oslon yliopiston tutkijat Charlotte Kildal ja Karen Lykke Syse kysyivät norjalaisilta varusmiehiltä ja -naisilta heidän asenteistaan kasvisruokaa kohtaan ja pyrkivät kartoittamaan, miksi kasvisruokapäivä ei Norjan armeijassa lyönyt läpi.

Syitä löytyi monia. Tiedottaminen oli heikkoa, eikä hanketta ei osattu motivoida riittävästi varusmiehille.

Armeijamiljöössä ilmastonmuutos ja ympäristöasiat eivät ole päällimmäisinä esillä, ja kasvissyönnin terveyshyötyjä oli tutkimuksen mukaan vaikea myydä sotilaille, jotka ovat muutenkin hyväkuntoisia nuoria aikuisia.

Mielenkiintoisinta tutkimuksessa ovat norjalaisten varusmiesten esittämät syyt kasvisruoan vastustamiseen.

Ne olivat osittain käytännöllisiä. Kokeilussa kasvisruoka ei maistunut tarpeeksi hyvältä tai vastaajat eivät kokeneet tulevansa siitä kylläiseksi.

”Maku ei ollut hassumpaa, mutta jäin miettimään... missä on liha? Tuntui kuin jotain olisi puuttunut”, kommentoi 21-vuotias mies.

Ruokahetkellä oli monille iso merkitys karun päivärytmin tauottajana. Hyvä ruoka toi lohtua, ja moni epäili, ettei kasvisruoka ole niin maukasta.

Suurin osa vastaajista ei ollut maistanut armeijan kasvisruokaa, kun sitä ei kaikissa varuskunnissa tarjottu. Vastustuksen taustalla näyttivät olevan sosiaaliset ja kulttuuriset syyt.

”Synnymme lihansyöjiksi ja olemme syöneet lihaa siitä lähtien kun olimme vielä apinoita, eli se on täysin normaalia”, kertoi 25-vuotias nainen.

Sukupuolten välillä oli jonkin verran eroa. Moni varusnainen koki, että tuhdista liha-ateriasta tulee raskas olo ja että lihansyönnin moraalisiakin vaikutuksia olisi hyvä miettiä.

Miehet sen sijaan halusivat vastaustensa perusteella lähinnä syödä niin paljon lihaa kuin vain mahdollista.

Sosiokulttuurisesti tunnuttiin kokevan, että liha on miehistä ruokaa. Kasvisruoka koettiin yleisesti epäilyttävänä ja vähemmän ravitsevana. Moni korosti, että kasvisruoasta ei saisi tarpeeksi proteiinia lihasten kasvattamiseen.

Mitä sanoo ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen norjalaisten sotilaiden huolista? Heikentyykö Suomen varusmiesten energiahuolto ja lihasmassan kasvu, kun kahdella aterialla viikossa tarjotaan possun sijasta soijasuikaleita?

”Sillä ei ole mitään vaikutusta lihasten kasvuun tai jaksamiseen, että kaksi kertaa viikossa syödään kasvisruokaa”, Laatikainen vastaa.

”Kasvisruoasta saa proteiinia. Esimerkiksi härkiksessä eli härkäpapuvalmisteessa ja nyhtökaurassa on yhtä paljon tai jopa enemmän proteiinia kuin lihassa. Kaikki riippuu siitä, millä kasvikunnan tuotteella liha korvataan.”

Laatikainen laskee, että kasvisruokapäivänä proteiinin saanti voi jäädä viitisen prosenttia normaalia alhaisemmaksi, mutta tällä ei ole mitään merkitystä. Puuttuvat grammat voi myös korvata lisäämällä maitotuotteita.

Norjalaissotilaat olivat sitä mieltä, että lihas kasvaa vain lihaa syömällä. Onko näin?

”Ei pidä paikkaansa. Ei elimistölle ole mitään väliä, mistä proteiini tulee. Bodarit käyttävät maitorahkaa ja heraproteiinijuomia. Päin vastoin lihan voimakas kypsentäminen heikentää lihan proteiinien käytettävyyttä.”

”Viljoissakin on kohtuullisesti proteiinia, etenkin kaurassa. Riisin tai perunoiden vaihtaminen aterialla kaurasuurimoihin voi lisätä proteiinin saantia reilulla viidellä grammalla”, Laatikainen neuvoo.

Useassa tutkimuksessa on havaittu, että kasvisruoka pitää nälän loitolla yhtä hyvin kuin liha.

Zorba the Greek
Seuraa 
Viestejä1478
Liittynyt13.7.2018

Norjan armeijan kasvisruokakokeilu tyssäsi vastustukseen

No onhan taas ollu "asiantuntija" lausumassa. Proteiinit ei todellakaan imeydy noin vaan munasta imeytyy se 100%, lihasta noin 70% ja kasviksista alle 50% noin karkeasti jaoteltuna. Jos syödään pelkkiä rehuja joissa on muutenkin vähemmän proteiinia, putoaa proteiinin saanti paljonkin aterialla. Härkistä ja muita laadukaampia kasvisvalmisteita suomen armeijahan ei tarjoa.
Lue kommentti

Uudet tutkimukset osoittavat, että aspiriini ei auta torjumaan ensimmäistä sydäninfarktia tai aivoverenkierron tukosta, vaikka se ehkäisee niiden uusiutumista.

Aspiriinia käytetään yleisesti paitsi särkylääkkeenä myös sydän- ja verisuonisairauksien ehkäisyyn iäkkäillä, riskiryhmiin kuuluvilla ihmisillä.

Aspiriini eli asetyylisalisyylihappo ehkäisee veren hyytymistä, sillä se estää verihiutaleita takertumasta toisiinsa. Lääkkeen käyttö pienentää tutkitusti riskiä sydän- tai aivoinfarktin uusiutumiseen. Se saattaa myös ehkäistä peräsuolen ja paksusuolen syöpien esiasteiden kehittymistä.

Suomessakin aspiriinin on laskettu ehkäisevän satoja kuolemia vuodessa. Moni keski-iän ylittänyt syö myös omasta aloitteestaan ”miniaspiriinia” eli suurimmillaan 100 milligramman annoksen asetyylisalisyylihappoa päivässä verenkiertohäiriöitä ehkäistäkseen.

Tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että jos henkilöllä ei ole merkittäviä sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöitä, ei aspiriinista ole hyötyä. Toisin sanoen aspiriini tuskin auttaa ehkäisemään sitä ensimmäistä infarktia, vaikka se suojaakin niiden uusiutumiselta.

Arvostetussa New England Journal of Medicinessä julkaistut kolme uutta tutkimusta viittaavat nyt vahvasti siihen, että perusterveelle 70 vuotta täyttäneelle ihmiselle ei ole mitään hyötyä popsia aspiriinia päivittäin varmuuden vuoksi.

Päin vastoin siitä voi olla haittaa, sillä veren hyytymistä ehkäisevä aspiriini lisää riskiä vaarallisiin verenvuotoihin aivoissa ja ruoansulatuskanavassa. 19 000 henkilön seurantaryhmässä aspiriinia päivittäin käyttäneet saivat merkittävästi todennäköisemmin verenvuotoja kuin ne, joille annettiin lumelääkettä. Mitään hyötyjä aspiriinista ei ilmennyt.

”Jos et tarvitse aspiriinia, älä ota sitä”, tiivistää tutkimuksia johtanut professori John McNeil australialaisesta Monashin yliopistosta The New York Timesissa.

Aspree-tutkimushankkeen tarkoitus oli saada lisätietoa aspiriinin vaikutuksesta nimenomaan perusterveisiin yli 70-vuotiaisiin ihmisiin, jotka eivät ole koskaan saaneet aivohalvausta tai sydänkohtausta. Samalla haluttiin selvittää, ehkäiseekö päivittäinen aspiriiniannos dementiaa tai syöpää tässä ikäryhmässä.

Tutkimuksessa seurattiin 19 000:ta ihmistä, pääosin valkoihoisia australialaisia, viiden vuoden ajan. Lisäksi mukana oli pienempi ryhmä yhdysvaltalaisia 65 vuotta täyttäneitä afrikkalais- ja latinotaustaisia koehenkilöitä. Näillä väestöryhmillä on suurempi riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin ja dementiaan.

Puolet koehenkilöistä sai joka päivä 100 milligramman annoksen aspiriinia ja puolet lumepillerin. Valtaosa tutkituista ei ollut aiemmin käyttänyt säännöllisesti aspiriinia.

Aspiirini ei suojannut ensimmäiseltä sydänkohtaukselta, aivohalvaukselta eikä muilta sydän- ja verisuonisairauksilta juuri lumelääkettä paremmin. Aspiriiniryhmässä näitä sairastapauksia oli 10,7 jokaista tuhatta henkilöä kohti, kun lumelääkeryhmässä niitä oli 11,3.

Aspiriinia päivittäin käyttävät saivat kuitenkin muita todennäköisemmin vakavia verenvuotoja ruoansulatuskanavaan tai aivoihin. Aspiriiniryhmässä verenvuototapauksia oli tuhatta henkilöä kohden 8,6 ja lumelääkeryhmässä 6,2.

Dementian ja muiden elämänlaatua heikentävien sairauksien esiintyvyydessä ei kuitenkaan havaittu näiden kahden ryhmän välillä mitään eroa seuranta-aikana.

Yllättäen aspiriiniryhmässä kuolleisuus ja erityisesti syöpäkuolleisuus oli hieman suurempi kuin lumelääkeryhmässä. Syöpää ei esiintynyt aspiriiniryhmässä sen enempää, mutta siihen kuoltiin hieman todennäköisemmin.

Tutkijat huomauttavat, että tämä havainto ei välttämättä merkitse mitään. Aspiriinin tiedetään suojaavan paksu- ja peräsuolen syöviltä, mutta hyödyt eivät välttämättä tule esille tämän tutkimuksen kaltaisessa viiden vuoden seurannassa.

Aspiriinin haittavaikutukset, kuten vatsahapon lisääntynyt eritys, ruoansulatuskanavan haavaumat ja verenvuotoriskit, on tunnettu hyvin jo aiemmin. Siinä mielessä löydös ei ole mullistava.

Laaja tutkimus auttaakin punnitsemaan aspiriinin hyötyjä ja haittoja ikäihmisillä entistä tarkemmin. Tutkijat aikovat jatkaa seurantaa viisi vuotta selvittäkseen, ilmenisikö tätä vanhemmilla ihmisillä joitain hyötyjä. Lisäksi he ottavat näytteitä tutkimusaikana syöpään kuolleiden kasvaimista.

Vanhat suositukset pätevät edelleen. Vaikka perusterveelle aspiriinista ei olisi hyötyä, se auttaa tutkitusti ehkäisemään sydäninfarktin ja tukostyyppisten aivoverenkiertohäiriöiden uusiutumista. On myös havaittu, että aspiriini vähentää paksusuolisyövän riskiä henkilöillä, joilla on siihen perinnöllinen alttius.

”Jos sinulla on ollut sydänkohtaus, tämä on kiistatonta: aspiriini pelastaa henkiä”, sanoo kardiologi Jeffrey Berger New Yorkin yliopistosta. Hän ei ollut mukana tutkimuksessa.

Uudet tutkimukset ovat vapaasti luettavissa. Niiden otsakkeet olivat suomeksi seuraavat:

Aspiriinin vaikutus kuolleisuuteen terveillä ikäihmisillä, Aspiriinin vaikutus sydän- ja verisuonisairauksiin sekä verenvuotoihin sekä Aspiriinin vaikutus terveiden elinvuosien määrään vanhemmalla iällä.

Ihmiset pelkäävät jatkuvasti antavansa itsestään huonon kuvan.

Useimmilla meistä on taipumus huolehtia liikaakin siitä, mitä muut meistä oikein ajattelevat. Kaksi uutta tutkimusta auttavat ehkä murehtimaan vähemmän.

Muut ihmiset ovat varsin alttiita antamaan anteeksi huonoa ja jopa moraalittomana ja itsekkäänä pidettyä käytöstä, osoittaa Nature Human Behaviour -lehden julkaisema tutkimus.

Toisessa tutkimuksessa taas selvitettiin sitä, miten paljon tai vähän ihmiset ajattelevat muiden pitävän heistä. Ihmiset aliarvioivat johdonmukaisesti muiden mielipiteitä heistä – toisin sanoen muut pitävät sinusta enemmän kuin ehkä luuletkaan, kertovat tutkijat Psychological Science -lehdessä.

Anteeksiantoa selvittäneessä moniosaisessa tutkimuksessa yhteensä 1 500 koehenkilöä sai eteensä tilanteen, jossa kaksi kuvitteellista hahmoa joutui tekemään päätöksen.

Hahmot saivat tilaisuuden antaa toiselle ihmiselle kivuliaita sähköiskuja rahapalkkiota vastaan. Toinen hahmoista oli ”hyvis”, joka pääosin kieltäytyi satuttamasta muita edes rahaa vastaan. Toinen taas oli ”pahis”, joka useimmiten otti rahat ja antoi kerkeästi sähköä.

Koehenkilöiltä kysyttiin, mitä mieltä he ovat näiden hahmojen luonteesta ja kuinka varmoja he ovat omasta näkemyksestään. Heidän piti myös arvioida, mitä kukin hahmo seuraavaksi tekee, kun vastaavia valintatilanteita toistettiin useita kertoja.

Tutkimuksen edetessä kävi ilmi, että ihmiset muodostivat melko vahvan näkemyksen siitä, että reilusti toiminut ja sähköiskujen antamisesta kieltäytynyt hahmo oli jatkuvasti hyvä. Tästä hahmosta jäi vahva, positiivinen mielikuva, mikä ei toki yllätä.

Ilkeämmin toimineesta hahmosta ei kuitenkaan muodostunut tällaista pysyvää näkemystä. Ikään kuin koehenkilöt olisivat epäröineet päättää, onko kyseessä sittenkään niin paha tyyppi.

Kun tämä hahmo sitten yhtäkkiä kieltäytyikin antamasta sähköiskuja, koehenkilöiden mielikuva koheni välittömästi. He olivat valmiita antamaan anteeksi ja tavallaan pidättäytymään lopullisesta tuomiosta.

”Joskus ihmiset käyttäytyvät tahtomattaan huonosti ja meidän täytyy pystyä korjaamaan heistä muodostuneita mielikuvia, jotka voivat osoittautua vääriksi”, selittää tutkimuksen tekijä, psykologi Molly Crockett Yalen yliopiston tiedotteessa.

Tutkimus viittaa siihen, että ihmiset eivät yhden mokan tai tylyn käytöksen perusteella välttämättä muodosta lopullista kuvaa toisesta.

Toisessa tutkimuksessa havaittiin, että ihmiset uskovat toisten elättävän heistä huonompaa mielikuvaa kuin heillä todellisuudessa on.

Tässäkin tutkimuksessa oli monta osaa, kun asiaa selvitettiin useammasta kulmasta eri ryhmillä koehenkilöitä. Perusajatus kaikissa oli se, että kaksi toisilleen tuntematonta henkilöä tapaa ja keskustelee niitä näitä, joko lyhyesti tai pidemmin.

Pisimmillään henkilöt jaksoivat turista jopa 45 minuuttia. Sitten heidän piti arvioida, kuinka paljon he pitivät vastapuolesta ja hänen kanssaan keskustelemisesta, ja vastaavasti kuinka paljon vastapuoli heidän arvionsa mukaan piti heistä. Henkilöiltä kysyttiin asteikolla 0–7, millaisen vaikutuksen toinen osapuoli oli tehnyt ja haluaisivatko he esimerkiksi tutustua tähän paremmin.

Kaikissa viidessä kokeessa kävi johdonmukaisesti niin, että ihminen arvioi toisen pitäneen hänestä vähemmän kuin tämä todellisuudessa piti.

Yksi tekijä voi tietysti olla se, ettei ihminen kehtaa arvioida tehneensä toiseen todella hyvän vaikuyuksen – sehän kuulostaa omahyväiseltä. Näin ollen koehenkilöillä olisi siis taipumus aliarvioida itseään vaikuttaakseen hieman nöyremmältä.

Tutkijoiden mukaan tästä ei kuitenkaan ole kysymys. Oma arvio oli yhteydessä myös ujouteen: ujommat henkilöt aliarvioivat tekemäänsä vaikutustaan enemmän, kun taas vähemmän ujoiksi luokitelluilla oli pienempi ero toisen ja oman arvion välillä.

Tutkijat kirjoittavat, että ihmisillä on käsitys ideaaliminästä, jonka tasolle oikea minä ei yllä. Siksi ihmiset kuvittelevat näyttävänsä sosiaalisesti kömpelömmiltä kuin he todellisuudessa ovatkaan.

Se on kuitenkin harhaa.

”Muut ihmiset pitävät meistä enemmän kuin arvaammekaan”, tutkijat päättävät artikkelinsa.