Norsujen ja ihmisten kohtaamiset ovat vaarallisia. Kuva: Kimmo Taskinen
Norsujen ja ihmisten kohtaamiset ovat vaarallisia. Kuva: Kimmo Taskinen

Mehiläisten avulla yritetään estää norsujen tunkeutuminen ihmisten viljelyksille ja vähentää yhteenottoja.

Jättimäiset norsut pelkäävät pikkuruisia mehiläisiä. Tämä kävi taas kerran ilmi, kun eläintieteilijä Lucy King Oxfordin yliopistosta kollegoineen soitti srilankalaisille aasiannorsuille nauhoittamaansa häirittyjen mehiläisten surinaa.

Ääni teki valtavat eläimet levottomiksi ja pani ne vetäytymään kauemmas sekä ääntelemään hermostuneesti, kuvaavat tutkijat Current Biology -lehdessä.

Muut heidän kokeilemansa äänet eivät saaneet aikaan yhtä voimakasta reaktiota.

Kingin ryhmä on aiemmin osoittanut samalla menetelmällä, että afrikannorsut juoksevat pakoon, kun kuulevat mehiläisten pörräystä.

Lisäksi ne varoittavat erityisellä matalalla murinalla lajikumppaneitaan mesipistiäisistä.

Tuorein koe järjestettiin Udawalawen kansallispuistossa, jossa elää pysyvästi noin 250 yksilön norsulauma. Pellot ja asutus ympäröivät aluetta kaikissa ilmansuunnissa.

Siellä näkyy hyvin, millaisia konflikteja syntyy, kun maailman suurimmat maanisäkkäät ja ihmiset elävät lähekkäin.

Afrikassa on onnistuttu estämään norsuja tuhoamasta viljelyksiä sijoittamalla mehiläispesien rivejä sopiviin paikkoihin.

Aasiassa on enemmän ihmisen ja norsujen välisiä selkkauksia kuin Afrikassa, ja aasiannorsut ovat uhanalaisempia kuin afrikannorsut, toteaa King Eurekalertin tiedotteessa.

Koko maailmassa on WWF:n mukaan enää alle 50 000 aasiannorsua. Afrikannorsuja on 415 000, arvioi Maailman luonnonsuojeluliitto vuonna 2016. Molempien lajien kannat ovat viime vuosina pienentyneet rajusti.

Sri Lankassa testataan parhaillaan kymmenessä kohteessa, vähentääkö mehiläispesistä rakennettu aita norsutuhoja.

Kingin mielestä kokeista on hyötyä siinäkin tapauksessa, etteivät norsut tyystin lakkaisi tallomasta viljelmiä. Mehiläisethän pölyttävät hyötykasveja ja valmistavat hunajaa sekä muita tuotteita.

Seuraavaksi menetelmä on tarkoitus viedä Thaimaahan, Intiaan ja Nepaliin. Hankkeessa ovat mukana myös Cornellin ja Peradeniyan yliopistot sekä Save the Elephants ja Trunks & Leaves -järjestöt ja Disneyn Animal Kingdom -teemapuisto.

Intiassa kuolee joka päivä yksi ihminen sen vuoksi, että on joutunut tekemisiin norsun tai tiikerin kanssa, raportoi maan ympäristöministeriö viime vuonna.

Intiassa elää lähes 60 prosenttia aasiannorsuista. Suurimmat populaatiot löytyvät Karnatakan ja Assamin osavaltioista. BBC kertoi hiljattain kahnauksista, joita on syntynyt Assamin teenviljelijöiden ja osavaltion yli 5 700 elefantin välille.

Viralliset tilastot osoittavat, että villit norsut tappoivat melkein 800 ihmistä Assamissa vuosina 2006–2016. Onnettomuudet ovat lisääntyneet, kun teeviljelmiä on laajennettu metsiin.

Norsuista on tullut aggressiivisempia, kun niiden elinalueet ovat kaventuneet ja perinteisiä luonnollisia liikkumisväyliä on jäänyt teeviljelmien alle.

Norsut eivät syö teenlehtiä, mutta ruokaa etsiessään ne hakeutuvat muille pelloille ja kyliin.

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä3546
Liittynyt21.7.2017

Norsu pelkää pikkuisia mehiläisiä

käyttäjä-3779 kirjoitti: https://www.google.fi/search?q=norsun+k%C3%A4rs%C3%A4&source=lnms&tbm=is... Norsun tietoisuus keskittyy suureksi osaksi lähes 100 000 lihasta käsittävään, monipuolisen funktion omaavaan norsun kärsään. Jos mehiläinen on tunkeutunut pistämään jonkun norsun kärsään, tämä on varmasti osannut kertoa laumansa jäsenille ja varoittaa heitä nähdessään surraavia mehiläisiä. Ihmisellekin iljettävin lienee ajatus ampiaisen menosta juuri nenään. Välttävät norsut mehiläisten...
Lue kommentti
Kivikautisessa naudankallossa on reikä, jonka kuva näyttää sen sekä otsaluun ulko- että sisäpuolelta. Janan pituus vastaa kymmentä senttimetriä. Kuva: Fernando Ramirez Rozzi
Kivikautisessa naudankallossa on reikä, jonka kuva näyttää sen sekä otsaluun ulko- että sisäpuolelta. Janan pituus vastaa kymmentä senttimetriä. Kuva: Fernando Ramirez Rozzi

Länsi-Ranskasta löydetyssä yli 5 000 vuotta vanhassa lehmän kallossa oleva reikä on mitä todennäköisimmin porattu tarkoituksella.

Kallonporaus on ikivanha toimenpide. Esimerkiksi migreenin ja epilepsian uskottiin aiheutuvan pään sisällä mekastavista pahoista hengistä, ja kun kalloon porattiin tai raaputettiin reikä, nämä pirut pääsivät liihottelemaan matkoihinsa.

Arkeologinen todistusaineisto osoittaa, että ihmiset porasivat reikiä toistensa päihin jo yli 8 000 vuotta sitten. Toimenpiteestä jopa selvittiin hengissä jo kivikaudella.

Useassa vanhassa kallossa näkyy, että porausreikä on luutunut umpeen. Potilas on siis elänyt ainakin jonkin aikaa toimenpiteen jälkeen.

Nyt Ranskasta löydetty yli 5 000 vuotta vanha lehmän kallo viittaa siihen, että ihmiset ovat kenties harjoitelleet operaatiota eläimillä. Lehmän kallossa on ammottava reikä, jonka ympärillä on selvästi samanlaisia raapimisjälkiä kuin porauksen läpikäyneiden ihmisten päässä.

Atlantin rannalla Länsi-Ranskassa on muinoin ollut kivikautista asutusta, ja lehmän kallo kaivettiin siellä esille jo 1970–1980-luvun kaivauksissa.

Reiän ajateltiin tuolloin syntyneen kamppailussa toisen eläimen kanssa. Kenties toinen sarvipää oli puhkaissut lehmäparan kallon.

Kallon alun perin löytänyt tutkija pyysi kuitenkin muutama vuosi sitten kahta tutkijaa vilkaisemaan reikää lähemmin.

”Näimme hyvin nopeasti, että reikä on syntynyt kallonporauksesta. Se ei ole sarven jälki”, kertoo tutkija Fernando Ramirez Rozzi LiveScience-verkkolehdelle.

Totuus paljastui viimeistään elektronimikroskoopin alla, kun tutkijat näkivät kivityökalujen aiheuttamat raapimisjäljet reiän ympärillä.

Muinaiset ihmiset ovat siis ehkä harjoitelleet kallonporausta lehmällä. Tai kenties lehmäparka on kärsinyt jostain sairaudesta, jota on yritetty parantaa poraamalla sen päähän reikä.

Ei tiedetä, oliko lehmä elossa, kun reikä tehtiin. Joka tapauksessa se ei ole elänyt kovin pitkään operaation jälkeen, sillä reikä ei ole luutunut lainkaan.

Tutkijat pohtivat myös, olisiko reikä tehty osana jotain rituaalia. Heidän mielestään on kuitenkin todennäköisintä, että lehmä on toiminut aloittelevan kallonporaajan harjoituspotilaana ennen kuin vaarallista tekniikkaa on lähdetty soveltamaan ihmiseen.

Ranskasta on aiemmin löytynyt myös villisian kallo, jossa on samankaltainen reikä.

Tutkimuksen julkaisi Scientific Reports.

Some ja pelit muokkaavat aivoja samalla tavalla kuin porno tai päihteet.

Moni vitsailee olevansa riippuvainen Facebookista tai Instagramista, mutta addiktio voi olla aivan todellinen, muistuttaa Helsingin Sanomat jutussaan.

Kiinassa arviolta yhdeksän prosenttia ja Japanissa kahdeksan prosenttia nuorista on nettiriippuvaisia. Kiina luokitteli internet-riippuvuuden sairaudeksi jo vuonna 2008.

Internet-riippuvuuden mekanismit ovat samankaltaisia kuin muissakin riippuvuuksissa.

”Riippuvuutta voi aiheuttaa oikeastaan mikä tahansa, mistä aivot saavat nopeita palkintoja”, Helsingin yliopiston aivotutkija Minna Huotilainen kertoo.

Taustalla on aivojen palkkiojärjestelmä, joka aktivoituu muun muassa syömisen ja seksin yhteydessä. Sen tarkoitus on varmistaa eloonjääminen.

Facebook, Twitter, Instagram ja pelinkehittäjät osaavat hyödyntää aivojen palkkiojärjestelmää. Palveluita on hiottu niin, että käyttäjälle tulee jatkuvasti pieniä yllätyksiä: tulee ilmoituksia tykkäyksistä, viestejä kavereilta, uutisia ja videoita.

Lyhyet ilmoitukset herättävät uteliaisuuden ja antavat nopeasti dopamiinitujauksen. Tämän vuoksi Twitter koukuttaa paremmin kuin pitkät kirjoitukset.

Riippuvuuden kehittyessä aivojen toiminta muuttuu alueilla, jotka ovat vastuussa motivaatiosta, kognitiivisista toiminnoista, itsehillinnästä ja viivästyneen palkkion odottamisesta.

Myös hormonien pitoisuudet aivoissa muuttuvat. Hiljattain korealaiset tutkijat havaitsivat, että nuorilla nettiriippuvaisilla aivojen välittäjäaine gaban pitoisuus oli tavallista korkeampi. Tämän tiedetään aiheuttavan uneliaisuutta, masennusta ja ahdistuneisuutta.

Kysely

Oletko nettiriippuvainen?