Tutkijat kokeilivat erilaisia osoituseleitä. Kuvan mukaista elettä norsut eivät tulkitse osoitukseksi lainkaan – kuten eivät kaksivuotiaat ihmislapsetkaan. Koirat ja simpanssit tulkitsevat tällaisen osoittamiseksi kyynärpäällä.
Tutkijat kokeilivat erilaisia osoituseleitä. Kuvan mukaista elettä norsut eivät tulkitse osoitukseksi lainkaan – kuten eivät kaksivuotiaat ihmislapsetkaan. Koirat ja simpanssit tulkitsevat tällaisen osoittamiseksi kyynärpäällä.

Afrikannorsu etsii sieltä, mihin ihminen osoittaa.

Afrikannorsut ymmärsivät ilman opetusta, kun tutkijat osoittivat niille kädellään kahdesta astiasta sen, jonka alta kannattaa kaivaa herkkupalaa. Aiempien tutkimusten perusteella esimerkiksi koirat ovat hyviä tällaisessa eleiden tulkinnassa mutta kaikki apinat eivät. Brittiläisten oppimistutkijoiden tuloksen julkaisi Current Biology -lehti.

Anna Smet ja Richard Byrne St Andrewsin yliopistosta Fifestä tekivät kokeensa eteläisessä Afrikassa 11:llä norsulla, jotka oli koulutettu kuljettamaan turisteja Victorian putousten alueella. Koulutus ei ollut sisältänyt minkäänlaista elekieltä, vaan norsuja oli opastettu pelkästään äänillä. Siksi tutkijat päättelevät, että norsujen eleäly oli luontaista. Tätä tukee sekin, että norsuyksilöiden suoritusvarmuus pysyi samana sen sijaan, että olisi parantunut, kun kokeita toistettiin.

Norsut tulkitsivat tutkijoiden osoituseleet paremmin kuin aiemmissa vastaavissa kokeissa esimerkiksi simpanssit, jotka valitsivat mieluummin sen kohteen, jota lähinnä tutkija seisoi, kuin sen, jota hän osoitti.

Koirat ovat elekielen tulkinnassa vielä hieman parempia, sillä ne osaavat valita suunnan ilman käsieleitäkin, myös pelkän katseen tai pään suuntauksesta. Mutta tämä paremmuus saattaa johtua siitä, että norsuilla on niin heikko näöntarkkuus, tutkijat huomauttavat. Norsut eivät todennäköisesti erota, mihin ihminen katsoo.

Norsujen sosiaalisesta älystä lisää:

Kärsänmitalla järkeä ja tunteita

Tutkijat esittävät, että nykyihminen vaelsi ulos Afrikasta useaan otteeseen. Ensimmäisen seurueen lähdöstä on noin 120 000 vuotta.

Nykyihminen Homo sapiens kehittyi Afrikassa, mistä noin 60 000 vuotta sitten levittäytyi Aasian ja Euroopan puolelle joukko, josta kaikki nykyiset ei-afrikkalaiset polveutuivat.

Näin ihmislajin tarinaa on kerrottu koulukirjoissa ja tiedeuutisissa vuosien ajan. Nyt siihen on aika tehdä päivitys, toteavat alan asiantuntijat Science-lehdessä .

Arvostetun Max Planck -instituutin ja Hawaijin yliopiston tutkijat kokosivat analyysissaan yhteen joukon löytöjä, jotka on tehty Aasiassa aivan viime vuosina. Niistä saadut tutkimustulokset eivät sovi yhteen vanhan kertomuksen kanssa.

Esimerkiksi Keski- ja Etelä-Kiinasta on löydetty nykyihmisen jäänteitä, jotka on ajoitettu 70 000–120 000 vuotta vanhoiksi.

Löydöt Kaakkois-Aasiasta ja Australiasta viittaavat siihen, että nykyihminen ehti häärätä sielläkin jo ennen kuin lajimme vanhan teorian mukaan oli edes astunut jalallaan Afrikan ulkopuolelle.

Tutkijat esittävät, että nykyihminen vaelsi ulos Afrikasta useaan otteeseen. Ensimmäisen seurueen lähdöstä on noin 120 000 vuotta, siis kaksi kertaa pidempi aika kuin mitä ennen otaksuttiin.

Heidän jälkeensä muuttajia on ollut useita, kunnes suurin Afrikasta muutto nähtiin 60 000 vuotta sitten.

Jokin vanhassa tarinassa sentään pitää kutinsa: kaikki kansat Afrikan ulkopuolella polveutuvat tuosta viimeksi mainitusta joukkiosta. Syystä tai toisesta aiemmin lähteneiden ihmisten suvut ovat sammuneet.

”Varhemmin kuin 60 000 vuotta sitten Afrikasta levittäytyneet ihmiset olivat todennäköisesti pieniä metsästäjä-kerääjien ryhmiä. Ainakin jotkin näistä varhaisista levittäytyjistä jättivät vähäisiä geneettisiä jälkiä nykyisiin ihmispopulaatioihin”, selittää tutkimustiedotteessa professori Michael Petraglia Ihmisen historian Max Planck -instituutista.

Analyysissaan tutkijat liittävät tarinaan myös viimeaikaisissa geenitutkimuksissa saadut tiedot siitä, että nykyihminen pariutui sukulaislajiensa kanssa Afrikasta lähdettyään.

Nykyihmisiltä on tunnistettu niin neandertalien kuin denisovanihmisten geenejä sekä näiden lisäksi vielä tunnistamattoman ihmislajin perimää.

Tutkijoiden mukaan risteytyminen tapahtui Aasiassa, missä lajeillamme oli mahdollisuus kohdata oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa.

Alaisiaan kuunteleva ja vaatimattomasti käyttäytyvä pomo parantaa alaisten luovuutta, osoitti kiinalaisyrityksissä tehty tutkimus.

Esimiehen kannattaa rohkeasti myöntää omat virheensä ja olla vaatimaton suhteessa alaisiinsa, osoittaa uusi yhdysvaltalais-kiinalainen tutkimus.

Ohion osavaltionyliopiston liiketalouden apulaisprofessori Jasmine Hun johtamassa tutkimuksessa tarkasteltiin johtajan käytöksen vaikutusta alaisten luovuuteen kiinalaisissa it-alan yrityksissä ja nii.

Esimiehen kuunteleva ja vaatimaton käytös lisäsi tiimin luovuutta tilanteissa, joissa valtaetäisyys on pieni eli johtaja osallistuu läheisesti alaisten työhön ilman, että välissä on suurta hierarkiakuilua.

”Tällaiset johtajat helpottivat tiedon jakamista tiimin jäsenten välillä, mikä taas johti uudenlaisten ratkaisujen rohkeampaan etsimiseen”, tutkija Hu sanoo Ohion yliopiston tiedotteessa.

Kun valtaetäisyys on suuri eli johtajat ovat hyvin erillään työntekijöistä, esimiesten nöyrä käytös saatetaan nähdä jopa heikkouden merkkinä. Tässä tapauksessa nöyrä käytös alaisia kohtaan saattoi horjuttaa tiimin vakauden tunnetta. Tiimi on kenties tottunut siihen, että esimies on hallitseva ja linjaa asiat jämäkästi.

Tutkimuksessa työntekijät saivat itse arvioida johtajansa nöyryyttä tai vaatimattomuutta kuusiportaisella asteikolla. Heiltä kysyttiin muun muassa, kuinka avoin pomo heidän mielestään on palautteelle.

Valtaetäisyyttä taas mitattiin muun muassa kysymällä työntekijöiltä, uskaltavatko he ottaa esimiehen kanssa puheeksi sen, että esimerkiksi tiimin suoritus ei vastaa tavoitteissa määriteltyä. Jos tällainen vuorovaikutus on vaikeaa, tutkijat määrittelivät valtaetäisyyden suuremmaksi.

Tutkimuksen julkaisi Journal of Applied Psychology.

Kysely

Onko sinulla hyvä esimies?