Aasiannorsun lapsuus on pitkä. Emo imettää poikasta kolmevuotiaaksi, ja eläin aikuistuu vasta 17 ikävuoden korvilla. Kuva: Virpi Lummaa
Aasiannorsun lapsuus on pitkä. Emo imettää poikasta kolmevuotiaaksi, ja eläin aikuistuu vasta 17 ikävuoden korvilla. Kuva: Virpi Lummaa
Aasiannorsu varttuu varmemmin, kun emo tukena on vielä mummokin. Kuva: Virpi Lummaa
Aasiannorsu varttuu varmemmin, kun emo tukena on vielä mummokin. Kuva: Virpi Lummaa

Ehkä juuri tämän takia poikaset eivät tahdo selvitä eläintarhassa, turkulaistutkijat epäilevät.

Isoäidit ovat ihmislajin menestyksen keskeinen salaisuus. Kun isoäidit osallistuvat lastenhoitoon, lapsia syntyy pienemmillä ikäeroilla ja useampi heistä selviää aikuiseksi. Nyt Turun yliopiston tutkijat huomasivat, että sama pätee aasiannorsuihin.

Alle 20-vuotiaiden norsuemojen poikasilla oli kahdeksan kertaa alhaisempi kuolleisuusriski viiteen ikävuoteen mennessä, jos mummo eli samalla alueella poikasen kanssa, kuin poikasilla, jotka kasvoivat ilman isoäidin apua.

Norsumummojen läsnäollessa niiden tyttäret myös poikivat useammin, joten sukuun ehti syntyä enemmän jälkeläisiä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Isoäitien läsnäolo lisäsi lastenlasten määrää huolimatta siitä, oliko isoäidillä itsellään pieniä poikasia vai oliko se jo ohittanut lisääntymisiän. Mitä enemmän isoäidillä itsellään oli ollut poikasia, sitä paremmin se osasi auttaa myös tytärtään poikasten hoidossa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Poikasten selviäminen on siis ainakin jossain määrin kiinni kokemuksesta.

”Isoäitinorsut voivat olla erityisen tärkeitä tyttärille, jotka ovat ennestään kokemattomia poikasten hoidossa”, arvelee akatemiaprofessori Virpi Lummaa tiedotteessa.

Havainto on tärkeä norsujen suojelijoille ja kasvattajille. Tutkimus tehtiin Myanmarin työläisnorsuilla, joita kasvatetaan tiikkimetsikössä puuteollisuuden palvelukseen.

Eläintarhoissa norsunpoikasia kuolee paljon. Vain puolet poikasista selviää ensimmäisistä elinvuosistaan. Norsuja myös muutetaan usein eläintarhasta toiseen, jolloin perhesiteet katkeavat.

Uhanalaisen lajin suojelun kannalta olisi parempi, jos useampi norsupolvi saisi elää samassa tarhassa ja isoäidit voisivat tarjota hoitoapua lapsilleen.

Havainto norsumummojen merkityksestä saa myös salametsästyksen näyttäytymään entistä katalammassa valossa: metsästäjät valitsevat kohteekseen usein juuri iäkkäitä, kookkaita naaraita.

Aasian norsukanta on suunnilleen puolittunut viimeisten sukupolvien aikana. Nyt villinä elää arviolta 38 500–52 500 aasiannorsua.

Aiemmin isoäidin on havaittu auttavan myös afrikannorsujen lisääntymistä. Tutkija Mirkka Lahdenperä kertoo, että isoäitiefektistä on viitteitä myös muilla eläinlajeilla. Apinoista mummovaikutuksia on ainakin makakeilla.

”Etenkin miekkavalailla on todettu selvästi, että mummoilla on vaikutusta aikuisen poikansa elossa säilymiseen ja jälkeläisten määrään”, hän kertoo.

Miekkavalailla on havaittu samantapainen menopaussi kuin ihmisillä ja norsuilla, ja naaraat voivat elää vielä vuosikymmeniä lisääntymisiän päätyttyä. Ne ovat todellisia tietopankkeja, jotka osaavat johtaa laumansa parhaille ruokapaikoille silloinkin, kun saaliskaloja on vähän.

Norsulaumoja johtavat poikkeuksetta vanhat naaraat.

”Ne tietävät parhaat ruokapaikat ja sen, miten kannattaa reagoida vaarallisimpiin saalistajiin, urosleijoniin”, Lahdenperä kertoo.

Eläinkunnasta tunnetaan paljon yksittäistapauksia, joissa isoäiti on tarjonnut apuaan poikasten hoidossa, mutta laajemmin ilmiötä ei aina ole pystytty osoittamaan.

Turun yliopiston tutkimuksen julkaisi Scientific Reports.

Sisältö jatkuu mainoksen alla