Noseboilmiöllä on selitetty sekä sähköallergiaa että oireita, joita jotkut sanovat saavansa tuulimyllyistä. Kuva: Wikimedia Commons
Noseboilmiöllä on selitetty sekä sähköallergiaa että oireita, joita jotkut sanovat saavansa tuulimyllyistä. Kuva: Wikimedia Commons

Koehenkilöt saivat voidetta, jossa ei ollut mitään vaikuttavia ainesosia. Kuitenkin kun heille kerrottiin sivuvaikutuksista, he alkoivat saada niitä ja kipureaktio nähtiin jopa aivoissa ja selkäytimessä.

Lumevaikutus eli plasebo on paljon tutkittu ilmiö, jossa potilaan oireet voivat helpottua pelkän lumelääkkeen syömisestä.

Tutkimuksissa pelkkiä sokeripillereitä saaneiden aivoissa on havaittu aivan samojen neurokemiallisten prosessien aktivoitumista kuin oikeaa lääkettä saaneilla.

Plasebovaikutuksen ikävämpi sisar on nimeltään nosebo.

Kun plasebossa ihminen voi saada oikeaa hyötyä lumelääkkeestä, nosebossa koehenkilö voi saada oikeita oireita kuvitellusta uhasta.

Nykyään esimerkiksi kännykkä- ja wifisäteilyn ja tuulivoiman vaaroilla pelottelu voi todella saada ihmisissä aikaan oireita, joilla ei kuitenkaan ole mitään fysiologista yhteyttä oireiden väitettyyn aiheuttajaan. Nosebovaikutus selittää myös sähköallergian.

Toisin sanoen ihminen voi oikeasti alkaa oireilla, kun kuvittelee altistuvansa jollekin, minkä hän syystä tai toisesta mieltää pahaksi.

Kyse ei siis ole luulosairaudesta. Oireet ovat todellisia, vaikka niitä ei fyysisesti aiheutakaan se asia, jota ihminen pelkää – esimerkiksi sähkökentät tai tuulivoimalan melu. Pelkkä uskomus riittää.

Nyt Science-lehdessä julkaistu uusi tutkimus paikantaa nosebovaikutuksen aivoihin ja osoittaa, että nosebovaikutus on kytköksissä myös lumetuotteen hintaan. Mitä kalliimpaa lumevoidetta koehenkilöt luulivat saavansa, sitä pahempia sivuvaikutuksia heille tuli.

Saksalaisen Hampurin yliopistollisen sairaalan tutkimusryhmä rekrytoi 49 henkilöä kokeeseen, jossa he saivat testata ihon kutinaan tarkoitettua voidetta.

Voide oli puhdasta lumetta ilman mitään vaikuttavia tai haitallisia ainesosia, mutta se oli pakattu kahteen erilaiseen pakettiin.

Tutkijat olivat suunnitelleet pakkaukset huolellisesti niin, että toinen näytti merkkilääkkeeltä ja toinen halvemmalta kopiolta. Toisen voiteen sanottiin niin ikään olevan kalliimpi ja toisen halvempi.

Kaikille koehenkilöille kerrottiin, että voiteet saattavat nostaa kipuherkkyyttä.

Kiintoisasti kävi niin, että kun koehenkilöille tehtiin lämmönsietotesti, ”kalliimpaa” voidetta saaneet raportoivat kivun kaksi kertaa voimakkaammaksi kuin ”halvempaa” voidetta saaneet.

Kivun kokeminen nähtiin myös magneettikuvassa.

Tutkijat olivat kehittäneet uuden metodin toiminnalliseen magneettikuvaukseen, jonka avulla he pystyivät kuvaamaan kipureaktioita samaan aikaan sekä aivoissa että selkäytimessä.

Tutkijat todella havaitsivat nosebokivun aiheuttaman vaikutuksen eräillä alueilla selkäytimessä ja aivoissa. Samojen aivoalueiden on aiemmin havaittu aktivoituvan myös positiivisen plasebon vaikutuksesta.

Löydös tarkoittaa, että koehenkilöt eivät vain kuvitelleet tuntevansa enemmän kipua, vaan he todella tunsivat enemmän kipua, vaikka voiteessa ei ollut mitään kipua aiheuttavaa ainesosaa. Pelkkä usko sivuvaikutuksiin riitti.

Tutkimuksen edetessä ”kalliimpaa” voidetta saaneiden oireet lisäksi pahenivat, kun taas ”halvempaa” voidetta saaneiden ryhmässä ne lievenivät.

Torinon yliopiston neurotieteilijä Fabrizio Benedetti kommentoi ulkopuolisena tutkijana Science-lehdessä, että suurin osa tutkijoista ei ole aiemmin ajatellut, että uskomukset ja kuvitelmat todella vaikuttaisivat hermoihin selkäytimessä.

Kasvisruoka2
Seuraa 
Viestejä4399
Liittynyt29.8.2015

Nosebovaikutus meni selkäytimeen

Jep ja tuo on aika vanhaa tietoa, ihmiset kokevat esimerkiksi valeleikkaukset sivuoireet kuin sitten oikeiden lääkkeiden sivuoireita, vaikka heille annetaan sokeripilleri. Valeleikkaukset on jokseenkin mielenkiintoinen juttu ja silläkin on suuria placebo-vaikutuksia. Eli ihminen tavallaan avataan ja ommellaan kiinni eikä tehdä mitään ja jalka paranee kuin itsestään.
Lue kommentti

Ruhollah.

Vesistöissä kasvavat toukat imevät muovia itseensä.

Mikromuovi eli alle viiden millin kokoinen ja vielä huomattavasti pienempi muovisilppu on tiedostettu valtavaksi ongelmaksi merissä ja vesistöissä.

Vaatteista, kosmetiikasta ja muista tuotteista irtoava mikromuovi päätyy luontoon eikä poistu sieltä. Ravinnon mukana sitä päätyy eläimiin, ja muovi kiertää ravintoketjussa.

Nyt Belfastin ja Readingin yliopistojen tutkijat ovat tehneet huolestuttavan havainnon. Hyttyset ja muut hyönteiset levittävät mikromuovia myös maanpäällisiin ravintoketjuihin, he raportoivat Biology Letters -lehdessä.

Hyönteisten toukat kasvavat vedessä, jossa ne siivilöivät mikroskooppisia muovinpalasia sisäänsä ruoan mukana. Muovi säilyy toukassa, kun se muodonmuutosten myötä kasvaa aikuiseksi hyönteiseksi.

Tutkijat syöttivät lintuhyttysen toukille mikroskooppisia muovinpalasia, kooltaan 2–15 mikrometriä. Mikrometri on millimetrin tuhannesosa. Mitä pienempää muovi oli, sitä enemmän sitä päätyi toukkiin.

Ällistyttävä havainto oli, että muovi ei hävinnyt toukista mihinkään, kun ne kokivat muodonmuutoksen ja kasvoivat aikuisiksi. Täysikasvuisessa lintuhyttysessä muovia oli huomattavia määriä.

”Toukat suodattavat ravintoa suuhunsa eivätkä ne erota, mikä on muovia ja mikä ruokaa. Ne syövät levää, joka on suunnilleen saman kokoista kuin mikromuovi”, kertoo eläintieteen professori Amanda Callaghan Belfastin yliopistosta The Guardian -lehdessä.

Callaghan pitää erittäin todennäköisenä, että myös muiden hyönteislajien vedessä elävät toukat syövät mikromuovia ja kuljettavat sitä aikuisina ympäriinsä. Hyönteiset päätyvät ruoaksi muun muassa linnuille, lepakoille ja hämähäkeille, ja sitä kautta muovia kulkeutuu maanpäällisiin ravintoketjuihin.

”Hyönteisparvien mukana muovia voi nousta ilmoille suuria määriä. Se on todella masentavaa. Tämä muovi ei katoa ikinä mihinkään”, tutkimusta johtanut Callaghan valittelee.

Englannissa mikromuovia on löydetty jo esimerkiksi päivänkorennoista ja vesiperhosista. Walesin joissa jopa puolella tutkituista hyönteisentoukista on mikromuovia sisuksissaan.

Merilinnuistakin on jo löydetty mikromuoveja, mutta aiemmin ei ole tutkittu, voisivatko ne levitä ravinnosta hyönteisten välityksellä.

”Tämä on aiemmin tuntematon reitti. Se altistaa sellaisetkin eläimet, jotka tavallisesti eivät muoville altistu. Emme vielä tiedä vaikutuksia”, Callaghan sanoo.

Valveilla makaaminen tekee vuoteesta vihollisen, joka estää nukkumisen.

Hyvä yöuni on terveytemme elintärkeitä peruspilareita. Se elvyttää kehon, uudistaa soluja, hoitaa mieltä, huoltaa muistia ja suojaa sairauksilta.

Univaje toimii päinvastoin ja on elimistölle myrkkyä.

Se heikentää muistia, häiritsee tunne-elämää, koettelee aineenvaihduntaa ja immuunipuolustusta ja altistaa sairauksille, kuten diabetekselle, sydän- ja verisuonitaudeille, mielenterveyden häiriöille ja aivorappeumille, esimerkiksi Alzheimerin taudille.

Jokainen nukkuu joskus huonosti, mutta toisilla univaikeudet kroonistuvat. Paradoksaalisesti ihminen alkaa silloin pelätä, ettei saa unta, niin paljon, ettei saa unta. Sänky ei ole enää ystävä vaan vihollinen.

Perinteisesti pitkäaikaista unettomuutta on hoidettu lääkkeillä, mutta nykyisin niitä ei enää suositella. Tilalle on tullut lääkkeettömiä vaihtoehtoja, kuten kognitiivis-behavioraalinen cbt-terapia.

Sänky on vain nukkumista varten

Cbt-terapian ytimessä on nukkumista haittaavien pelkojen ja muiden kielteisten ajatusmallien horjuttaminen ja purkaminen.

Tässä yksi tärkeä keino on rajoittaa vuoteessa oloa, sillä pahimmillaan oma sänky on uniongelmaiselle ärsyke, joka estää nukkumisen. Hän on ehdollistunut siihen, että sängyssä odottaa kurja yö.

”Tarkoituksena ei ole rajoittaa nukkumista vaan vuoteessa oloa. Jokainen vuoteessa valveilla oltu hetki vahvistaa negatiivista yhteyttä valveen ja vuoteen välillä”, sanoo Helsingin uniklinikan toiminnanjohtaja Anne Huutoniemi, joka hoitaa uniongelmaisia cbt:llä.

Käytännössä ensin arvioidaan, miten kauan uneton todellisuudessa nukkuu silloin, kun kokee, ettei nuku silmän täyttä. Jos keskiarvoksi saadaan vaikkapa 5,5 tuntia yössä, siitä tehdään vuoteessaoloaika, ja ihminen alkaa mennä nukkumaan vuoteessaoloaikansa verran ennen tavanomaista ylösnousuaikaansa.

Aluksi aikataulua noudatetaan kaksi viikkoa. Jos uneton ei saa unta puolen tunnin kuluessa sänkyyn menosta tai herää yöllä ja virkistyy, hänen on noustava sängystä ja pysyttävä sieltä poissa, kunnes vireys taas vaihtuu väsymykseen.

Jos kahden viikon jälkeen suurin osa sovitusta vuodeajasta kuluu unessa, nukkumaanmenoa voidaan alkaa aikaistaa 15 minuuttia viikossa. Tätä jatketaan, kunnes saavutetaan ideaaliaika, joka kerryttää unta sopivasti.

 

Lue lisää

Tiede-lehdessä 11/2018 on pitkä artikkeli, jossa lääketieteeseen erikoistunut tiedetoimittaja Mari Heikkilä kertoo, miten aivot ehdollistuvat pelkäämään nukkumaan menoa, miten hyviä tuloksia cbt-hoito on tuottanut ja miten itse kukin voi auttaa itseään nukahtamaan helpommin.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.