Israelilaistutkijat ovat ensi kertaa osoittaneet, että jo puhjennut nuoruustyypin diabetes voidaan pysäyttää, kertoo Lancet –lehti. Jerusalem...

Israelilaistutkijat ovat ensi kertaa osoittaneet, että jo puhjennut nuoruustyypin diabetes voidaan pysäyttää, kertoo Lancet –lehti. Jerusalemin herpealaisen yliopiston Itamar Raz ja Dana Elias työryhmineen onnistuivat muokkamaan diabeettikkojen immuunijärjestelmää ja estämään haimasolukon tuhoutumisen.

Insuliinia tuottavien haiman saarekesolujen autoimmuunitulehdus on vuosia kestävä tapahtumaketju, jonka käynnistäjiksi epäillään muun muassa imeväisiän virustauteja ja ravintoa. Hiirillä immuunijärjestelmän hyökkäys omia soluja vastaan on estettävissä. DiaPep277-niminen peptidi, aminohappoketju, pysäyttää solutuhon ja palauttaa insuliinituotannon. Idea näyttää nyt toimivan myös ihmisellä. Kymmenen kuukautta kestäneeseen kaksoisokkotutkimukseen osallistui 35 varhaisvaiheen diabeetikkoa, joiden haimasolut toimivat enää vaivoin. Puolet joukosta sai kaksi ihonalaista peptidiruisketta, loput lumehoitoa.

Kaikilta mitattiin tutkimuksen alussa ja lopussa veren ns. c-peptidipitoisuus, joka kertoo, kuinka hyvin oma insuliinituotanto sujuu. Kun haimasolut pumppaavat insuliinia vereen, erittyy samalla c-peptidiä. Pieni pitoisuus on puolestaan merkki sairaudesta.

Lumepiikkien varassa sinnitelleiden peptiditasot olivat hiipuneet entisestään, mutta hoitoryhmäläisillä ne olivat ennallaan. He myös tulivat toimeen tavallista vähäisemmällä insuliinihoidolla. DiaPep277 -ruiskeet ilmeisesti estävät haimasoluja tuhoavan immuunivasteen käynnistymisen. Peptidi vaikuttaa erityisesti auttaja-T-soluihin, jotka mm. piiskaavat vasta-ainetuotantoa.

Hoito on vasta toisen vaiheen potilaskokeissa. Edessä on vielä vuosia kestävät tutkimukset pitkäaikais- ja yhteisvaikutuksista. Dana Eliaksen mukaan DiaPep277:ssä on kuitenkin ainekset läpimurtoon. Jo sairastuneiden lisäksi sillä voisi suojata niitä, joilla on selvä perinnöllinen alttius.

Insuliinihoito on toistaiseksi diabeetikkojen ainoa elämänlanka. Aina välillä tautia on yritetty taltuttaa koko haiman tai solusaarekkeiden siirroilla, mutta menetelmät eivät ole riskiensä tai tehottumuutensa takia levinneet laajempaan käyttöön. Nuoruustyypin diabetestä potee noin 30 000 suomalaista, heistä runsas 3 000 on alle 16-vuotiaita. Lasten diabetes on Suomessa yleisempää suhteessa väkilukuun kuin missään muussa maassa. Sairastavuus on kolminkertaistunut viimeksi kuluneen kolmen vuosikymmenen aikana.

Ensimmäisiä bongauksia odotetaan jo kesällä.

Eksoplaneettoja etsivä Tess-tutkimussatellitti on kohonnut avaruuteen. Tessin odotetaan löytävän tuhansia planeettoja, jotka kiertävät muuta tähteä kuin Aurinkoa.

Tess kohoaa aivan uudenlaiselle radalle, jota kokeillaan ensi kertaa. Rata on soikea ja tahdistettu Kuun kiertoon Maan ympäri, kertoo Nasa sivuillaan.

”Joka kerta lähellä maapalloa Tess lähettää kaikki ottamansa kuvat lennonjohdolle. Tämä on aivan uutta”, sanoi Tessiä rakentanut avaruusinsinööri George Ricker MIT-yliopistosta.

Radalle kohoamiseen menee viikkoja. Apuna käytetään Kuun painovoimaa.

Lisäksi neljän tarkan kameran viritys vie aikansa. Siksi Tess alkaa havainnoida tähtien ympäristöä vasta kesäkuun lopulla.

Tess keskittyy tähtiin 30–300 valovuoden päässä. Jos niiltä löytyy ehdokkaita eksoplaneetoiksi, aletaan niitä tutkia maanpäällisillä kaukoputkilla.

Auringon ja Maan lähellä on 250 valovuoden etäisyydellä noin 200 000 tähteä. Tess keskittyy kirkkaisiin ja läheisiin tähtiin.

Erityisesti tutkijat haluavat selvittää, onko uudella eksoplaneetalla kaasukehää ja jos on, mistä aineista se koostuu.

Tessin menetelmä on vanha tuttu. Jos tähden edestä kulkee planeetta, se himmentää hetkeksi tähden valoa. Muutoksen perusteella voidaan selvittää tähteä himmentävän kappaleen koko ja massa.

Moni haluaa ryhtyä liikkumaan, mutta into lopahtaa aikatauluihin ja monimutkaisiin harjoitusohjelmiin. Tavoite pitää paremmin, jos laajentaa mielikuvaa liikunnasta.

Liikkuminen on terveellistä, kuka sitä ei tietäisi. Mitä välttelystä seuraa, voi aavistella UKK-instituutin tuoreesta raportista, jossa lasketaan liikkumattomuuden kustannuksia suomalaiselle yhteiskunnalle.

Ne ovat huomattavat: vähintään runsaat kolme miljardia mutta kenties jopa yli seitsemän miljardia euroa vuodessa. Summa kertyy sairauspäivistä, lääkemenoista, terveyspalveluiden käytöstä, tekemättä jääneistä työtunneista, menetetyistä verotuloista ja koti- ja laitoshoidon kustannuksista.

Tutkimusten mukaan liikkuja suojaa itseään monilta sairauksilta: diabetekselta, masennukselta, metaboliselta oireyhtymältä, sydän- ja verisuonitaudeilta, jopa joiltakin syöviltä – ja tietysti ylipainolta.

Mikä määrä sitten pitäisi liikkua hyödyt saadakseen?

Suositus kaksi ja puoli tuntia

Maailman terveysjärjestön WHO:n suositus, jota Suomikin noudattaa, ohjeistaa liikkumaan keskitehoisesti vähintään kaksi ja puoli tuntia tai voimakkaasti tunnin ja vartin viikossa.

Ohjetta tukee vuonna 2017 julkaistu tutkimus, johon osallistui yli 130 000 ihmistä 17 maasta. Tulosten mukaan varhaisen kuoleman riski vähenee lähes 30 prosenttia, kun käyttää vähintään suositellun ajan fyysisiin aktiviteetteihin.

Hyvästä kannusteesta huolimatta aikatavoite voi lannistaa nykyajan kiireistä ihmistä. Mistä ottaa ajan juoksulenkkiin, jumppatuntiin tai salilla käyntiin?

Entä jos sitä ei tarvitsisi aina erikseen ottaa. Liikuntaa voi tarkastella muutenkin kuin nimenomaisena suorituksena.

Kertyy arjen askareistakin

WHO laskee keskitehoiseksi liikunnaksi myös tavalliset arjen tekemiset, kuten imuroinnin ja muut kotityöt. Samaan joukkoon menevät työmatkakävely, työmatkapyöräily – ja näin kesän lähestyessä monen iloksi – myös puutarhatyöt, marjastus ja sienestys.

Liikuntaa ei ole edes pakko jakaa pitkin viikkoa, vaikka suositus niin neuvookin. Viikonloppuliikuntakin hyödyttää. Tutkimuksissa se on pienentänyt ennenaikaisen kuoleman riskiä yhtä paljon kuin ositettu liikunta.

Mikä parasta, tuore yhdysvaltalaistutkimus osoittaa, että vähänkin on parempi kuin ei mitään.

Nykyinen suositus pitää terveyshyödyn rajana vähintään kymmenen minuutin liikuntarupeamaa, mutta uusien tulosten mukaan elimistö kiittää jo kahden minuutin aktiivisuudesta. Se voi olla pysäkin väli kävelyä tai hissin vaihto portaisiin.

Näin ajatellen kaksi ja puoli tuntia ei enää tunnukaan mahdottomalta.

 

Lue lisää

Huhtikuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa kansainväliset tiedetoimittajat esittävät asiantuntijoille monien miettimiä liikuntakysymyksiä: Onko pakko rehkiä hikeen asti? Voiko venyttelyn jättää väliin? Mitä oikein kannattaa syödä? Siivittääkö musiikki tosiaan menoa?

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.