Kun jonkun näkee raapivan, tekee mieli itsekin raapia. Kuva: Hanne Salonen
Kun jonkun näkee raapivan, tekee mieli itsekin raapia. Kuva: Hanne Salonen

Raapimisen katselu vapauttaa hormonia, joka saa rapsuttelemaan.

Kun seurueessa yksi alkaa rapsuttaa itseään, muitakin alkaa kutittaa, olipa kyseessä ihmisten tai muiden apinoiden kokoontuminen. Syytä on pohdittu pitkään.

Tutkijat saivat uuden vihjeen mysteeriin huomattuaan, että kutitus tarttuu myös hiirillä.

”Kutitus on hyvin tarttuvaa”, kertoo Washingtonin yliopiston kutitustutkimuksen keskuksen johtaja Zhou-Feng Chen tiedotteessa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kokeessa tutkijat näyttivät hiirelle videon, jossa lajitoveri rapsutti korvantaustaansa jyrsijöille tyypilliseen tapaan takajalkaansa vispaten. Vaikka hiirten näköaisti tiedetään huonoksi, liike tarttui muutamassa sekunnissa videon katsojaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Näin tutkijat saivat tilaisuuden tutkia, miten kutitus siirtyy.

Tapahtuma näkyi aktivoivan aivojen hypotalamuksessa sijaitsevaa suprakiasmaattista tumaketta, joka huolehtii esimerkiksi uni-valverytmin säätelystä. Kun hiiri näki toisen rapsuttavan, tumake vapautti hormonia, jota kutsutaan gastriinia vapauttavaksi peptidiksi eli grp:ksi.

Tämä oli mannaa kutitustutkimuskeskuksen tutkijoille, sillä he olivat osoittaneet jo kymmenen vuotta sitten kokeissaan, että juuri grp on tärkeässä roolissa kutituksen tunteen välittymisessä iholta selkäytimeen.

Varmistaakseen kyseisen hormonin roolin tutkijat toistivat kokeen niin, että grp:n kiinnittyminen suprakiasmaattiseen tumakkeeseen estettiin. Nyt video ei enää saanut hiiriä raapimaan olematonta kutinaa.

Toisaalta pelkkä grp:n truuttaaminen tälle aivoalueelle laukaisi rapsutuksen ilman esimerkkiäkin.

”Hiiri ei näe toisen hiiren rapsuttavan ja sitten ajattele, että pitäisiköhän rapsuttaa itsekin”, Chen summaa.

”Sen sijaan sen aivot alkavat lähettää kutitussignaaleja käyttäen grp:tä viestinviejänä.”

Myös haukottelu tarttuu helposti lukuisten eläinten kesken – ja jopa eläinlajilta toiselle, kuten ihmisillä ja koirilla on havaittu tapahtuvan.

Haukotuksen tarttumisen on esitetty liittyvän jollain tapaa ihmisen empatiakykyyn tai yritykseen lujittaa ryhmän yhteenkuuluvuutta. Haukotus muun muassa tarttuu herkemmin ystäviltä ja perheenjäseniltä kuin ventovierailta.

Grp-hormonin kaltaista selittäjää haukotuksen tarttumiselle ei ole löydetty, mutta sen on havaittu aktivoivan aivojen limbistä järjestelmää, joka osallistuu tunteiden säätelyyn ja sosiaaliseen toimintaan.

Kutitustutkimuksen julkaisi tiedelehti Science.

Sisältö jatkuu mainoksen alla