Kuva: Emmanuel Huybrechts, Wikimedia Commons.
Kuva: Emmanuel Huybrechts, Wikimedia Commons.

Kun uteliaisuus kerran herää, aivot omaksuvat samassa imussa myös vähemmän kiinnostavia asioita.

Ihminen oppii parhaiten asioita, joita kohtaan hän kokee luontaista uteliaisuutta. Tämän moni olisi osannut kertoa ilman tutkimustakin, mutta Neuron-lehdessä julkaistu tutkimus osoittaa ilmiöstä yllättävän puolen. Oppimista tehostava vaikutus ei nimittäin ulotu pelkästään uteliaisuutemme herättäneeseen asiaan, vaan uteliaisuuden herätessä opimme ikään kuin samassa imussa myös yhdentekeviltä tuntuvia asioita. Tämä johtuu siitä, että uteliaisuus muuttaa aivojemme toimintaa.

Tohtori Matthias Gruber Kalifornian yliopistosta tutki asiaa kollegoidensa kanssa koeasetelmalla, jossa koehenkilöille esitettiin joukko tietovisakysymyksiä. Heitä pyydettiin pisteyttämään kysymykset sen mukaan, miten uteliaita he olivat kuulemaan oikean vastauksen. Tämän jälkeen kysymykset esitettiin heille vastausten kera niin, että kysymyksen ja oikean vastauksen välillä oli 14 sekunnin viive. Vastausta odotellessa koehenkilöt saivat nähtäväkseen kuvan vieraan henkilön kasvoista.

Tutkimuksen seuraavassa vaiheessa tutkijat testasivat, miten hyvin koehenkilöt muistivat tietovisakysymysten vastaukset. Kuten odottaa saattaa, he muistivat parhaiten vastaukset kysymyksiin, jotka olivat herättäneet heidän uteliaisuutensa.

Yllätyksenä heille järjestettiin koe myös kysymysten yhteydessä näytetyistä kasvoista. Koehenkilöt muistivat kasvoista parhaiten ne, jotka he olivat nähneet kiinnostaviksi kokemiensa kysymysten yhteydessä.

Tutkijat tarkkailivat funktionaalisen magneettikuvauksen keinoin, mitä koehenkilöiden aivoissa tapahtui kokeen aikana. Uteliaisuuden herääminen näkyi hippokampuksen aktivoitumisena sekä tavallista tiiviimpinä yhteyksinä sen ja aivojen palkitsemisjärjestelmän välillä.

”Uteliaisuus siis virkistää palkitsemisjärjestelmää, ja kanssakäyminen palkitsemisjärjestelmän ja hippokampuksen välillä näyttää saavan aivot tilaan, jossa oppiminen ja mieleen painaminen tehostuu, vaikka kyseinen tieto ei olisi erityisen kiinnostava tai tärkeä”, selosti tohtori Charan Ranganath tutkimusryhmän tiedotteessa.

Havaintoa motivaation ja muistin yhteydestä voidaan soveltaa esimerkiksi ikäihmisten tai neurologisten sairauksien takia heikkomuististen henkilöiden kuntoutuksessa. Myös kouluissa ja työpaikoilla voidaan löytää käyttöä tiedolle, että tylsänkin asian omaksuminen tehostuu, kunhan oppijoiden uteliaisuus saadaan ensin herätettyä edes jollain, mitä he todella haluavat oppia.