Linnunradan keskustassa on kuhinaa, mutta elämää ei ole näkynyt. Kuva: Nasa
Linnunradan keskustassa on kuhinaa, mutta elämää ei ole näkynyt. Kuva: Nasa

Ei ihme, ettei älyä tai elämää ole löytynyt.

Kaikkien todennäköisyyksien mukaan avaruuden pitäisi olla täynnä elämää. Elämällä on ollut teoriassa 13,7 miljardia vuotta aikaa kehittyä ympäri maailmankaikkeutta, mutta miksi emme ole kuulleet niistä mitään?

Tätä pohti kuuluisasti fyysikko Enrico Fermi jo 1950-luvulla esittäessään niin sanotun Fermin paradoksin.

Pennsylvanian yliopiston tähtitieteilijä Jason Wright pyöritteli taas hieman numeroita kollegoidensa kanssa ja yritti laskea, miten suuren osan avaruudesta olemme jo tutkineet maan ulkopuolista älyä etsiessämme.

Maapallon valtameriin verrattuna kokoluokka on suunnilleen se, että olisimme kauhoneet merestä vettä yhden kylpyammeellisen verran.

”Siihen vesimäärään ei välttämättä osu yhtään kalaa”, Wright sanoo.

Wrightin ryhmä otti laskelmiensa pohjaksi maan ulkopuolista älyä etsivän Seti-hankkeen tutkijan Jill Tarterin aiemmat laskelmat. Niissä katsottiin, miten kauan avaruuden kohinaa pitäisi kuunnella, jotta voisi löytää merkittävän signaalin.

Tarter kollegoineen päätyi laskelmissaan siihen – edelleen valtamerivertausta käyttäen – että olemme äyskäröineet avaruudesta suunnilleen yhden vesilasillisen. Wright päivitti Tarterin laskelmia lisäaineistolla ja otti huomioon myös uusimpien etsintähankkeiden tulokset. Vesilasi suureni kylpyammeelliseksi.

”Koska teknologisesti kehittyneet elämänmuodot saattavat levitä ympäri galaksia ja niitä voi kehittyä itsenäisesti useassa paikassa, voimme odottaa, että heinäsuovassa on useampiakin neuloja”, tutkijat kirjoittavat.

Tutkimus on saatavilla arXiv-esijulkaisupalvelussa ja se ilmestyy myöhemmin The Astronomical Journalissa.

Maan ulkopuolisen älyn etsinnässä on monta mutkaa. Vaikka avaruus vilisisi ufo-olentoja, etäisyydet ovat valtavia.

Voi esimerkiksi olla, että meille on lähetetty viestejä, mutta emme ole saaneet niitä, koska emme ole kuunnelleet oikeasta suunnasta. Voi olla, että viestejä lähettävää sivilisaatiota ei enää ole olemassakaan siinä vaiheessa, kun heidän viestinsä kantautuu meille jopa satojen tuhansien valovuosien takaa.

Voi olla, että teleskoopeillamme olemme löytäneet jo planeetan, jolla on elämää, mutta älyllinen elämä siellä ei vielä ole ehtinyt kehittyä – tai se on jo tuhoutunut.

Fyysikko Claudio Grimaldi on laskenut, että vaikka puolet galaksistamme olisi täynnä avaruusolentojen lähettämiä signaaleja, voisimme keskimäärin havaita niistä ehkä yhden. Signaalit heikkenevät voimakkaasti etäisyyden kasvaessa, niitä ei välttämättä ole suunnattu juuri meille emmekä aina ole oikeassa paikassa pystyäksemme nappaamaan niitä.

Vapaa radikaali
Seuraa 
Viestejä1783
Liittynyt26.8.2009

Olemme kartoittaneet avaruudesta vasta mitättömän osan

Keijona kirjoitti: Kannattaisikö ensin tuntea itsensä, ennekuin alkaa kaikenmaailman avaruuden nurkkia koluamaan. Kannattaisiko ihmisen ensin todistaa pystyvänsä huolehtimaan maapallosta, enenkuin alkaa lisää tonttia tai valloituksia himoamaan. Kyllä tässä on vielä kuule melko pitkä matka edessä ennen kuin kannattaa mistään tonttien himoamisista ruveta haaveilemaan. Vasta toinen ihmisen tekemä laite on saavuttamassa aurinkokunnan ulkorajat, ja se (Voyager 2) lähti matkaan vuonna 1977. 41 vuotta...
Lue kommentti

Gentlemen, start polishing your tin foil hats!