Loma-aika on omiaan virittämään aivot luoviksi. Sitä ei kannata pilata töillä eikä tekemättömien töiden tuskailulla.

Työpaikoilla tiedetään, että kaksi kertaa vuodessa maailma pitää saada valmiiksi. Toinen deadlineista osuu kesälomien alkuun, jolloin kaikki kesken olevat projektit pitää hoitaa alta pois. Yöunet voivat jäädä vähiin ja päivät venähtää pitkiksi.

- Aivoissamme on varakapasiteettia, lohduttaa Työterveyslaitoksen professori Kiti Müller. - Kun meidän pitää tehdä asioita nopeammin tai enemmän, aivot pistävät peliin lisää energiaa ja välittäjäaineita.

Pitkään kestäessään ylirasitus johtaa kuitenkin ikäviin seurauksiin. Se alkaa häiritä muun muassa aivojemme komentokeskuksen eli otsalohkojen välittäjäainemekanismien tasapainoa.

- Tyypillisimpiä oireita ovat tilannetajun, arvostelukyvyn ja todellisuudentajun rakoilu, Müller listaa.

Malta jarruttaa

Joskus loma ei tunnukaan helpotukselta. Töitä olisi vaikka kuinka, ja loman aikana ne ehtivät kasaantua vuoreksi. Ajatus ahdistaa. Joillekin työt taas maittavat liiankin hyvin, ja heidän tekee mieli jatkaa paahtamista.

- Tekemisen vauhti on kasvanut liian suureksi, kun loman alkaessa ei maltakaan rauhoittua. Silloin pitäisi hälytyskellojen soida, Müller varoittaa.

Tilaisuuden tullen kierroksia tulisi laskea ja heittäytyä vapaalle. Aivojen liian pitkä kuormittaminen nimittäin vähentää älyllistä joustavuutta. Ylirasittuneena emme jaksa ajatella uudella tavalla, ja ongelmanratkaisukykymme ja luovuutemme kärsivät.

- Väsyneet aivot tekevät asioita rutiiniluonteisesti, vaikka tilanne vaatisi uudenlaista lähestymistapaa. Aivot eivät jaksa tavallisia arkielämän tilanteitakaan, joissa pitäisi muuttaa toimintaa, Müller sanoo.

Kierrosten laskemiseen ei ole yhtä kaikille sopivaa nyrkkisääntöä. Joku lepää puuhastelemalla koko ajan jotakin, toinen lataa akkuja riippumatossa lukien.

Levosta luovuutta

Loma on otollista aikaa luovuudelle, sillä kerrankin me saamme nukkua tarpeeksi eikä aivoja tarvitse kuormittaa liikaa. Kun aivot ovat rauhoittuneet "pintakuohuista", pinnan alla muhineet ideat pääsevät nousemaan esiin.

- Me prosessoimme paljon tietoa esitietoisella tasolla. Vain silloin, kun aivojen viritys on sopiva, voimme saada kiinni näistä normaalisti pinnan alla olevista ajatuskytköksistä.

Sopiva viritys syntyy Müllerin mukaan usein silloin, kun siirtyy tekemään jotakin aivan muuta kuin normaalisti työssään tekee. Mökillä nikkaroidessa tai kesäkeittiössä ruokaa laitellessa uusia ideoita alkaa kummasti pulpahdella mieleen.

- Ne ovat aiemmin yrittäneet pyrkiä pintaan, mutta niistä ei ole ollut aikaa ottaa kiinni.

Luovuutta trimmaavan tilan taustalla voivat olla aivoistamme löydetyt hitaat sykliset aaltoliikkeet, joiden mukana aktivaatiotaso nousee tai laskee. Toinen tekijä on oikeanlainen seura.

- Luovuutta kutittelee se, että ihmiset voivat istua alas porukalla ja heitellä kehiin aivan hassuja ajatuksia. Joku nappaa ajatuksesta kopin, kehittelee sitä ja heittää eteenpäin kolmannelle, Kiti Müller kuvaa.

Tällaiseen hetkeen voi päästä saunan lauteilla, pitkällä päivällisellä tai nuotion ääressä. Porukan pitää kuitenkin olla samassa vireessä. Yli- tai alikierroksilla käyvät pilaavat luovan hetken.

Älä törmää töihin

Müllerin mukaan loman luovuutta kutittelevaa vaikutusta ei kannattaisi heittää hukkaan töihin palatessa. Miksi ruveta ensi töiksi purkamaan neljän viikon postikasaa ja kertynyttä työsumaa? Silloin loksahtaa takaisin rutiineihin ja vie ideoilta tilaisuuden kasvaa.

- Loman jälkeen, levänneillä aivoilla, tulisi miettiä, miten asiat voisi tehdä uudella tavalla. Silloin kannattaisi kysyä, onko kaikkien asioiden tekeminen välttämätöntä? Vallitsevien totuuksien kyseenalaistaminen on yksi luovuuden muoto, Kiti Müller opastaa.

Kutittele luovuutta lomalla

- Nuku univelka pois.
- Rauhoita loma lomaksi.
- Tee sellaista, jota et tavallisesti työssäsi tee.
- Järjestä "symposiumi" samanhenkisten ystäviesi kanssa.

Teksti: Jarno Forssell

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2009


Tiede.fi-sivuston päivittäiset tiedeuutiset palaavat kesätauolta 1. elokuuta.



Tutkijat esittävät, että nykyihminen vaelsi ulos Afrikasta useaan otteeseen. Ensimmäisen seurueen lähdöstä on noin 120 000 vuotta.

Nykyihminen Homo sapiens kehittyi Afrikassa, mistä noin 60 000 vuotta sitten levittäytyi Aasian ja Euroopan puolelle joukko, josta kaikki nykyiset ei-afrikkalaiset polveutuivat.

Näin ihmislajin tarinaa on kerrottu koulukirjoissa ja tiedeuutisissa vuosien ajan. Nyt siihen on aika tehdä päivitys, toteavat alan asiantuntijat Science-lehdessä .

Arvostetun Max Planck -instituutin ja Hawaijin yliopiston tutkijat kokosivat analyysissaan yhteen joukon löytöjä, jotka on tehty Aasiassa aivan viime vuosina. Niistä saadut tutkimustulokset eivät sovi yhteen vanhan kertomuksen kanssa.

Esimerkiksi Keski- ja Etelä-Kiinasta on löydetty nykyihmisen jäänteitä, jotka on ajoitettu 70 000–120 000 vuotta vanhoiksi.

Löydöt Kaakkois-Aasiasta ja Australiasta viittaavat siihen, että nykyihminen ehti häärätä sielläkin jo ennen kuin lajimme vanhan teorian mukaan oli edes astunut jalallaan Afrikan ulkopuolelle.

Tutkijat esittävät, että nykyihminen vaelsi ulos Afrikasta useaan otteeseen. Ensimmäisen seurueen lähdöstä on noin 120 000 vuotta, siis kaksi kertaa pidempi aika kuin mitä ennen otaksuttiin.

Heidän jälkeensä muuttajia on ollut useita, kunnes suurin Afrikasta muutto nähtiin 60 000 vuotta sitten.

Jokin vanhassa tarinassa sentään pitää kutinsa: kaikki kansat Afrikan ulkopuolella polveutuvat tuosta viimeksi mainitusta joukkiosta. Syystä tai toisesta aiemmin lähteneiden ihmisten suvut ovat sammuneet.

”Varhemmin kuin 60 000 vuotta sitten Afrikasta levittäytyneet ihmiset olivat todennäköisesti pieniä metsästäjä-kerääjien ryhmiä. Ainakin jotkin näistä varhaisista levittäytyjistä jättivät vähäisiä geneettisiä jälkiä nykyisiin ihmispopulaatioihin”, selittää tutkimustiedotteessa professori Michael Petraglia Ihmisen historian Max Planck -instituutista.

Analyysissaan tutkijat liittävät tarinaan myös viimeaikaisissa geenitutkimuksissa saadut tiedot siitä, että nykyihminen pariutui sukulaislajiensa kanssa Afrikasta lähdettyään.

Nykyihmisiltä on tunnistettu niin neandertalien kuin denisovanihmisten geenejä sekä näiden lisäksi vielä tunnistamattoman ihmislajin perimää.

Tutkijoiden mukaan risteytyminen tapahtui Aasiassa, missä lajeillamme oli mahdollisuus kohdata oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa.

Alaisiaan kuunteleva ja vaatimattomasti käyttäytyvä pomo parantaa alaisten luovuutta, osoitti kiinalaisyrityksissä tehty tutkimus.

Esimiehen kannattaa rohkeasti myöntää omat virheensä ja olla vaatimaton suhteessa alaisiinsa, osoittaa uusi yhdysvaltalais-kiinalainen tutkimus.

Ohion osavaltionyliopiston liiketalouden apulaisprofessori Jasmine Hun johtamassa tutkimuksessa tarkasteltiin johtajan käytöksen vaikutusta alaisten luovuuteen kiinalaisissa it-alan yrityksissä ja nii.

Esimiehen kuunteleva ja vaatimaton käytös lisäsi tiimin luovuutta tilanteissa, joissa valtaetäisyys on pieni eli johtaja osallistuu läheisesti alaisten työhön ilman, että välissä on suurta hierarkiakuilua.

”Tällaiset johtajat helpottivat tiedon jakamista tiimin jäsenten välillä, mikä taas johti uudenlaisten ratkaisujen rohkeampaan etsimiseen”, tutkija Hu sanoo Ohion yliopiston tiedotteessa.

Kun valtaetäisyys on suuri eli johtajat ovat hyvin erillään työntekijöistä, esimiesten nöyrä käytös saatetaan nähdä jopa heikkouden merkkinä. Tässä tapauksessa nöyrä käytös alaisia kohtaan saattoi horjuttaa tiimin vakauden tunnetta. Tiimi on kenties tottunut siihen, että esimies on hallitseva ja linjaa asiat jämäkästi.

Tutkimuksessa työntekijät saivat itse arvioida johtajansa nöyryyttä tai vaatimattomuutta kuusiportaisella asteikolla. Heiltä kysyttiin muun muassa, kuinka avoin pomo heidän mielestään on palautteelle.

Valtaetäisyyttä taas mitattiin muun muassa kysymällä työntekijöiltä, uskaltavatko he ottaa esimiehen kanssa puheeksi sen, että esimerkiksi tiimin suoritus ei vastaa tavoitteissa määriteltyä. Jos tällainen vuorovaikutus on vaikeaa, tutkijat määrittelivät valtaetäisyyden suuremmaksi.

Tutkimuksen julkaisi Journal of Applied Psychology.

Kysely

Onko sinulla hyvä esimies?