Loma-aika on omiaan virittämään aivot luoviksi. Sitä ei kannata pilata töillä eikä tekemättömien töiden tuskailulla.

Työpaikoilla tiedetään, että kaksi kertaa vuodessa maailma pitää saada valmiiksi. Toinen deadlineista osuu kesälomien alkuun, jolloin kaikki kesken olevat projektit pitää hoitaa alta pois. Yöunet voivat jäädä vähiin ja päivät venähtää pitkiksi.

- Aivoissamme on varakapasiteettia, lohduttaa Työterveyslaitoksen professori Kiti Müller. - Kun meidän pitää tehdä asioita nopeammin tai enemmän, aivot pistävät peliin lisää energiaa ja välittäjäaineita.

Pitkään kestäessään ylirasitus johtaa kuitenkin ikäviin seurauksiin. Se alkaa häiritä muun muassa aivojemme komentokeskuksen eli otsalohkojen välittäjäainemekanismien tasapainoa.

- Tyypillisimpiä oireita ovat tilannetajun, arvostelukyvyn ja todellisuudentajun rakoilu, Müller listaa.

Malta jarruttaa

Joskus loma ei tunnukaan helpotukselta. Töitä olisi vaikka kuinka, ja loman aikana ne ehtivät kasaantua vuoreksi. Ajatus ahdistaa. Joillekin työt taas maittavat liiankin hyvin, ja heidän tekee mieli jatkaa paahtamista.

- Tekemisen vauhti on kasvanut liian suureksi, kun loman alkaessa ei maltakaan rauhoittua. Silloin pitäisi hälytyskellojen soida, Müller varoittaa.

Tilaisuuden tullen kierroksia tulisi laskea ja heittäytyä vapaalle. Aivojen liian pitkä kuormittaminen nimittäin vähentää älyllistä joustavuutta. Ylirasittuneena emme jaksa ajatella uudella tavalla, ja ongelmanratkaisukykymme ja luovuutemme kärsivät.

- Väsyneet aivot tekevät asioita rutiiniluonteisesti, vaikka tilanne vaatisi uudenlaista lähestymistapaa. Aivot eivät jaksa tavallisia arkielämän tilanteitakaan, joissa pitäisi muuttaa toimintaa, Müller sanoo.

Kierrosten laskemiseen ei ole yhtä kaikille sopivaa nyrkkisääntöä. Joku lepää puuhastelemalla koko ajan jotakin, toinen lataa akkuja riippumatossa lukien.

Levosta luovuutta

Loma on otollista aikaa luovuudelle, sillä kerrankin me saamme nukkua tarpeeksi eikä aivoja tarvitse kuormittaa liikaa. Kun aivot ovat rauhoittuneet "pintakuohuista", pinnan alla muhineet ideat pääsevät nousemaan esiin.

- Me prosessoimme paljon tietoa esitietoisella tasolla. Vain silloin, kun aivojen viritys on sopiva, voimme saada kiinni näistä normaalisti pinnan alla olevista ajatuskytköksistä.

Sopiva viritys syntyy Müllerin mukaan usein silloin, kun siirtyy tekemään jotakin aivan muuta kuin normaalisti työssään tekee. Mökillä nikkaroidessa tai kesäkeittiössä ruokaa laitellessa uusia ideoita alkaa kummasti pulpahdella mieleen.

- Ne ovat aiemmin yrittäneet pyrkiä pintaan, mutta niistä ei ole ollut aikaa ottaa kiinni.

Luovuutta trimmaavan tilan taustalla voivat olla aivoistamme löydetyt hitaat sykliset aaltoliikkeet, joiden mukana aktivaatiotaso nousee tai laskee. Toinen tekijä on oikeanlainen seura.

- Luovuutta kutittelee se, että ihmiset voivat istua alas porukalla ja heitellä kehiin aivan hassuja ajatuksia. Joku nappaa ajatuksesta kopin, kehittelee sitä ja heittää eteenpäin kolmannelle, Kiti Müller kuvaa.

Tällaiseen hetkeen voi päästä saunan lauteilla, pitkällä päivällisellä tai nuotion ääressä. Porukan pitää kuitenkin olla samassa vireessä. Yli- tai alikierroksilla käyvät pilaavat luovan hetken.

Älä törmää töihin

Müllerin mukaan loman luovuutta kutittelevaa vaikutusta ei kannattaisi heittää hukkaan töihin palatessa. Miksi ruveta ensi töiksi purkamaan neljän viikon postikasaa ja kertynyttä työsumaa? Silloin loksahtaa takaisin rutiineihin ja vie ideoilta tilaisuuden kasvaa.

- Loman jälkeen, levänneillä aivoilla, tulisi miettiä, miten asiat voisi tehdä uudella tavalla. Silloin kannattaisi kysyä, onko kaikkien asioiden tekeminen välttämätöntä? Vallitsevien totuuksien kyseenalaistaminen on yksi luovuuden muoto, Kiti Müller opastaa.

Kutittele luovuutta lomalla

- Nuku univelka pois.
- Rauhoita loma lomaksi.
- Tee sellaista, jota et tavallisesti työssäsi tee.
- Järjestä "symposiumi" samanhenkisten ystäviesi kanssa.

Teksti: Jarno Forssell

Julkaistu Tiede-lehdessä 7/2009


Tiede.fi-sivuston päivittäiset tiedeuutiset palaavat kesätauolta 1. elokuuta.



Nimipäivä oli pitkään tärkein henkilökohtainen merkkipäivä.

Tiedätkö, milloin sinulla on nimipäivä? Toisin kun monessa muussa maailman maassa, vastauksesi on todennäköisesti kyllä. Liekö edes suomalaista, joka ei tietäisi.

Entä panitko merkille, että eilen alkoi naistenviikko? Monet panivat – muutkin kuin ne yli 600 000 naista, joiden nimipäivä osuu 18.7.–24.7. sijoittuvaan viikkoon.

Meillä muistetaan naistenviikko sen peruina, että ennen sääkarttoja ja taloussivujen pörssianalyysejä suomalaiset yrittivät ennakoida elämäänsä enteistä.

Naisten viikolla selvisivät sadot ja sateet.

Joka ei ole Marketan aikana heinässä, se ei korjaa heiniä.
Jos ei Kristiinan päivänä ole pavussa kukkaa, saa päästää siat papumaahan.
Jos on poudat, varokaa ämmäviikkoa. Kyllä ämmät kastelee.
Kun Matleenan päivänä sataa, sataa Pertun päivään asti.

Vietto alkoi 1700-luvulla

Naistenviikon juuren muodostavat kahden pyhimyksen, Maria Magdalenan ja Kristinan, keskiaikaiset muistopäivät.

Katolisen kirkon pyhimyskalenterista lähti aikoinaan koko ajatus nimille omistetuista päivistä. Pyhimysten päivät alkoivat muuntua nimipäiviksi, kun kirkon jäsenet ryhtyivät nimeämään lapsiaan pyhimysten mukaan.

Yhteys pyhimyksiin höllentyi, kun Martin Luther käynnisti Saksassa uskonnollisen reformaation. Se hylkäsi pyhimysten palvonnan ja korvasi pyhimyskalenterit evankelisilla kalentereilla, joihin merkittiin nimipäiviä myös suosituille kansannimille.

Suomeen tämä maallinen nimipäiväperinne saapui Ruotsin kautta 1700-luvulla. Tavan omaksuivat ensin – niin kuin tuolloin uudet muotivillitykset yleensä – säätyläiset, mutta seuraavalla vuosisadalla nimipäiviä vietettiin jo koko maassa.

Perinteen yleistymistä edisti täkäläinen nimipäiväkalenteri, jota päivitettiin vastaamaan suomalaisten tosiasiallista nimistöä.

Maassa, jossa kaikki eivät vielä satakaan vuotta sitten tienneet toistensa syntymäpäiviä, eivät aina omaansakaan, almanakkaan merkityt nimipäivät antoivat mahdollisuuden toivottaa sukulaisille ja ystäville vuosittain lisää onnellisia elonpäiviä.

Näin Suomesta tuli nimipäivien vieton kärkimaita – ja sellainen maamme on yhä. Meidän lisäksemme maallisia nimipäiviä viettävät innokkaasti lähinnä ruotsalaiset, tšekit ja latvialaiset.

Kalenterit tukevat edelleen

Nimipäiväperinteen säilymistä ovat tukeneet uudet nimipäiväkalenterit, joilla on haluttu varmistaa, että mahdollisimman monella on tilaisuus viettää nimipäivää.

Suomenruotsalaiset saivat omansa vuonna 1929. Inarinsaamelaisten kalenteria on julkaistu vuodesta 1996, ja ensimmäinen pohjoissaamelaisten kalenteri ilmestyi 1997.

Luonnollisesti myös ortodokseilla on kalenteri. He juhlivat nimipäivää oman nimikkopyhänsä päivänä.

Nykyään jopa 84 prosenttia suomalaisista pystyy viettämään nimipäivää suomenkielisen nimipäiväkalenterin mukaan.

Jos nimeään etsii lisäksi suomenruotsalaisesta, ortodoksisesta tai saamelaisesta kalenterista, nousee luku yli 90 prosenttiin, arvioi nimistöntutkimuksen dosentti Minna Saarelma-Paukkala, joka Helsingin yliopiston almanakkatoimiston johtajana hoitaa suomenkielistä nimipäiväkalenteria.

 

Lue lisää

Tiede-lehdessä 8/2018 on pitkä artikkeli, jossa tiedetoimittaja Johanna Junttila  kertoo nimipäiväperinteen synnystä ja nimipäivien perinteisistä viettotavoista. Nykyiset someviestit ja pullakahvit työpaikalla ovat kalpea aavistus alkuperäisistä menoista. Ennen päivänsankari sai nimipäiväpuun ja olkiheilan sänkyyn.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.

Jopa huonomuistisena pidetty kultakala pystyy palauttamaan mieleensä yli vuoden takaisia tapahtumia.

Englanninkieliset kutsuvat hajamielisyyttä usein ”kultakalan muistiksi”, ja sen väitetään olevan vain kolmen sekunnin mittainen.

Todellisuudessa kultakala, kuten moni muukin kala, on muistivirtuoosi. Sen muisti on jopa niin luotettava, että Kanadassa Brittiläisen Kolumbian yliopiston luennoitsijat hyödyntävät sitä biologian opetuksessa.

Harjoituksessa kunkin opiskelijan pitää opettaa yhdelle kultakalalle, että se saa ylimääräisen ruoka-annoksen uimalla tietyn värisen muoviputken luo. Joka kalalle on varattu hiukan eri värisävy. Sitten putkirivistö pidetään poissa kalojen näkyviltä vuoden ajan. Tämän jälkeen opiskelija saa tehtäväkseen kokeilla, vieläkö hänen ”oma” kalansa valitsee oikean sävyn.

Vastaus on kyllä. Jokainen kultakala viilettää edelleen oman värisävynsä putkelle.

Kalojen muisti on muutenkin osoittautunut mainettaan paremmaksi. Eräs todiste tästä on röyhelötokko, sormenmittainen sintti, joka elää Atlantin rantavesissä.

Tutkimuksissa on paljastunut, että röyhelötokko painaa nousuveden aikana mieleensä kolmiulotteisen kartan kotivetensä pohjasta. Sitä hyödyntämällä tokko löytää laskuveden aikana vuorovesilammikosta takaisin mereen. Kartta päässään se loikkii yhdestä rannalle jääneestä lampareesta viereiseen, siitä seuraavaan ja niin edelleen avoveteen asti.

Jos tokot siirtää vieraan rannan lammikoihin, niiden loikat suuntautuvat mihin sattuu ja päättyvät yleensä kuivalle maalle. Jo yhden nousuveden mittainen uiskentelu uuden pohjamaiseman yllä riittää kuitenkin siihen, että ne muistavat oikeat hyppelyreitit yli kuukautta myöhemmin.

 

Lue lisää

Kesäkuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa tutkija ja tietokirjailija Helena Telkänranta kertoo kalojen hämmästyttävistä kyvyistä. Valtaosa kalojen älyä ja tunnemaailmaa koskevista tutkimuksista on niin tuoretta, että tiedot eivät ole vielä ehtineet esimerkiksi oppikirjoihin.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.