Glioblastooma on aivojen tukikudosten aggressiivinen kasvain. Se erottuu värjätyssä kuvassa keltaisena. Kuva: CNRI/SCIENCE PHOTO LIBRARY
Glioblastooma on aivojen tukikudosten aggressiivinen kasvain. Se erottuu värjätyssä kuvassa keltaisena. Kuva: CNRI/SCIENCE PHOTO LIBRARY

Suomalaiset ja yhdysvaltalaiset tutkijat julkaisivat menetelmän Naturessa.

Nopeimmin kehittyvää syöpähoitoa on tällä hetkellä niin sanottu immuunihoito, joka auttaa potilaan omaa kehoa käymään syövän kimppuun.

Aivokasvaimiin immuunihoito on tehonnut tähän asti heikosti. Syy on siinä, että elimistö suojaa aivoja tarkasti – jopa omalta puolustusjärjestelmältään.

Tutkijat ovat nyt keksineet, miten elimistön omat tappajasolut saadaan tuhoamaan kasvaimia aivoissakin. Yhdysvaltalaisen Yalen yliopiston ryhmän sekä akatemiaprofessori Kari Alitalon ja tutkijalääkäri Salli Antilan raportti on juuri julkaistu Nature-tiedelehdessä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Jotta tappajasoluiksi kutsutut T-solut eivät tuhoaisi taudinaiheuttajien ja muiden vieraiden ohessa omia soluja, immuunijärjestelmässä on jarrumekanismi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Syöpäkasvaimen solut ovat elimistön omia soluja. Vaikka puolustusjärjestelmä tunnistaa syöpäsolut viallisiksi, se myös hillitsee T-soluja vahingoittamasta niitä. Immuunihoitojen yksi tärkeä muoto on tämän jarrun poistaminen.

Se on tehonnut hyvin melanoomaan, pahamaineiseen ihosyöpään, joka syntyy, kun auringon säteily vioittaa ihon pigmenttisoluja.

”Osalla potilaista melanoomaa on hoidettu tällä tavalla hyvin tuloksin”, Alitalo sanoo.

Aivosyöpään keino ei ole tepsinyt. Syy on se, että aivot ovat erityissuojeltu elin.

”Sinne eivät pääse niin monenlaiset solut touhuamaan. Näin on osin siksi, että herkät aivosolut voisivat rauhassa työskennellä.”

Puolustusjärjestelmä ei edes hevin tunnista aivojen kasvaimia.

Yleensä tunnistaminen tapahtuu siten, että niin sanotut dendriittisolut nappaavat syöpäsoluista näytteitä ja kuljettavat ne imusuonistoa pitkin imusolmukkeisiin. Siellä ne aktivoivat T-soluja tappajasoluiksi, jotka lähtevät imusuonia pitkin tuhoamaan vihollista.

Aivoissa tunnistus ontuu, koska imusuoniston kapasiteetti on siellä pieni.

Aiemmin luultiin, ettei aivoissa ole imusuonia lainkaan. Yllättäen Alitalon ryhmän tutkijat Wihurin tutkimuslaitoksessa löysivät imusuoniston aivokalvoista vuonna 2015, yhtä aikaa yhdysvaltalaisen ryhmän kanssa.

Alitalon ryhmä löysi myös imusuonten kasvutekijän, jota nyt hyödynnettiin syöpäkokeissa. Juuri julkaistussa tutkimuksessa tutkijat kasvattivat sen avulla imusuonistoa hiirten aivoissa.

Kun he samaan aikaan poistivat jarrun omien solujen tuhoamiselta, hiirten aivokasvaimet alkoivat merkittävästi pienentyä. Hoito tehosi hiirikokeissa glioblastoomaan, joka on aggressiivisin aivotukikudoksen kasvaimista.

Suuri osa kehitteillä olevista immuunihoidoista on Alitalon mukaan juuri yhdistelmähoitoja.

”Tämä yhdistelmä näyttää avaavan mahdollisuuden aivosyövän hoitoon.”

Ryhmä kertoo Naturessa, että imusuoniston kasvattaminen aivoissa lisäsi tappajasolujen aktivoitumista kaulan imusolmukkeissa ja tappajasolujen siirtymistä kasvaimeen. Se vauhditti kasvaimen tuhoutumista ja sai järjestelmän reagoimaan kasvaimen merkkisoluihin pitkän aikaa myöhemminkin.

Kehon puolustusjärjestelmä muistaa vihollisen, jonka se on oppinut tunnistamaan. Mikäli syöpä on lähettänyt etäpesäkkeitä tai uusii, puolustussolut voivat alkaa tuhota sitä nopeasti vanhasta muistista.

”Hoidon toinen vaikutus on samankaltainen kuin rokotteen. Se antaa pitkäaikaisen suojan.”

Haittavaikutuksiakin immuunihoidoilla on. Tappajasolut voivat hyökätä myös omien terveiden solujen kimppuun. Jos näin käy ihossa, syntyy ihottumaa. Suolessa seuraus voi olla ripuli.

Toisaalta imusuonistolla on puolustussolujen kuljettelun lisäksi vanhastaan tunnettu rooli syövän etenemisessä. Kasvaimesta irtoavat syöpäsolut kulkeutuvat imusuonia pitkin imusolmukkeisiin ja muodostavat usein niihin etäpesäkkeitä.

Imusolmukkeista ne pystyvät seikkailemaan muualle ruumiiseen, ja syöpä leviää elimistössä. Aivokasvaimet lähettävät kuitenkin harvoin etäpesäkkeitä. Syöpäsolujen kulkeutumista imusolmukkeisiin ei havaittu myöskään nyt julkaistuissa kokeissa.

Alitalo arvioi, että ideaa imusuonten hyödyntämisestä aivokasvainten hoidossa kokeillaan ihmisiin viiden vuoden sisällä. Hän ei uskalla ennustaa, milloin se voisi olla yleisessä käytössä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla