Lähes neljänneksellä kaikista Aurinkoa muistuttavista tähdistä on Maan kokoisia planeettoja.

Kalifornian yliopiston Berkeleyn tähtitieteilijät Andrew Howard ja Geoffrey Marcy valitsivat 166 G- ja K-tyyppistä tähteä 80 valovuoden sisällä Maasta ja havainnoivat niitä tehokkaalla Keck-kaukoputkella viisi vuotta. He halusivat tietää kunkin tähden planeettojen lukumäärän, massan ja kiertoradan etäisyyden.

Oma aurinkomme on parhaiten tunnettu G-tyypin tähti. G-tähdet ovat keltaisia, kun taas K-tyypin kääpiöt ovat hieman pienempiä, oranssinpunaisia tähtiä. 

Tutkijat löysivät paljon niin pieniä planeettoja kuin nykytekniikalla ylipäätään pystytään näkemään. Nämä supermaat ovat massaltaan vain kolme kertaa Maata suurempia.

"Sadasta tyypillisestä Aurinkoa muistuttavasta tähdestä yhdellä tai kahdella on Jupiterin kokoluokan planeettoja, noin kuudella Neptunuksen kokoisia ja noin tusinalla supermaita, joiden kokoluokka on kolmen ja kymmenen Maan massan välillä", Howard sanoi.

"Jos ekstrapoloimme alaspäin Maan kokoisiin planeettoihin – puolta maapalloa suurempiin mutta kahta maapalloa pienmempiin – ennustamme löytävämme 23 planeettaa jokaista sataa tähteä kohden."

"Tämä on ensimmäinen todellisiin mittauksiin perustuva arvio tähdistä, joilla on Maan kokoisia planeettoja",  Marcy totesi.

Aiemmat tutkimukset ovat arvioineet Jupiterin ja Saturnuksen kokoisten eksoplaneettojen osuutta, mutta eivät koskaan Neptunuksen tai supermaan kokoluokan planeettojen määrää, mikä vasta mahdollistaa Maan kokoisten planeettojen yleisyyden ekstrapoloimisen.

"Tämä tarkoittaa, että kun NASA kehittää uusia tekniikoita tulevan vuosikymmenen aikana löytääkseen todella Maan kokoisia planeettoja, sen ei tarvitse etsiä niitä kaukaa", Howard jatkoi.

Marcyn mukaan tulokset ovat ristiriidassa nykyisten planeettojen syntyä ja liikkumista koskevien teorioiden kanssa. Sen jälkeen kun planeetta on syntynyt kertymäkiekosta, planeetoiden on uskottu kulkevan spiraalimaisesti sisäänpäin seurauksena vuorovaikutuksesta kaasukiekon kanssa. Tällaiset mallit ennustavat planeetoista autiota aluetta aurinkokuntien sisäosiin.

"Juuri siellä, missä näemme useimmat planeetat, mallit ennustavat, ettemme näkisi niitä ollenkaan", Marcy sanoi. "Tulokset muuttavat tähtitieteilijöiden käsityksen siitä kuinka planeetat syntyvät."

Howard and Marcy raportoivat tuloksensa Sciencessa.