Luokkatausta vaikuttaa siihen, miten toimimme ja koemme maailman. Pienituloinen esimerkiksi tuntee enemmän myötätuntoa muita ihmisiä kohtaan kuin varakkaampi, osoittavat Cardiffin yliopiston sosiaalipsykologian professori Antony Mansteadin katsausartikkelissaan esittelemät tutkimukset.
Katsauksessaan British Journal of Social Psychology -lehdessä Manstead kokoaa yhteen tutkimustietoa eri tulo- ja koulutustason ihmisten suhtautumisesta maailmaan ja mahdollisuuksiinsa. Artikkeli on ilmaiseksi saatavilla, ja tiivistelmä sen päähavainnoista löytyy Britannian psykologiyhdistyksen verkkosivulta.
Manstead kirjoittaa, että vaurastuvassa nykymaailmassa on vaikeampi hahmottaa yhteiskuntaluokkia, kun köyhälläkin väestöllä on varaa mukavuuksiin, jotka vielä sata vuotta sitten olivat silkkaa luksusta. Tulo- ja koulutustason kautta syntyvä identiteetti vaikuttaa silti vahvasti ihmisen maailmankuvaan.
Kasvuvuosien taloudellinen ympäristö muovaa myöhempää elämää. Mansteadin näkemyksen mukaan se on yhtä vahva osa ihmisen persoonaa kuin sukupuoli tai etninen tausta.
Se näkyy käytöksessäkin: työväenluokkaisten ihmisten on koetilanteissa havaittu olevan välittömämpiä, ottavan enemmän katsekontaktia ja nauravan enemmän, kun keski- ja yläluokkaiset tapaavat olla etäisempiä.
Kokeissa on havaittu, että ihmisen yhteiskuntaluokan voi ennustaa melko luotettavasti pelkistä Facebook-kuvista tai seitsemästä sanasta puhetta.
Hyvätuloisille status näyttäytyy tärkeämpänä, kun taas alemmissa tuloluokissa itseä määritellään harvemmin sosioekonomisen tilanteen mukaan.
Työväenluokan perinteinen yhteishenki on kuitenkin rapautunut.
Ei yllätä, että vähemmän tienaaville maailma näyttäytyy helpommin riskeinä ja uhkina. Asiat eivät tunnu olevan vahvasti omassa hallinnassa.
Niinpä maailmankatsomus voi olla fatalistisempi kuin hyvätuloisilla. Esimerkiksi vakavat sairaudet näyttäytyvät suurempina uhkina. Alemman tuloluokan ihmiset ovat tutkimuksissa osoittautuneet valppaammiksi havaitsemaan mahdollisia uhkia.
Epävarmuudessa eläminen voi rajoittaa ihmisen ajattelua ja käsityksiä omista mahdollisuuksistaan. Ahdistus voi myös sairastuttaa. On jopa havaittu, että ihminen sairastuu helpommin flunssaan, jos hän kokee olevansa alempaa kastia.
Sekään ei ehkä yllätä, että keski- ja yläluokkaiset ihmiset ovat tutkimuksissa itsevarmempia ja näkevät maailman enemmän omien tavoitteidensa ja unelmiensa kautta. He pystyvät ajattelemaan, miten he itse muokkaisivat maailmaa, kun köyhemmille ihmisille maailma on pysyvä ja heitä itseään muokkaava ja uhkaava asia.
Paremman tulotason mahdollistama minäkeskeisyys johtaa myös silkkaan itsekkyyteen. Paremmin tienaavat osoittautuvat tutkimuksissa usein epäempaattisemmiksi kuin köyhemmät, suhtautuvat myönteisemmin ahneuteen ja valehtelevat todennäköisemmin neuvottelutilanteissa.
Köyhemmät tuijottavat vähemmän omaan napaansa. Heidän vaikeampi elämäntilanteensa näkyy suurempana empatiakykynä muita kohtaan.
Useissa tutkimuksissa on havaittu, että köyhät ja pienituloiset ihmiset ovat yhteisöllisempiä ja auttavat muita ihmisiä auliimmin, kun hyvin toimeentulevat voivat nojautua omiin saavutuksiinsa ja elää minäkeskeisempää elämää.
Toisaalta ennakkoluulot maahanmuuttajia kohtaan ovat tutkimusten mukaan yleisempiä alemmissa tuloluokissa. Mansteadin mukaan yksi vahva selittäjä on se, että pienipalkkaiset ja työelämässä epävarmemmassa asemassa olevat kokevat maahanmuuttajat taloudellisena uhkana.
Koulutetut ja hyvätuloiset suhtautuvat maahanmuuttoon suopeammin, mutta taloudelliset tekijät vaikuttavat tässäkin: kun tutkimuksissa on mitattu ihmisten asenteita maahanmuuttoon, hyvätuloiset suhtautuvat puolestaan nihkeämmin korkeakoulutettuihin maahanmuuttajiin, jotka kilpailisivat heidän kanssaan työpaikoista.
Suurten tuloerojen Yhdysvalloissa on silti havaittu, että kyselyissä hyvätuloisetkin kannattavat tulonjaoltaan tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa. Yleisesti ihmisten on silti vaikea hahmottaa, miten suureksi tuloerot ovat länsimaissa kasvaneet.
Muutaman vuoden takaisessa tutkimuksessa ihmisiä pyydettiin 40 maassa arvioimaan, miten paljon enemmän toimitusjohtajat tienaavat kuin kouluttamattomat työntekijät ja mikä olisi heidän mielestään hyväksyttävä tuloero.
Yhdysvalloissa todellisuuden ja arvioiden välinen ero repesi hyvin räikeäksi. Ihmiset arvioivat toimitusjohtajien tienaavan noin 30 kertaa enemmän kuin matalapalkkaisten duunarien, kun todellisuudessa ero on 354-kertainen. Keskimäärin ihanteellinen tuloero olisi vastaajien mielestä ollut yhden suhde seitsemään.
