Kuiperin vyöhykkeen 13 tutkittua kappaletta kurvaavat kuin samaa rataa Auringon lähellä. Kumman kimpan voi selittää massiivinen planeetta. Grafiikka: JPL-Caltech/Robert Hurt ja Minor Planet Home Page/Andrew Lowe
Kuiperin vyöhykkeen 13 tutkittua kappaletta kurvaavat kuin samaa rataa Auringon lähellä. Kumman kimpan voi selittää massiivinen planeetta. Grafiikka: JPL-Caltech/Robert Hurt ja Minor Planet Home Page/Andrew Lowe

Pluton pudottaja etsii kookasta kiertolaista aurinkokunnan ääristä.

Aurinkokunnan laidalla meiltä vielä piilossa kiertää planeetta, jolla on massaa kuin eksoplaneettauutisista tutuilla megamailla, kymmenen Maan verran. Näin uskoo vankasti Michael Brown, Kalifornian teknisen yliopiston tähtitieteen professori. Jos hän on oikeassa, kotikunnassamme on yhdeksän planeettaa kahdeksan sijasta.

Planeetta on myös etäällä. Lähimmilläänkin se pysyy 200 tähtitieteellisen yksikön päässä Auringosta. Kun yksi yksikkö tarkoittaa Auringon ja Maan keskimääräistä etäisyyttä eli 150:tä miljoonaa kilometriä, matkaa piileskelijään kertyy 30 miljardia kilometriä. Kauimmillaan etäisyys on peräti tuhat tähtitieteellistä yksikköä eli 150 miljardia kilometriä.

Brownilla ei ole näköhavaintoa planeettakandidaatista, vaan hän on päätellyt sen olemassaolon Kuiperin vyöhykkeen kappaleiden liikkeistä yhdessä kollegansa Konstantin Batyginin kanssa.

Konkari asialla

Kuiperin vyöhyke on aurinkokunnan laita-alue, joka alkaa Neptunuksen takaa ja yltää suurin piirtein 50 Maan ratasäteen päähän. Siellä arvioidaan olevan miljoonia pieniä mutta myös lukuisia suuria kappaleita.

Brown on kokenut Kuiper-tutkija. Jo vuonna 2003 hän löysi vyöhykkeeltä kääpiöplaneetta Sednan. 2005 oli vuorossa Eris. Se paljastui Pluton kokoiseksi ja herätti tähtitieteen ystävissä toiveen kymmenennestä planeetasta.  Toisin kävi.

Planeetamme eivät lisääntyneet vaan vähentyivät. Vuonna 2006 Kansainvälinen tähtitieteen unioni totesi, että Pluto on tavanomainen Kuiperin kappale, ja pudotti sen planeetasta kääpiöplaneetaksi. Siitä pitäen Brown on tunnettu miehenä, joka tappoi Pluton.

Suurta etsitty ennenkin

Kookasta planeettaa on haettu Kuiperista aiemminkin, mutta kun mitään ei ole löytynyt, etsintäinto on laantunut.

Tämänkertainen kiinnostus heräsi 2014, kun yhdysvaltalaiset Chadwick Trujillo ja Scott Sheppard kertoivat löytäneensä kaukaa Neptunuksen takaa kiertolaisen, jonka poikkeuksellisen soikea rata viittasi tuntemattoman planeetan olemassaoloon.

Uumoilu sai lisää vauhtia 2016, kun Brown ja Batygin hahmottelivat kuuden Kuiperin kappaleen kulkua ja panivat merkille, että ne kaikki kurvaavat Auringon läheisyydessä kuin yhtä rataa. Kiihkeän laskennan ja mallinnuksen jälkeen kaksikko ilmoitti, että kappaleet eivät ole yhtäläisillä radoilla sattumalta. Ne on paimentanut vieri viereen massiivinen planeetta painovoimallaan.

Nyt näitä ryhmittyjiä tunnetaan jo toistakymmentä, ja löydöt ovat tarkentaneet puuttuvan planeetan otaksuttua sijaintia niin, että etsintä voidaan kohdentaa entistä pienemmälle alueelle Härän tähdistön tuntumaan.

Ehkä tällä kertaa käy kuten Brown ja Batygin toivovat: planeetta löytyy, vaikka etäisyytensä vuoksi se on täältä katsoen erittäin himmeä ja siksi erittäin hankala havaita. Tulokkaalle olisi tarjolla sopivan oloinen nimikin.

 

Lue lisää

Tammikuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa tiedetoimittaja Matti Mielonen kertoo, mitä kaikkea yhdeksännestä planeetasta tiedetään – ja toisaalta, miksi monet tutkijat eivät usko sen olemassaoloon.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa painettu lehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin Digilehdet-palvelussa kirjautumalla tilaajatunnuksillasi alla olevasta artikkelilinkistä.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.