Kuiperin vyöhykkeen 13 tutkittua kappaletta kurvaavat kuin samaa rataa Auringon lähellä. Kumman kimpan voi selittää massiivinen planeetta. Grafiikka: JPL-Caltech/Robert Hurt ja Minor Planet Home Page/Andrew Lowe
Kuiperin vyöhykkeen 13 tutkittua kappaletta kurvaavat kuin samaa rataa Auringon lähellä. Kumman kimpan voi selittää massiivinen planeetta. Grafiikka: JPL-Caltech/Robert Hurt ja Minor Planet Home Page/Andrew Lowe

Pluton pudottaja etsii kookasta kiertolaista aurinkokunnan ääristä.

Aurinkokunnan laidalla meiltä vielä piilossa kiertää planeetta, jolla on massaa kuin eksoplaneettauutisista tutuilla megamailla, kymmenen Maan verran. Näin uskoo vankasti Michael Brown, Kalifornian teknisen yliopiston tähtitieteen professori. Jos hän on oikeassa, kotikunnassamme on yhdeksän planeettaa kahdeksan sijasta.

Planeetta on myös etäällä. Lähimmilläänkin se pysyy 200 tähtitieteellisen yksikön päässä Auringosta. Kun yksi yksikkö tarkoittaa Auringon ja Maan keskimääräistä etäisyyttä eli 150:tä miljoonaa kilometriä, matkaa piileskelijään kertyy 30 miljardia kilometriä. Kauimmillaan etäisyys on peräti tuhat tähtitieteellistä yksikköä eli 150 miljardia kilometriä.

Brownilla ei ole näköhavaintoa planeettakandidaatista, vaan hän on päätellyt sen olemassaolon Kuiperin vyöhykkeen kappaleiden liikkeistä yhdessä kollegansa Konstantin Batyginin kanssa.

Konkari asialla

Kuiperin vyöhyke on aurinkokunnan laita-alue, joka alkaa Neptunuksen takaa ja yltää suurin piirtein 50 Maan ratasäteen päähän. Siellä arvioidaan olevan miljoonia pieniä mutta myös lukuisia suuria kappaleita.

Brown on kokenut Kuiper-tutkija. Jo vuonna 2003 hän löysi vyöhykkeeltä kääpiöplaneetta Sednan. 2005 oli vuorossa Eris. Se paljastui Pluton kokoiseksi ja herätti tähtitieteen ystävissä toiveen kymmenennestä planeetasta.  Toisin kävi.

Planeetamme eivät lisääntyneet vaan vähentyivät. Vuonna 2006 Kansainvälinen tähtitieteen unioni totesi, että Pluto on tavanomainen Kuiperin kappale, ja pudotti sen planeetasta kääpiöplaneetaksi. Siitä pitäen Brown on tunnettu miehenä, joka tappoi Pluton.

Suurta etsitty ennenkin

Kookasta planeettaa on haettu Kuiperista aiemminkin, mutta kun mitään ei ole löytynyt, etsintäinto on laantunut.

Tämänkertainen kiinnostus heräsi 2014, kun yhdysvaltalaiset Chadwick Trujillo ja Scott Sheppard kertoivat löytäneensä kaukaa Neptunuksen takaa kiertolaisen, jonka poikkeuksellisen soikea rata viittasi tuntemattoman planeetan olemassaoloon.

Uumoilu sai lisää vauhtia 2016, kun Brown ja Batygin hahmottelivat kuuden Kuiperin kappaleen kulkua ja panivat merkille, että ne kaikki kurvaavat Auringon läheisyydessä kuin yhtä rataa. Kiihkeän laskennan ja mallinnuksen jälkeen kaksikko ilmoitti, että kappaleet eivät ole yhtäläisillä radoilla sattumalta. Ne on paimentanut vieri viereen massiivinen planeetta painovoimallaan.

Nyt näitä ryhmittyjiä tunnetaan jo toistakymmentä, ja löydöt ovat tarkentaneet puuttuvan planeetan otaksuttua sijaintia niin, että etsintä voidaan kohdentaa entistä pienemmälle alueelle Härän tähdistön tuntumaan.

Ehkä tällä kertaa käy kuten Brown ja Batygin toivovat: planeetta löytyy, vaikka etäisyytensä vuoksi se on täältä katsoen erittäin himmeä ja siksi erittäin hankala havaita. Tulokkaalle olisi tarjolla sopivan oloinen nimikin.

 

Lue lisää

Tammikuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa tiedetoimittaja Matti Mielonen kertoo, mitä kaikkea yhdeksännestä planeetasta tiedetään – ja toisaalta, miksi monet tutkijat eivät usko sen olemassaoloon.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa painettu lehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin Digilehdet-palvelussa kirjautumalla tilaajatunnuksillasi alla olevasta artikkelilinkistä.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Nimipäivä oli pitkään tärkein henkilökohtainen merkkipäivä.

Tiedätkö, milloin sinulla on nimipäivä? Toisin kun monessa muussa maailman maassa, vastauksesi on todennäköisesti kyllä. Liekö edes suomalaista, joka ei tietäisi.

Entä panitko merkille, että eilen alkoi naistenviikko? Monet panivat – muutkin kuin ne yli 600 000 naista, joiden nimipäivä osuu 18.7.–24.7. sijoittuvaan viikkoon.

Meillä muistetaan naistenviikko sen peruina, että ennen sääkarttoja ja taloussivujen pörssianalyysejä suomalaiset yrittivät ennakoida elämäänsä enteistä.

Naisten viikolla selvisivät sadot ja sateet.

Joka ei ole Marketan aikana heinässä, se ei korjaa heiniä.
Jos ei Kristiinan päivänä ole pavussa kukkaa, saa päästää siat papumaahan.
Jos on poudat, varokaa ämmäviikkoa. Kyllä ämmät kastelee.
Kun Matleenan päivänä sataa, sataa Pertun päivään asti.

Vietto alkoi 1700-luvulla

Naistenviikon juuren muodostavat kahden pyhimyksen, Maria Magdalenan ja Kristinan, keskiaikaiset muistopäivät.

Katolisen kirkon pyhimyskalenterista lähti aikoinaan koko ajatus nimille omistetuista päivistä. Pyhimysten päivät alkoivat muuntua nimipäiviksi, kun kirkon jäsenet ryhtyivät nimeämään lapsiaan pyhimysten mukaan.

Yhteys pyhimyksiin höllentyi, kun Martin Luther käynnisti Saksassa uskonnollisen reformaation. Se hylkäsi pyhimysten palvonnan ja korvasi pyhimyskalenterit evankelisilla kalentereilla, joihin merkittiin nimipäiviä myös suosituille kansannimille.

Suomeen tämä maallinen nimipäiväperinne saapui Ruotsin kautta 1700-luvulla. Tavan omaksuivat ensin – niin kuin tuolloin uudet muotivillitykset yleensä – säätyläiset, mutta seuraavalla vuosisadalla nimipäiviä vietettiin jo koko maassa.

Perinteen yleistymistä edisti täkäläinen nimipäiväkalenteri, jota päivitettiin vastaamaan suomalaisten tosiasiallista nimistöä.

Maassa, jossa kaikki eivät vielä satakaan vuotta sitten tienneet toistensa syntymäpäiviä, eivät aina omaansakaan, almanakkaan merkityt nimipäivät antoivat mahdollisuuden toivottaa sukulaisille ja ystäville vuosittain lisää onnellisia elonpäiviä.

Näin Suomesta tuli nimipäivien vieton kärkimaita – ja sellainen maamme on yhä. Meidän lisäksemme maallisia nimipäiviä viettävät innokkaasti lähinnä ruotsalaiset, tšekit ja latvialaiset.

Kalenterit tukevat edelleen

Nimipäiväperinteen säilymistä ovat tukeneet uudet nimipäiväkalenterit, joilla on haluttu varmistaa, että mahdollisimman monella on tilaisuus viettää nimipäivää.

Suomenruotsalaiset saivat omansa vuonna 1929. Inarinsaamelaisten kalenteria on julkaistu vuodesta 1996, ja ensimmäinen pohjoissaamelaisten kalenteri ilmestyi 1997.

Luonnollisesti myös ortodokseilla on kalenteri. He juhlivat nimipäivää oman nimikkopyhänsä päivänä.

Nykyään jopa 84 prosenttia suomalaisista pystyy viettämään nimipäivää suomenkielisen nimipäiväkalenterin mukaan.

Jos nimeään etsii lisäksi suomenruotsalaisesta, ortodoksisesta tai saamelaisesta kalenterista, nousee luku yli 90 prosenttiin, arvioi nimistöntutkimuksen dosentti Minna Saarelma-Paukkala, joka Helsingin yliopiston almanakkatoimiston johtajana hoitaa suomenkielistä nimipäiväkalenteria.

 

Lue lisää

Tiede-lehdessä 8/2018 on pitkä artikkeli, jossa tiedetoimittaja Johanna Junttila  kertoo nimipäiväperinteen synnystä ja nimipäivien perinteisistä viettotavoista. Nykyiset someviestit ja pullakahvit työpaikalla ovat kalpea aavistus alkuperäisistä menoista. Ennen päivänsankari sai nimipäiväpuun ja olkiheilan sänkyyn.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.

Jopa huonomuistisena pidetty kultakala pystyy palauttamaan mieleensä yli vuoden takaisia tapahtumia.

Englanninkieliset kutsuvat hajamielisyyttä usein ”kultakalan muistiksi”, ja sen väitetään olevan vain kolmen sekunnin mittainen.

Todellisuudessa kultakala, kuten moni muukin kala, on muistivirtuoosi. Sen muisti on jopa niin luotettava, että Kanadassa Brittiläisen Kolumbian yliopiston luennoitsijat hyödyntävät sitä biologian opetuksessa.

Harjoituksessa kunkin opiskelijan pitää opettaa yhdelle kultakalalle, että se saa ylimääräisen ruoka-annoksen uimalla tietyn värisen muoviputken luo. Joka kalalle on varattu hiukan eri värisävy. Sitten putkirivistö pidetään poissa kalojen näkyviltä vuoden ajan. Tämän jälkeen opiskelija saa tehtäväkseen kokeilla, vieläkö hänen ”oma” kalansa valitsee oikean sävyn.

Vastaus on kyllä. Jokainen kultakala viilettää edelleen oman värisävynsä putkelle.

Kalojen muisti on muutenkin osoittautunut mainettaan paremmaksi. Eräs todiste tästä on röyhelötokko, sormenmittainen sintti, joka elää Atlantin rantavesissä.

Tutkimuksissa on paljastunut, että röyhelötokko painaa nousuveden aikana mieleensä kolmiulotteisen kartan kotivetensä pohjasta. Sitä hyödyntämällä tokko löytää laskuveden aikana vuorovesilammikosta takaisin mereen. Kartta päässään se loikkii yhdestä rannalle jääneestä lampareesta viereiseen, siitä seuraavaan ja niin edelleen avoveteen asti.

Jos tokot siirtää vieraan rannan lammikoihin, niiden loikat suuntautuvat mihin sattuu ja päättyvät yleensä kuivalle maalle. Jo yhden nousuveden mittainen uiskentelu uuden pohjamaiseman yllä riittää kuitenkin siihen, että ne muistavat oikeat hyppelyreitit yli kuukautta myöhemmin.

 

Lue lisää

Kesäkuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa tutkija ja tietokirjailija Helena Telkänranta kertoo kalojen hämmästyttävistä kyvyistä. Valtaosa kalojen älyä ja tunnemaailmaa koskevista tutkimuksista on niin tuoretta, että tiedot eivät ole vielä ehtineet esimerkiksi oppikirjoihin.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.