Kuiperin vyöhykkeen 13 tutkittua kappaletta kurvaavat kuin samaa rataa Auringon lähellä. Kumman kimpan voi selittää massiivinen planeetta. Grafiikka: JPL-Caltech/Robert Hurt ja Minor Planet Home Page/Andrew Lowe
Kuiperin vyöhykkeen 13 tutkittua kappaletta kurvaavat kuin samaa rataa Auringon lähellä. Kumman kimpan voi selittää massiivinen planeetta. Grafiikka: JPL-Caltech/Robert Hurt ja Minor Planet Home Page/Andrew Lowe

Pluton pudottaja etsii kookasta kiertolaista aurinkokunnan ääristä.

Aurinkokunnan laidalla meiltä vielä piilossa kiertää planeetta, jolla on massaa kuin eksoplaneettauutisista tutuilla megamailla, kymmenen Maan verran. Näin uskoo vankasti Michael Brown, Kalifornian teknisen yliopiston tähtitieteen professori. Jos hän on oikeassa, kotikunnassamme on yhdeksän planeettaa kahdeksan sijasta.

Planeetta on myös etäällä. Lähimmilläänkin se pysyy 200 tähtitieteellisen yksikön päässä Auringosta. Kun yksi yksikkö tarkoittaa Auringon ja Maan keskimääräistä etäisyyttä eli 150:tä miljoonaa kilometriä, matkaa piileskelijään kertyy 30 miljardia kilometriä. Kauimmillaan etäisyys on peräti tuhat tähtitieteellistä yksikköä eli 150 miljardia kilometriä.

Brownilla ei ole näköhavaintoa planeettakandidaatista, vaan hän on päätellyt sen olemassaolon Kuiperin vyöhykkeen kappaleiden liikkeistä yhdessä kollegansa Konstantin Batyginin kanssa.

Konkari asialla

Kuiperin vyöhyke on aurinkokunnan laita-alue, joka alkaa Neptunuksen takaa ja yltää suurin piirtein 50 Maan ratasäteen päähän. Siellä arvioidaan olevan miljoonia pieniä mutta myös lukuisia suuria kappaleita.

Brown on kokenut Kuiper-tutkija. Jo vuonna 2003 hän löysi vyöhykkeeltä kääpiöplaneetta Sednan. 2005 oli vuorossa Eris. Se paljastui Pluton kokoiseksi ja herätti tähtitieteen ystävissä toiveen kymmenennestä planeetasta.  Toisin kävi.

Planeetamme eivät lisääntyneet vaan vähentyivät. Vuonna 2006 Kansainvälinen tähtitieteen unioni totesi, että Pluto on tavanomainen Kuiperin kappale, ja pudotti sen planeetasta kääpiöplaneetaksi. Siitä pitäen Brown on tunnettu miehenä, joka tappoi Pluton.

Suurta etsitty ennenkin

Kookasta planeettaa on haettu Kuiperista aiemminkin, mutta kun mitään ei ole löytynyt, etsintäinto on laantunut.

Tämänkertainen kiinnostus heräsi 2014, kun yhdysvaltalaiset Chadwick Trujillo ja Scott Sheppard kertoivat löytäneensä kaukaa Neptunuksen takaa kiertolaisen, jonka poikkeuksellisen soikea rata viittasi tuntemattoman planeetan olemassaoloon.

Uumoilu sai lisää vauhtia 2016, kun Brown ja Batygin hahmottelivat kuuden Kuiperin kappaleen kulkua ja panivat merkille, että ne kaikki kurvaavat Auringon läheisyydessä kuin yhtä rataa. Kiihkeän laskennan ja mallinnuksen jälkeen kaksikko ilmoitti, että kappaleet eivät ole yhtäläisillä radoilla sattumalta. Ne on paimentanut vieri viereen massiivinen planeetta painovoimallaan.

Nyt näitä ryhmittyjiä tunnetaan jo toistakymmentä, ja löydöt ovat tarkentaneet puuttuvan planeetan otaksuttua sijaintia niin, että etsintä voidaan kohdentaa entistä pienemmälle alueelle Härän tähdistön tuntumaan.

Ehkä tällä kertaa käy kuten Brown ja Batygin toivovat: planeetta löytyy, vaikka etäisyytensä vuoksi se on täältä katsoen erittäin himmeä ja siksi erittäin hankala havaita. Tulokkaalle olisi tarjolla sopivan oloinen nimikin.

 

Lue lisää

Tammikuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa tiedetoimittaja Matti Mielonen kertoo, mitä kaikkea yhdeksännestä planeetasta tiedetään – ja toisaalta, miksi monet tutkijat eivät usko sen olemassaoloon.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa painettu lehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin Digilehdet-palvelussa kirjautumalla tilaajatunnuksillasi alla olevasta artikkelilinkistä.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ihotulosteen anturin voi pestä pois vedellä. Kuva: McAlpine group / University of Minnesota
Ihotulosteen anturin voi pestä pois vedellä. Kuva: McAlpine group / University of Minnesota

”Kätevä kuin Sveitsin armeijan linkkuveitsi”, kehuu tutkija.

Anturi on tulostettu ensi kertaa suoraan iholle 3d-tulostimella. Tällainen tuloste voi esimerkiksi aistia ympäristön kemiallisia aineita.

Tulosteeseen voi liittää aurinkokennot. Valmistajan eli Minnesotan yliopiston mukaan tekniikka sopisi esimerkiksi sotilaille.

”Tulostimen voi ottaa repusta ja printata sillä anturin tai muun elektroniikan suoraan iholle. Tulostin olisi kätevä kuin Sveitsin armeijan linkkuveitsi”, sanoo Minnesotan yliopiston apulaisprofessori Michael McAlpinen PhysOrg-verkkojulkaisussa.

Menetelmän julkaisi Advanced Materials -lehti. Yliopiston video näyttää, kuinka elektroniikka tulostuu iholle.

"Tämän voi tehdä kannettavalla ja kevyellä tulostimella, joka maksaa alle 400 dollaria (330 euroa)”, sanoo McAlpinen.

Tulostin mukautuu käden pieniin liikkeisiin konenäön avulla.

”Vaikka yrittäisi kuinka pitää kättä paikallaan, käsi liikkuu hieman. Kädet ovat muutenkin erilaisia”, sanoo McAlpinen.

Konenäkö seuraa käden liikkeitä pienten merkkipisteiden avulla. Tulostukseen laite käyttää mustetta, joka on valmistettu hopeahiutaleista. Se kovettuu huoneenlämmössä. Yleensä 3d-tulosteet täytyy kovettaa korkeissa lämpötiloissa.

Kun haluaa tulosteen pois kädestään, voi sen irrottaa pinseteillä tai huuhtoa pois vedellä.

Arkielämässä iholle printattavalla biotulosteella voisi hoitaa haavaa. Tutkijat ovat jo kokeilleet haavan hoitoa hiirillä.

Myös ihonsiirto voisi onnistua. Joskus iholle ehkä tulostuu ”biomustetta”. Musteessa on uusia ihosoluja, jotka korvaavat sairaan ihon.

Tietoisuus ei ole vakaa tila vaan vaihtelee alati. Se tarjoaa tilaisuuksia oudoille aistimuksille. Kuva: iStock

Muinaisen kalliotaiteen kuvajaiset tuotti muuntunut tietoisuus. Se syntyy meidänkin aivoissamme.

Kalliotaidetta tehtiin kaikilla asutuilla mantereilla kymmeniätuhansia vuosia. Suomestakin sitä tunnetaan yli viidentuhannen vuoden takaa.

Jos olet joskus katsellut kuvia näistä maalauksista tai uurroksista, olet varmaan pannut merkille, kuinka samankaltaisia ne ovat maailman eri puolilla.

Kaikkialla kiveen on laadittu ristikoita, siksakkeja, aaltoviivoja, täpliä, kaaria ja spiraaleja. Yhtä lailla yleismaailmallisia ovat eläimet, ja joka puolella on kuvattu paljon myös ihmisiä.

Ihmisissä huomiota kiinnittää yhtäläinen kahtalaisuus. Osa toimittaa selvästi arkisia askareita, osa kokee jotain yliluonnollista. Heillä saattaa olla linnun pää, peuran sarvet tai leijonan häntä.

Menneisyytemme tutkijoilla on selitys samankaltaisuuteen. Se löytyy aivoistamme.

Tietoisuus on universaali

Tietoisuuden syvintä olemusta etsitään yhä, mutta yksi asia näyttää selvältä: aivomme tuottavat kaikille yhteistä tajunnan sisältöä.

Esihistoriallista ihmismieltä tutkiva Steven Mithen laskee, että universaali tietoisuus syntyi noin 50 000–60 000 vuotta sitten, samoihin aikoihin, kun meidän nykyisten ihmisten esivanhemmat purkautuivat Afrikasta maailmalle. Silloin aivorakenteissa tapahtui muutoksia, jotka mahdollistivat uudet kollektiiviset innovaatiot.

Kalliotaiteessa tämä näkyy aiheiden samanlaisuutena.

Yhteiset sisällöt syntyvät muuntuneessa tietoisuuden tilassa, jossa aivot tuottavat kuvia ihan itsestään, ilman visuaalisia ärsykkeitä. Tutkijat kutsuvat sisäsyntyisiä aistimuksia entoptisiksi kuviksi, mutta he eivät osaa vielä sanoa, miten aivot niitä tarkkaan ottaen tekevät. Se tiedetään, että havainnot etenevät vaiheissa abstrakteista kuvioista hallusinaatioihin ja että aivot ovat mukana laajalti.

Kuka vain voi kokea

Myös se on käynyt tutkimuksissa ilmi, että entoptisia havaintoja voi syntyä kenen tahansa päässä.

Tilaisuuksia tarjoaa tietoisuuden häilyvyys. Tajuntamme ei näet ole vakaa vaan vaihtelee tilasta toiseen. Erityisen altis harha-aistimuksille tietoisuus on silloin, kun se on kääntynyt sisäänpäin, itseen.

Entisaikain samaanit näkivät oman kulttuurinsa pyhiä ja pahoja, me voimme nähdä enkelin, kuolleen omaisen tai hirviön. Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan yliluonnolliset aistimukset ovat yleisiä. Sellaisen on kokenut joka toinen maailman ihminen.

 

Lue lisää

Huhtikuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa kalliotaidetta tutkiva psykologi Mauno Niskanen valaisee universaalin tietoisuuden ja entoptisten aistimusten syntyä.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.