Modernistuvan maailman ihminen halusi elää jo maan päällä kuin taivaissa. Maalaus: Nicolas Lancret/Getty Images
Modernistuvan maailman ihminen halusi elää jo maan päällä kuin taivaissa. Maalaus: Nicolas Lancret/Getty Images

Edistysusko teki onnesta elämän päämäärän.

Omassa jälkiteollisessa yhteiskunnassamme onnea pidetään ihmisen luonnollisena olotilana, ja onnellisuus kuuluu erottamattomana osana menestyjän muotokuvaan.

Itse kunkin on pikku pakko tavoitella hyvää sosiaalista asemaa ja siivuaan aineellisesta yltäkylläisyydestä. Ellei niitä saavuta, epäonnistuu – jos ei aina itsensä niin monien muiden silmissä.

Tästäkin asiasta voi todeta: ei uutta auringon alla.

Syntyi oman onnensa seppä

Kun kirkon saarnaaman perisynnin ote eurooppalaisten elämästä uuden ajan alussa kirposi, katseet kääntyivät taivaallisesta paratiisista arjen hyörinään. Vallalle pääsi optimismi, joka korosti maanpäällisen elämän arvoa ja mahdollisuuksia.

Tästä oli vain harppaus edistysfilosofiaan, jonka mukaan maailma oli väistämättä matkalla parempaan ja jokainen ihminen saattoi saavuttaa onnen syntyperästä, rodusta ja sukupuolesta riippumatta – kunhan antoi järjen voittaa menneisyyden taikauskon, joka  esti kehitystä.

Ajatus, että ihminen on viime kädessä oman onnensa seppä, syntyi aikakaudella, jolla yhteiskunta demokratisoitui, talouselämä kukoisti, elintaso kohentui ja kaupallinen kulutuskulttuuri sai alkunsa.

Kaiken tämän ansiosta Ihmisillä oli käytössään enemmän rahaa kuin koskaan ennen, ja sitä kulutettiin uusiin elämää sulostuttaviin nautintoihin: kahviin, mausteisiin, tupakkaan, samppanjaan, muotivaatteisiin, kosmetiikkaan ja vasta avattuihin huvipuistoihin. Elämä oli täynnä flirttiä, tanssia ja naamiohuveja.

Nautinnoista ja onnen tavoittelusta muodostui 1700-luvulla suoranainen pakkomielle. Jokaisen ihmisen velvollisuus oli pyrkiä maksimoimaan hyvinvointinsa ja onnellisuutensa. Kaikkea piti saada kaiken aikaa lisää ja yhä suurempina annoksina.

Anteeksiantamattomin synti, johon edistyksellinen ihminen saattoi syyllistyä, oli ikävystyminen. Elämässä ei saanut olla tylsää hetkeä.

Kuulostaako tutulta?

 

Lue lisää

Kesäkuun 2017 Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa filosofian tohtori, tietokirjailija Riikka Forsström tutkii onnen etsinnän traagiseksi osoittautuvaa historiaa. Ensimmäinen kulutusjuhlakin näytti kääntöpuolensa.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin uudessa Digilehdet-palvelussa kirjautumalla tilaajatunnuksillasi alla olevasta artikkelilinkistä.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

 

Brainwashed
Seuraa 
Viestejä9572
Liittynyt20.1.2013

Onni on vanha pakkomielle

Onni on laaja, jopa abstraktiksi luonnehdittava käsite - jokainen kokee ja käsittää onnen omalla tavallaan - jotkut eivät käsitä taikka koe sitä ollenkaan, korvaen sen jollain merkityksetyömällä, kuten materialla. Eino Leino siteeraukseni idea juontuu siitä kun jotkut selvästi nauttivat toisten onnen tuhoamisesta, saavat siitä sen onnensa, siksi se on joskus parempi pitää piilossa kuin ilakoida avoimesti.
Lue kommentti

Eurooppalaiset miehet taas ovat kolme kertaa todennäköisemmin mustatukkaisia kuin naiset.

Herrasmiehet pitävät vaaleaveriköistä, kuuluu kuuluisan Marilyn Monroe -elokuvan nimi. Ilmeisesti todella pitävät. Muuten olisi vaikea selittää, miksi vaaleahiuksisuus on naisilla luontaisesti paljon yleisempää kuin miehillä.

Miehillä taas on huomattavasti todennäköisemmin mustat hiukset. Se voi puolestaan selittyä naisten viehtymyksellä tummahiuksisiin miehiin.

Tätä päätyi ihmettelemään tutkijaryhmä, joka selvitti laajassa tutkimuksessa hiusten väriin vaikuttavia geenejä.

Nature Genetics -tiedelehdessä ilmestyneessä tutkimuksessa monikansallinen ryhmä onnistui kartoittamaan 124 uutta geeniä, jotka vaikuttavat hiusten väriin. Aiemmin hiusväriin vaikuttavia geenejä oli löydetty noin tusina.

Tutkimus on toistaiseksi laajin aiheesta tehty: siinä tutkittiin yhteensä 300 000 eurooppalaistaustaisen ihmisen geeniperimää Euroopassa ja Amerikassa.

Tutkimuksessa paljastui monta mielenkiintoista asiaa. Ensinnäkin naisilla vaaleat hiukset ovat kaksi kertaa yleisemmät kuin miehillä. Miehet taas ovat kolme kertaa todennäköisemmin mustatukkaisia kuin naiset.

Tämä pätee sekä perimältään eurooppalaistaustaisiin ihmisiin sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa. Löydös oli tutkijoille yllätys.

Tutkijat hakevat syytä parinvalinnasta.

”Osa voi johtua evoluutiosta, sillä vaaleahiuksiset naiset saavat miehiä helpommin, ja vastaavasti tummahiuksiset miehet menestyvät paremmin parisuhdemarkkinoilla vaaleahiuksisiin miehiin verrattuna”, sanoo geneettisen epidemiologian professori Tim Spector Lontoon King’s Collegesta BBC-uutiskanavan haastattelussa.

Hiusten väriin kohdistuu siis sukupuolivalintaa, mikä auttaa pitämään ominaisuutta yleisenä populaatiossa. Spector kuitenkin korostaa, että tämä on spekulointia.

Itse geeneissä ei nimittäin näytä olevan eroa. Jostain syystä ne kuitenkin ilmenevät eri tavalla miehissä ja naisissa.

Vaaleatukkaisia poikia syntyy yhtä paljon kuin tyttöjä, mutta vaaleahiuksisuutta aiheuttavat geenit kytkeytyvät useammin pojilla pois päältä heidän kasvaessaan ja väri tummuu.

Tätä kutsutaan epigenetiikaksi. Ei tiedetä, miksi geenien ilmeneminen muuttuu tällä tavalla. Siihen vaaditaan jatkotutkimusta. Tutkijoita kiinnostaisi sekin, onko taustalla jokin nykyajan kulttuurillinen muutostekijä.

Ihmisen geenit ovat soluissa kiveen hakattuja, mutta epigeneettinen taso on altis ympäristön aiheuttamille muutoksille.

Minijehova
Seuraa 
Viestejä1483
Liittynyt10.10.2011

Naiset ovat paljon useammin blondeja kuin miehet

" Itse geeneissä ei nimittäin näytä olevan eroa. Jostain syystä ne kuitenkin ilmenevät eri tavalla miehissä ja naisissa. Vaaleatukkaisia poikia syntyy yhtä paljon kuin tyttöjä, mutta vaaleahiuksisuutta aiheuttavat geenit kytkeytyvät useammin pojilla pois päältä heidän kasvaessaan ja väri tummuu." Hiusten väri voi vaihtua montakin kertaa elämän aikana. Esimerkiksi ihan vauvana tumma, lapsena vaalea ja tummuu taas vanhetessa, kunnes vaalenee ja lopulta harmaantuu tai putoaa. Tuota värinvaihtelua...
Lue kommentti

Ah, this is obviously some strange usage of the word 'safe' that I wasn't previously aware of.

Tutkijan mielestä presidentti Donald Trumpkaan ei vaikuta tietävän paljon, vaikka laukookin vankasti mielipiteitään. Kuva: Paul D. Williams/The White House
Tutkijan mielestä presidentti Donald Trumpkaan ei vaikuta tietävän paljon, vaikka laukookin vankasti mielipiteitään. Kuva: Paul D. Williams/The White House

Niin sanottu ylivertaisuusvinouma saa epäpätevän ihmisen yliarvioimaan omaa osaamistaan ja pätevän vähättelemään itseään.

Mitä vähemmän ihminen asiasta tietää, sitä enemmän hän luulee tietävänsä. Asioista oikeasti perillä olevat taas saattavat olla taipuvaisia vähättelemään omaa osaamistaan.

Tähän psykologiassa tunnettuun ylivertaisuusvinoumaan eli Dunning–Krugerin vaikutukseen törmää esimerkiksi internetin kommenttipalstoilla. Uusi tutkimus osoittaa, että se vaikuttaa myös poliittisessa ajattelussa.

Politiikan tutkimuksen apulaisprofessori Ian Anson Marylandin yliopistosta havahtui tutkimaan asiaa seuratessaan sosiaalisessa mediassa käytyjä keskusteluja Yhdysvaltain vaalien aikaan. Anson ja muut tutkijat kiinnittivät huomiota siihen, että sosiaalisessa mediassa paljon seuraajia saaneet kommentaattorit esittivät vaalikamppailusta varsin voimakkaita ja itsevarmoja näkemyksiä.

”Vaalien jälkeen jotkut alkoivat puhua jopa Dunning–Kruger-presidentistä, sillä Donald Trump laukoo voimakkaita mielipiteitä asioista, joista ei kuitenkaan vaikuta tietävän paljon mitään”, Anson sanoo Psypost-verkkolehdessä.

Anson huomasi, että ylivertaisuusvinouman vaikutusta ei juurikaan ollut selvitetty politiikan tutkimuksessa. Häntä kiinnosti myös, ovatko erityisen vahvasti johonkin poliittiseen siipeen sitoutuvat ihmiset alttiimpia sille.

Anson kehitti yksinkertaisen koeasetelman testatakseen asiaa. 2600 täysi-ikäistä amerikkalaista vastasi verkkokyselyyn, jossa kartoitettiin heidän tietojaan Yhdysvaltojen politiikasta. Lomakkeessa kysyttiin esimerkiksi, kuka on Yhdysvaltain energiaministeri, kumpi puolue hallitsee tällä hetkellä edustajainhuonetta ja mihin hankkeisiin hallitus käyttää vähiten rahaa.

Koehenkilöitä pyydettiin samalla arvioimaan, miten hyvin he kokevat olevansa perillä politiikasta.

Todellinen osaaminen osoittautuikin kuviteltua vähäisemmäksi. Mitä huonommat tiedot politiikasta ihmisellä testin mukaan oli, sitä paremmaksi hän omat tietonsa arvioi. Ylipäänsä koe osoittautui valtaosalle vaikeaksi.

”Moni amerikkalainen vaikuttaa todella itsevarmalta omista tiedoistaan, koska he eivät tiedä itse, kuinka vähän he oikeastaan tietävät.”

”Vaikutus näyttää myös vahvistuvan, kun ihmiset kohtaavat toisen poliittisen laidan edustajia”, Anson kertoo.

Kokeen toisessa osassa jompaankumpaan poliittiseen laitaan vahvasti samaistuvat osallistujat pantiin pisteyttämään muiden vastauksia. Heille annettiin valmiiksi täytetty lomake, jonka kerrottiin olevan toista poliittista laitaa edustavan henkilön täyttämä. Vakaumukselliset republikaanit siis luulivat arvioivansa vankkojen demokraattien vastauksia ja toisin päin.

Vinouma vaikutti tässäkin. Mitä huonommin henkilö oli itse pärjännyt testissä, sitä todennäköisemmin hän pisteytti muiden testivastaukset puhtaasti omien poliittisten luulojensa mukaan.

”Tulokset viittaavat siihen, että amerikkalainen poliittinen keskustelukulttuuri on laajasti epäonnistunut. Kun yhden laidan edustaja kohtaa omaan puolueeseensa kuulumattoman, on varsin todennäköistä, että hän arvioi sekä omansa että toisen ihmisen poliittisen ymmärryksen väärin. Ja usein vielä niin, että hän pitää itseään pätevämpänä”, Anson sanoo.

Ansonin tutkimus julkaistiin Political Psychology -lehdessä.

Kasvisruoka2
Seuraa 
Viestejä4236
Liittynyt29.8.2015

Tietämätön luulee tietävänsä politiikassakin

Olen pohtinut asiaa jokseenkin näin... Ei sitä välttämättä kannata löiittyä/fanittaa jotain puoluetta ellei tosissaan voi uskoa siirtyvänsä jonkinlaiseen parempaan tietoisuuteen. Sama pätee puolueen perustamiseen. Tuskin esim. Harkimo uutta puoluetta perusteiais ellei voisi itse uskoa jonki9nlaiseen parempaan visioon ja tietoisuuteen maailmasta, johon kukaan muu ei kykene. ---> Seuraa automaattisesti kritiikkivoittoinen suhtautuminen muihin, eniten varmaan tässä Hjalliksen tapauksessa...
Lue kommentti

Ruhollah.