Modernistuvan maailman ihminen halusi elää jo maan päällä kuin taivaissa. Maalaus: Nicolas Lancret/Getty Images
Modernistuvan maailman ihminen halusi elää jo maan päällä kuin taivaissa. Maalaus: Nicolas Lancret/Getty Images

Edistysusko teki onnesta elämän päämäärän.

Omassa jälkiteollisessa yhteiskunnassamme onnea pidetään ihmisen luonnollisena olotilana, ja onnellisuus kuuluu erottamattomana osana menestyjän muotokuvaan.

Itse kunkin on pikku pakko tavoitella hyvää sosiaalista asemaa ja siivuaan aineellisesta yltäkylläisyydestä. Ellei niitä saavuta, epäonnistuu – jos ei aina itsensä niin monien muiden silmissä.

Tästäkin asiasta voi todeta: ei uutta auringon alla.

Syntyi oman onnensa seppä

Kun kirkon saarnaaman perisynnin ote eurooppalaisten elämästä uuden ajan alussa kirposi, katseet kääntyivät taivaallisesta paratiisista arjen hyörinään. Vallalle pääsi optimismi, joka korosti maanpäällisen elämän arvoa ja mahdollisuuksia.

Tästä oli vain harppaus edistysfilosofiaan, jonka mukaan maailma oli väistämättä matkalla parempaan ja jokainen ihminen saattoi saavuttaa onnen syntyperästä, rodusta ja sukupuolesta riippumatta – kunhan antoi järjen voittaa menneisyyden taikauskon, joka  esti kehitystä.

Ajatus, että ihminen on viime kädessä oman onnensa seppä, syntyi aikakaudella, jolla yhteiskunta demokratisoitui, talouselämä kukoisti, elintaso kohentui ja kaupallinen kulutuskulttuuri sai alkunsa.

Kaiken tämän ansiosta Ihmisillä oli käytössään enemmän rahaa kuin koskaan ennen, ja sitä kulutettiin uusiin elämää sulostuttaviin nautintoihin: kahviin, mausteisiin, tupakkaan, samppanjaan, muotivaatteisiin, kosmetiikkaan ja vasta avattuihin huvipuistoihin. Elämä oli täynnä flirttiä, tanssia ja naamiohuveja.

Nautinnoista ja onnen tavoittelusta muodostui 1700-luvulla suoranainen pakkomielle. Jokaisen ihmisen velvollisuus oli pyrkiä maksimoimaan hyvinvointinsa ja onnellisuutensa. Kaikkea piti saada kaiken aikaa lisää ja yhä suurempina annoksina.

Anteeksiantamattomin synti, johon edistyksellinen ihminen saattoi syyllistyä, oli ikävystyminen. Elämässä ei saanut olla tylsää hetkeä.

Kuulostaako tutulta?

 

Lue lisää

Kesäkuun 2017 Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa filosofian tohtori, tietokirjailija Riikka Forsström tutkii onnen etsinnän traagiseksi osoittautuvaa historiaa. Ensimmäinen kulutusjuhlakin näytti kääntöpuolensa.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin uudessa Digilehdet-palvelussa kirjautumalla tilaajatunnuksillasi alla olevasta artikkelilinkistä.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

 

Brainwashed
Seuraa 
Viestejä10210
Liittynyt20.1.2013

Onni on vanha pakkomielle

Onni on laaja, jopa abstraktiksi luonnehdittava käsite - jokainen kokee ja käsittää onnen omalla tavallaan - jotkut eivät käsitä taikka koe sitä ollenkaan, korvaen sen jollain merkityksetyömällä, kuten materialla. Eino Leino siteeraukseni idea juontuu siitä kun jotkut selvästi nauttivat toisten onnen tuhoamisesta, saavat siitä sen onnensa, siksi se on joskus parempi pitää piilossa kuin ilakoida avoimesti.
Lue kommentti