Pitkäaikainen kiusaaminen voi juurtua osaksi oppilaiden arkipäiväistä vuorovaikutusta.

Opettajat eivät tunnista oppilaiden välisiin suhteisiin kietoutuvaa kiusaamista, käy ilmi Sanna Herkaman tänään Jyväskylän yliopistossa tarkastetusta väitöskirjasta.

Herkama tarkasteli koulukiusaamista vuorovaikutuksen näkökulmasta ja tarjoaa yhden vastauksen siihen, miksi aikuiset eivät aina tunnista koulussa toistuvaa kiusaamista. Kiusaaminen ei ole vain tönimistä tai suoraa haukkumista, vaan se voi kietoutua oppilaiden välisiin suhteisiin ja ryhmän rakenteisiin. Tällöin ulkopuolinen ei aina näe kiusaamista, eivätkä oppilaat itsekään sitä välttämättä kiusaamiseksi tunnista.

Koulukiusaaminen voi ilmetä oppilaiden välillä sanallisesti tai sanattomasti, toisilleen lähes tuntemattomien tai hyvin läheisten oppilaiden kesken, koko luokan edessä tai kahden välisissä keskusteluissa. Kun loukkaava viestintä on esimerkiksi sanatonta tai se pohjautuu sisäpiirivitseille, voi sen havaitseminen olla opettajalle käytännössä mahdotonta.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Herkama havaitsi, että pitkittyessään kiusaaminen voi liittyä osaksi ryhmän rakenteita, historiaa, yhteisesti jaettuja merkityksiä ja identiteettiä. Siitä tulee osa arkista vuorovaikutusta. Kiusatun kokemus voi jäädä kouluyhteisössä huomiotta, koska ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmasta tarkasteltuna kaikki on hyvin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

"Suoria kiusaamisen muotoja vastaan on mahdollista puolustautua tai hyökätä takaisin. Oppilaiden välisiin vuorovaikutussuhteisiin tai ryhmän rakenteisiin kietoutuvaan kiusaamiseen sen sijaan on vaikea vastata. Kiusattu esimerkiksi saattaa huomata olevansa toistuvasti yksin tietämättä, miksi näin on", toteaa Herkama.

Yläkoulun oppilaat eivät tutkimuksen mukaan jaa yhtä yhtenäistä käsitystä koulukiusaamisesta. Esimerkiksi jonkin oppilaan kutsuminen homoksi voi olla muista pojista hauskaa, kiusatuksi joutuneesta pojasta erittäin loukkaavaa ja tilannetta vierestä seuraavien tyttöjen mielestä yhdentekevää. Herkama selvitti sitä, miten tytöt ja pojat sekä kiusatuksi joutuneet ja toisia kiusanneet oppilaat kuvaavat koulukiusaamista. Kiusaajien kuvauksissa korostui usein hupi tai välinpitämättömyys, kiusattujen kuvailemat tapaukset olivat usein melko lohduttomia. Kiusaamisprosessit osoittautuivat hyvin yksilöllisiksi ja tulkinnallisiksi. Se, mikä on yhden oppilaan mielestä harmitonta huvia, voi olla toisen mielestä erittäin loukkaavaa.

Jotta kiusaamisongelmia voitaisiin koulun arjessa tehokkaasti ehkäistä ja niihin voitaisiin puuttua, on kiusaaminen kyettävä  tunnistamaan. Tämä vaatii kouluyhteisössä keskustelua siitä, mikä koetaan kiusaamiseksi.

"Kouluissa pitäisi lisätä tietoa erityisesti kiusaamisen piiloisista muodoista. Kiusaamisen ennaltaehkäisy tulisi ottaa koulussa tavaksi ja kiusaamistapauksiin puuttua järjestelmällisesti. Näin voidaan välttää se, ettei kiusaamisesta tule pysyvä osa joidenkin oppilaiden arkipäivää koulussa", Herkama sanoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla