Erityisen haitallista on palaminen nuorella iällä. Siksi lasten vielä ohut iho pitää suojata erityisen hyvin. Kuva: Getty Images
Erityisen haitallista on palaminen nuorella iällä. Siksi lasten vielä ohut iho pitää suojata erityisen hyvin. Kuva: Getty Images

Suomalaisten vaalea iho palaa auringossa äkkiä – ja jokainen polttama kasvattaa vaarallisimman ihosyövän riskiä.

Talven jälkeen on mukava istuskella terassilla ja nauttia lämmöstä ja valosta. Samaan aikaan ihossa tapahtuu. Koska auringon ultraviolettisäteily on vaaraksi soluille, solut ryhtyvät vastatoimiin.

Ihon perusolut keratinosyytit lähettävät pigmenttisoluille melanosyyteille hätäviestin: Nyt pitää suojautua. Melanosyytit vastaavat valmistamalla väriainetta, melaniinia. Keratinosyytit imevät sitä itseensä, ja iho alkaa ruskettua, ettei säteilyä tunkeutuisi lisää herkkiin ihonalaisiin kudoksiin.

Jos unohtuu aurinkoon pitkäksi aikaa, tapahtuu pahempaa: uv-säteily vahingoittaa soluja siinä määrin, että syntyy auringonpolttama. Se on vaaran merkki, sillä palaminen altistaa melanoomalle, ihosyövistä vaarallisimmalle. Kaiken lisäksi kerran palanut iho palaa herkästi uudelleen ja syöpäriski kasvaa kerta kerralta.

Riskiään voi pienentää vain suojautumalla ultraviolettisäteilyltä. Useimmat muistavat tämän etelän auringossa, mutta vaara vaanii myös kotimaassa. Vain kymmenellä prosentilla meistä suomalaisista on iho, joka ei juuri pala.

Aurinko polttaa äkkiä

Ihotyyppi ratkaisee, miten kauan auringossa voi oleskella ilman suojaa. Ihotyyppi myötäilee hiusten ja silmien väriä ja ruskettumistaipumusta.

Oleskeluajan arviointiin osviittaa tarjoaa Fitzpatrickin asteikko, joka antaa eri ihotyypeille laskennallisen maksimi­ajan minuutteina. Kun sen jakaa vallitsevalla uv-indeksillä, saa kulloistenkin olojen mukaisen enimmäisajan.

Asteikossa on kuusi ihotyyppiä, mutta me suomalaiset kuulumme neljään palamisherkimpään. Viidennen ja kuudennen tyypin ihmiset ovat luonnostaan niin tummaihoisia, että palavat äärimmäisen harvoin tai eivät ollenkaan.

Kansainvälisesti sovittu suojautumista edellyttävä uv-indeksi on 3, vaarallisen voimakkaan säteilyn 6. Meillä tämä varoitusraja rikkoutuu keskimäärin kahdeksan kertaa vuodessa.

Suomalaisten suosimissa lomailumaissa Välimeren alueella uv-säteily on keskikesällä voimakkaampaa: indeksi vaihtelee 8:n ja 10:n välillä.

SUOMALAISTEN IHOTYYPIT

Palaa aina, ei rusketu

  • Iho on hyvin vaalea, usein pisamainen. Myös silmät ovat vaaleat, hiukset usein punertavat.
  • Tyyppiin kuuluu 3–5 % meistä.
  • Fitzpatrickin maksimi suojattomaan auringossa oleskeluun on 67 minuuttia.
  • Oleskeluaika uvi-3:lla 22 minuuttia, uvi6:lla 11 ja uvi8:lla 8 minuuttia.

Palaa usein, ruskettuu hieman

  • Iho ja hiukset ovat vaaleat, silmät siniset.
  • Tyyppiin kuuluu 25–27 % meistä.
  • Fitzpatrickin maksimi 100 minuuttia.
  • Oleskeluaika uvi3:lla 33 minuuttia, uvi6:lla 16 ja uvi8:lla 12 minuuttia.

Palaa silloin tällöin, ruskettuu

  • Hiukset ovat vaaleahkot tai ruskeat, silmät siniset.
  • Tyyppiin kuuluu enemmistö meistä, 60 %.
  • Fitzpatrickin maksimi 200 minuuttia.
  • Oleskeluaika uvi3:lla 66 minuuttia, uvi6:lla 33 ja uvi8:lla 25 minuuttia.

Palaa joskus, ruskettuu helposti

  • Hiukset tummat, silmät usein ruskeat.
  • Tyyppiin kuuluu 10 % meistä.
  • Fitzpatrickin maksimi 300 minuuttia.
  • Oleskelu uvi3:lla 100 minuuttia, uvi6:lla 50 ja uvi8:lla 37 minuuttia.

 

Lue lisää

Kesäkuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa lääketieteeseen erikoistunut tiedetoimittaja Mari Heikkilä kertoo melanooman riskitekijöistä, kehittymisestä, tunnistamisesta ja hoidosta. Uusien täsmälääkkeiden ja immuunihoitojen ansiosta nyt nopeimmin yleistyvän syövän diagnoosi ei ole enää kuolemantuomio niin kuin vielä kymmenkunta vuotta sitten.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.

Suurtutkimuksessa tarkasteltiin kokonaisia tyttöikäluokkia, joista noin puolet otti rokotteen ja puolet ei.

Papilloomavirusta ja sen aiheuttamia syöpiä ehkäisevä hpv-rokote ei ole lisännyt rokotettujen suomalaisten tyttöjen riskiä sairastua autoimmuunisairauksiin ja erilaisiin arvoituksellisiin oireyhtymiin. Tämä havaittiin suomalaisessa suurtutkimuksessa, joka julkaistiin Vaccine-lehdessä.

Hpv-rokote tuli kansalliseen rokotusohjelmaan vuoden 2013 lopussa. Tutkimuksessa olivat mukana kaikki tytöt, joilla oli mahdollisuus saada rokote rokotusohjelman puitteissa vuosina 2013–2016. Heitä oli kaikkiaan 240 605.

Näistä tytöistä rokotteen otti hiukan yli puolet, 56 prosenttia. Tutkimuksessa vertailtiin rokottamattomien ja rokotettujen sairastamista kansallisten hoitoilmoitusrekisterien perusteella.

Kävi ilmi, että rokotuksen 11–15-vuotiaana saaneilla ei ollut merkitsevästi suurempi riski sairastua kuin saman ikäisillä rokottamattomilla tytöillä.

”Tutkimuksessa tarkasteltiin riskisuhdetta 38 taudin osalta. Mukaan valikoitiin sairauksia, joiden kohdalla on esitetty epäilyjä, että rokottaminen saattaisi lisätä niiden esiintymistä”, kertoo ylilääkäri Hanna Nohynek Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta. Nohynek oli yksi tutkimuksen tekijöistä.

Tarkastelussa olivat esimerkiksi monimuotoinen paikallinen kipuoireyhtymä, krooninen väsymysoireyhtymä sekä tyypin 1 diabetes.

Epäilyt ovat Nohynekin mukaan perustuneet ajalliseen yhteyteen eli siihen, että lapsi on sairastunut rokotteen ottamisen jälkeen.

Ryhmä suomalaisia vanhempia on arvellut, että heidän lapsensa ovat sairastuneet rokotuksen takia. Sairastuminen rokotuksen jälkeen ei kuitenkaan vielä tarkoita, että rokotus on sairastumisen syy.

Yhteyden todentamiseksi rokotettujen sairastuvuutta täytyy verrata rokottamattomiin. Näin tutkimuksessa tehtiin, eikä merkitsevästi kohonnutta riskiä mihinkään sairauteen löytynyt.

”Vastaavia tuloksia on saatu Norjassa ja Tanskassa. Tämä on yksi näyttö lisää siitä, että hpv-rokotus on turvallinen”, Nohynek arvioi.

Rokotus hpv-virusta vastaan suojaa kohdunkaulan syövältä, koska kohdunkaulan syöpä saa alkunsa virusinfektiosta. Sitä aiheuttava papilloomavirus tarttuu herkästi seksissä. Kondomikaan ei siltä täysin suojaa.

Viime vuosina on selvinnyt, että hpv-infektio on yhteydessä myös erilaisiin suun ja kurkun, peräaukon ja peniksen alueen syöpiin. Yhdysvaltalaisten tutkimusten mukaan hpv:stä johtuvat syövät ovat lähes yhtä yleisiä molemmilla sukupuolilla.

Tulevaisuudessa hpv-rokote saatetaan antaa koulussa maksutta myös pojille. THL:n työryhmä vertailee parhaillaan poikien rokottamisen kustannuksia ja hyötyjä.

Luonnossa elävät maitovalaat saavat syöpiä ihmisen mereen päästämistä ympäristömyrkyistä. Kuvan yksilöt uivat akvaariossa. Kuva: Wikimedia Commons
Luonnossa elävät maitovalaat saavat syöpiä ihmisen mereen päästämistä ympäristömyrkyistä. Kuvan yksilöt uivat akvaariossa. Kuva: Wikimedia Commons

Meriin kulkeutuvat kemikaalit ovat lisänneet syöpiä esimerkiksi maitovalailla ja merileijonilla. Mikromuovitkin saattavat olla syöpävaarallisia eläimille.

Joskus sanotaan, että ihminen on maapallon syöpä. Asia saattaa olla kirjaimellisesti näin, pohtii ryhmä tutkijoita Nature Ecology & Evolution -lehdessä hiljattain ilmestyneessä artikkelissa.

Kyse on siitä, että ihmisen toiminta ja planeetan saastuminen aiheuttavat syöpää myös muille eläimille kuin meille itsellemme. Tiettyjen kemikaalien päätyminen meriin on yhdistetty syöpien lisääntymiseen joillain eläinlajeilla.

Kun ihminen rouhii luonnon ekosysteemejä sirpaleiksi, geneettinen monimuotoisuus vähenee, mikä sekin voi johtaa haitallisten mutaatioiden ja kasvainten yleistymiseen. Mekanismeja on monia.

”Ihmiset voidaan määritellä syöpää aiheuttavaksi lajiksi tai tekijäksi. Muokkaamme ympäristöä tavalla, joka aiheuttaa syöpää villieläimissä”, syövän evoluutiota tutkivan biologin Frédéric Thomasin johtama ryhmä kirjoittaa.

Ryhmä kokoaa katsauksenomaisessa artikkelissa yhteen tutkimustietoa siitä, millä tavoin ihmisen toiminta on johtanut syöpien yleistymiseen villieläimillä. Näkökulma on tuore, sillä luonnossa elävien eläinten syöpiä on tutkittu erittäin vähän.

Pahasti saastuneen St. Lawrence -joen suulla Kanadassa elävillä maitovalailla on todettu huomattavan paljon syöpiä. Jo vuosituhannen alussa tehdyssä tutkimuksessa huomattiin, että tutkituista aikuisista maitovalaista lähes kolmasosa kärsi jonkinlaisesta syöpäkasvaimesta.

Yleisin syöpä valailla oli suoliston adenokarsinooma. Maitovalaiden elinympäristöä saastuttavat muun muassa alumiinisulattamoilta vuotavat myrkyt.

Kalifornianmerileijonilla puolestaan esiintyy syöpää, joka on yhdistetty klooripohjaisten torjunta-aineiden käyttöön. Tšernobylin ydinonnettomuuden jäljiltä havaittiin, että ulkoiset kasvaimet eräissä linnuissa yleistyivät todennäköisesti lisääntyneen taustasäteilyn seurauksena.

Muovisaaste voi kaiken muun pahan lisäksi johtaa syöpäkasvainten kehittymiseen sille altistuneilla eläimillä, tutkijat kirjoittavat. Luontoon päätyvässä muovijätteessä on erilaisia kemikaaleja, jotka voisivat riittävän suurissa määrissä altistaa eläimiä syövälle. Toki muovijäte ja mikromuovit ovat luonnolle valtava ongelma muutenkin.

Aihetta on tutkittu niukalti ehkä siksikin, että villieläinten kasvaimet tuntuvat melko pieneltä asialta, kun ilmasto lämpenee ennätystahtia ja lajeja katoaa planeetalta nopeammin kuin koskaan ennen. Syöpäsairaudet ovat silti yksi monista tekijöistä, jotka voivat rampauttaa eläinpopulaatioiden hyvinvointia ja heikentää niiden toipumiskykyä kriiseistä.

”Villieläinten syöpäkasvaimet ovat täysin unohdettu tutkimusala, ja haluamme herätellä tutkimusta tästä aiheesta”, kertoo evoluutiobiologi Mathieu Giraudeau Arizonan osavaltionyliopistosta tiedotteessa.

Syövän kehitys on monen tekijän summa. Yksi riskitekijä on geneettisen monimuotoisuuden romahtaminen, kun ahtaalle ajetut eläinpopulaatiot pienenevät. Samalla eläimistä voi tulla herkempiä tauteja ja syöpää aiheuttaville tekijöille, joita ne elinympäristössään kohtaavat.

Jopa niinkin kaukaa haetulta tuntuva asia kuin valosaaste saattaa altistaa eläimiä syövälle. Jatkuvasti valaistuilla alueilla elävien eläinten melatoniinin ja muiden hormonien tuotannon häiriintyminen voi periaatteessa johtaa jopa syöpien kehitykseen samalla tavoin kuin ihmisilläkin. Yöaikainen valoaltistus etenkin vuorotyötä tekevillä naisilla on yhdistetty kohonneeseen rintasyöpäriskiin.